tiistai 16. lokakuuta 2012

MItä turkkilainen mies pelkää

kuva: kadinportal.net
Tämä teksti on sitten täysin subjektiivinen koonti omiin kokemuksiin pohjautuen eikä tällä ole mitään tieteellistä tai muutakaan faktapohjaa, eli näitä asioita ei voi yleistää. Puhun vain siitä pienestä perspektiivistä joka itselläni on ja josta olen puolentoista vuoden aikana asioita katsellut ja kokenyt. Ja joku muu voi olla ihan täysin erimieltä näistä asioista. Tämä alkusaarna siksi että tässä aiheessa liikutaan suht tulenaralla maaperällä, vaikka toisaalta aina kun näin naisen näkökulmasta puhutaan miehistä niin aina liikutaan tulenaralla maaperällä :))

Nämä eivät tule missään loogisessa järjestyksessä, vaan sitä mukaan kun mieleen muistuu. Aloitetaan vaikka tuosta kuvaan liittyvän kadinportalin mainitsemasta pelosta naimisiinmenoa kohtaan. Itse en ole sitä huomannut muualla kuin suomalaisissa miehissä, mutta en ole kyllä kosinutkaan ketään turkkilaista :)) Ja jos minulta olisi kysytty niin olisin sanonut että asia on toisinpäin eli tahtovat naimisiin. Vuosi sitten kanssani oli, minusta tuntuen pikavauhtia, menossa naimisiin erä itseäni hieman nuorempi maalta, Anatolian ylängöltä, Alanyaan vasta muuttanut upea mies. Kaikki oli hyvin siihen saakka kunnes kerroin hänelle etten voi synnyttää hänelle lapsia. Tämän hän otti erittäin rankasti, oli jokusen viikon romahtamispisteessä, ja jatkoi sitten vaimon etsintää. Tämän jälkeen olen kuullut usein sen että vaikka pariskunta olisi minkä ikäinen tahansa niin lapsia pitäisi tulla jos yhteen mennään :s iik. No, tämä herra joka on luvatta täällä Suomessa oli sitten se toinen joka halusi pikavauhtia naimisiin, mutta pääasiassa kai laillistaakseen täällä olemisensa. Edellisen laitoin tosi tiukille ja hänen perusteensa olivat oikeanlaiset, mutta minä olin hänelle väärä nainen. Tuttavieni osalta vaikuttaisi olevan sama tilanne eli että suomalaisia tuntemiani naisia ovat turkkilaiset miehet kosineet nopeammin kuin mitä suomalaiselta mieheltä voisi koskaan odottaa. Suomesta tunnen pariskuntia jotka ovat olleet kihloissa yli 10v ja siinä herää jo kysymys että eikö mies uskalla viedä aiettaan loppuun vai missä mättää. Toki moni haluaa olla yhdessä avioliitottakin, osin ehkä siksi kun eivät usko avioliittoon sakramenttina tai instituutiona.

Tätä Saunalahden nettiä pitää taas käynnistellä vajaan 10 min välein, ja ptikän kaavan mukaan, joten saas nähdä loppuuko ilta tai kestokykyni ennen kuin saan kirjoitettua kaiken mistä haluaisin tänään kirjoittaa. Naisen vallan alle joutuminen ja sitä kautta oman itsenäisyyden menettäminen on yksi mikä tulee miesten puheissa rivienvälistä ilmi, ja myöskin teoissa ilmi. Sekin lienee varsin universaali pelko :D  toisaalta kuka tahansa ihminen kai pelkää sitä tilannetta että joutuu toisen ihmisen vallan alle ja menettää isomman tai pienemmän osan omaa minuuttaan ja pahimmassa tapauksessa myös turvallisuuttaan ja terveyttään. Sehän voi tapahtua myös jo solmitun parisuhteen aikana jos toisesta yhteenmuuton jälkeen tulee ilmi esim siihen asti hyvin piilossa pidetty narsistinen persoonallisuushäiriö (nimimerkillä Yksi narsisti riitti) tai jos puoliso muulla tavoin sairastuu psyykkisesti. Mikä tässä on etten saa hankittua parempaa nettiä... 5 min ja taas piti käynnistää uudelleen eikä toimi kuin HSPAna nytkään... ja 2 min... joten annetaanpa mokkularessukan jäähtyä ja jatketaan kohta...

Aini-mummo ajalta kun olin pieni
Edellisiin oleellisesti  liittyen pari selkeää pelkoa on pelko menettää toimeentulo ja sitä kautta seuraava kyvyttömyys elättää perhe. Turkkilaisessa kulttuurissa miehen rooli on edelleen hyvin vahvasti elättää sekä oma perhe samalla kun naisen tehtävä on olla kotona ja hoitaa koti ja kasvattaa lapset että elättää omien vanhempien perhe ja sisarukset jos tarve tulee. Esimerkiksi jos isä kuolee niin vanhimman pojan tehtävä on huolehtia äidistä ihan konkreettisesti myös taloudellisella tasolla. Olen jutellut useamman sellaisen miehen kanssa jotka ovet olleet hieman katkeria siitä että ovat kulttuuristen tapojensa mukaisesti joutuneet tähän tilanteeseen ja elättämään sitä kautta myös sisariaan ja ovat joutuneet uhraamaan omat ammatti- tai urahaaveensa. Heillä on ollut koulutuksellisia suunnitelmia tai alkuvaiheessa oleva yritystoiminta ja kun on ollut tarve elättää yht'äkkiä monta henkilöä niin on ollut otettava vastaan se työ mistä sillä hetkellä eniten hankkii. Osa tyytyy kohtaloonsa helpommin ja osa ottaa sen rankemmin. Tässä kohden kommentoin hieman sitä että mielestäni turkkilaisissa perheissä tehdään kohtuuttoman vanhalla iällä lapsia. Ei ajatella lasten tulevaisuutta lainkaan. Noissakin perheissä isä tai isä ja äiti ovat kuolleet vanhuuteen ja noiden miesten elätettäväksi on jäänyt hyvinkin nuoria sisaruksia. Eikä siellä ajatella myöskään sitä kuinka valtavan nuorena he kuolevat. Eroa esim suomalaiseen keski-ikäodotukseen on jopa 15-20 vuotta. Joten jos haluat että turkkilainen miehesi elää yhtä kauan kuin sinä länsimaalainen nainen niin ota riittävän nuori puoliso...sorry.

Yritin edelliseen kappaleeseen liittyen hakea vajaat 10 kertaa netistä kuvaa hakusanalla naisenergiaa, useammilla eri kielillä, mutta joka kerta netti kaatui haun yhteydessä. Joten luovutan tuon kuvahaun, ja sitä seuranneen 10 min netin kanssa taistelun jälkeen kaikki muutkin kuvansiirtoyritykset. Tosin juuri äsken kun olin sulkemassa juttua ja julkaisemassa sitä ilman kuvia, niin päätin kokeilla vielä kerran. Ja kun yhden kuvan sai siirrettyä niin jaksoi taas sulkea, odottaa ja avata ja taistella muutkin kuvat paikalleen, paitsi se naisenergiakuva.

Takaisin aiheeseen. Kysyn usein puhekumppaneiltani "saanko kysyä..." ja usein vastauksena on että "tottakai tai "kysy vaan". En ujostele kysyä mistään asiasta, tosin toiset asiat muotoilen hienovaraisemmin kuin toiset tai lähestyn niitä muutamien aihetta ennakoivien kysymysten kautta, ns kehätekniikalla, jotta saan vähän kuvaa siitä mitä kyseiseltä ihmiseltä todellisuudessa voi kysyä ilman että hän loukkaantuu, suuttuu tai satuttaa itseää. Kolme sellaista aihepiiriä on tullut vastaan että vain yksi ihminen useista on pystynyt puhumaan siitä hieman. Muut ovat sulkeutuneet joko jo ennakoivista kysymyksistä tai viimeistään itse aiheesta. Nuo aiheet ovat olleet sota, mafia ja poliisi. Olen tulkinnut tilanteet niin että niihin aihepiireihin on kyseisillä ihmisillä liittynyt vahvaa pelkoa tai muita vahvasti epämiellyttäviä tuntemuksia. Keneltäkään en itse tohtinut kysyä kuolemasta ja osin itsestäni johtuvista syistä. Vaikka kuolema on itselleni varsin helposti lähestyttävä aihe ja runsaasti omakohtaisestikin koettu osa elämää niin noiden ihmisten kohdalla jätin kysymättä kun pelkäsin etten ymmärtäisi tai tietäisi tarpeeksi heidän kuolemakäsityksestään ja sen uskonnolisesta konseptista käsitelläkseni aihetta ja heitä riittävän kunnioittavasti, heitä loukkaamatta. Toisaalta en voi oppiakaan siitä ellen kysy, katsele ja kuuntele. En siltikään halua uhrata näiden ihmisten kaveruutta tai ystävyyttä kokeilemalla. Ehkä kysyn  heiltä joskus, ehkä valitsen joitakin muita joilta kysyn. aika näyttää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.