perjantai 5. joulukuuta 2014

Tunnetko uteliaisuusosamääräsi?

Auringon kaipuu on heti suhteellisen vahva. Pimeys korostuu täällä, tai auringottomuus, mitä se sitten onkaan. Ja kun maa on märkä ja lumeton niin se tavallaan imee kaiken valon, ja pimeys tuntuu entistä pimeämmältä. moni tuttava toivookin että tulisi jo lunta niin pimeys helpottaisi edes vähän. Alempi kuva kertoo sen kuinka vähissä lumi on pojan pihamaalla. Jäätikköä on kävelytiellä sen verran että kaaduin eilen, kun kesätennareissa ei riittänyt pito. Tänään oli ihana vetää jalkaa tyttären tuomat talvikengät. Ei lipsu eikä palele. Tässä vieressä on kuva toissailllan auringon laskun jälkeisestä väriloistosta. 

Kävin Skypen välityksellä tänään päivällä pitkän keskustelun Kairossa asuvan tuttavani kanssa. Olen pitkään kartellut Skypen käyttöä koska ajoittain minun on tosi vaikea kuulla ja saada selvää vieraskielisestä puheesta kaiuttimien kautta. Nyt suostuin ja oli oikein mielenkiintoista kuulla hänen kuvauksensa siitä, millaista elämä hänen asuinalueellaan on. Kyseinen mies on hiukan nörtti, vai pitäisikö tuo hiukan ottaa tuosta pois :D . Toisinaan unohdan sen nörttiyden, ja puhun hänen kanssaan niin kuin kenen  tahansa muunkin tuttavani kanssa. Aina silloin tällöin hän kuitenkin palauttaa minut maan pinnalle kommenteillaan. Hänessä on niin paljon samaa kuin mitä olen tavannut turkkilaisissa miehissä, että toisaalta tekisi mieli kysyä onko tietyissä asioissa sittenkin kyse sellaisista ominaisuuksista tai ajattelu- tai toimintatavoista, jotka ovat yhteisiä tuolla Turkista Marokkoon ulottuvalla alueella. keskustelun aikana ympärillä oli muutakin elämää. Olin unohtanut että hänelle on annettu jonkun läheisen perheen vanhempien kuoltua lapsia, ja hänestä on yhtenä hetkenä, ihan tuosta vaan, tullut isä nyt 5, 9 ja 14 vuotiaille pojille. Ja itse hän on sinkku, nörtti, filosofian tohtori. Yhdistelmä pistää hieman hymyilyttämään.

No, keskustelu sai muutenkin hymyilemään, ajoittain jopa nauramaan ääneen, vaikkei se kai
ollut ihan korrektia kaikin paikoin, siis se ääneen nauraminen. Tuo henkilö on kuitenkin jo tottunut luonteeseeni ja siihen että en käyttäydy kuten egyptiläiset naiset. Osan tuosta on mahdollistanut kai se, että hän on opiskellut aikanaan länsimaisessa, nimekkäässä yliopistossa tuon tutkintonsa. Toisaalta hän on sopivasti utelias elämän suhteen. Ja juuri tuo sopiva uteliaisuus elämän uusien asioiden suhteen on kuulemma yksi oleellinen osatekijä kun puhutaan älykkyydestä. Yksi mittari on ÄO Älykkyysosamäärä. Toinen oleellinen osanen on Tunneäly, ja kolmas tuo uteliaisuus osamäärä CQ. Se ei kuitenkaan tarkoita uteliaisuutta suhteessa naapurien tekemiseen tai salattujen tietojen katseluun, vaan esimerkiksi uteliaisuutta nähdä maailmassa uutta tai nähdä maailmaa uudella tavalla, halua oppia uutta, kokea uutta jne. Tässä vielä linkki artikkeliin joka kertoo asiasta lisää huffingtonpost.com/cari-e-guittard/what-is-your-curiosity-q
ja Harwardin Business Rewievin artikkeli samasta aiheesta  https://hbr.org/2014/08/curiosity-is-as-important-as-intelligence/

Oli kiva lukea tuohon aiheeseen liittyvää artikkelia, sillä useammin kuin kerran tai kaksi olen kuullut kommentointia siitä, että olen tyhmä kun haluan liikkua pitkin maailmaa ja tutustua uusiin kulttuureihin, uusiin tappoihin ja ihmisiin. :P

Jotkut asiat ne vaan tulee eteen kerta toisensa jälkeen, ja ilmeisesti syystä. Minulle koko sinä aikana jolloin olen Turkkiin tutustunut, on tullut jatkuvasti vastaan Rumin runot ja Pyörivät Dervissit, Semazenler. Ja yksi viimeisimmistä tällaisista tilanteista oli se, kun tuo koru tuli eteen, ja ihan uskomattomassa, odottamattomassa paikassa. Koru kuvaa  Semazenia, pyörivää dervissiä, joka tanssii ja tanssinsa kautta levittää hyvää energiaa ja rakkautta ympärilleen. Koru oli poistomyynnissä paikassa jossa sitä ei arvostettu, ja jossa se oli kuorrutettu ylimääräisellä krääsällä. Korussa oli karmea, likaisen keltainen nauha noiden ketjujen lisäksi, ja siihen nauhaan oli Semazenin lisäksi kiinnitetty laiva ja keijukainen, jotka karsin kokonaisuudesta pois. Minulle tuolla on merkitystä monellakin tapaa, ja siksi se lähti krääsäkaupasta mukaani. Joka kerta kun olen sitä käyttänyt, niin siitä on virinnyt mielenkiintoinen keskustelu yleensä sellaisen henkilön kanssa, jonka tunnen aiemmin vain pinnallisesti tai en lainkaan. Ja pari kertaa se on avannut ovet jotka ehkä muuten olisivat jääneet siinä tilanteessa aukeamatta. Siinä vaiheessa kun luin Turkin valtion kirjastä, joka tuli oleskeluluvan mukana, niin jälleen kerran törmäsin Rumiin. Hän ja hänen ajatuksensa vaikuttavat turkkilaisessa arkipäivässä edelleen, joillekin vähemmän ja joillekin enemmän. 

Tänään ostin tuon keltaisen tuoksukynttilän pelkästään etiketin ja värin perusteella... koskapa hajuaisti on taas mennyt. allergiaoireet ja tulehdusoireetkin ovat pahentuneet oleellisesti täällä ollessa. Mutta ei anneta sen häiritä, sillä poistuvat ne taas kun palaan Välimeren ilmastoon. Pojan luona on tänään käyty ostoksilla leivontapäivään varustautuen. Huomenna, vaikka onkin itsenäisyyspäivä, on tarkoitus tehdä ainakin isohkosta pullataikina-annoksesta joulupullia molemmille muksuille. Ja samalla siinä tullee joulutorttuja ja omenapiirakkaakin. Päivän intohimoisimmat hetket kaupassa olivat kuivattujen viikunoiden ja manteleiden kohdalla. Molempia elimistö kaipaa, ja saa. Suklaata ei tehnyt yhtään mieli eikä yhtään konvehtirasiaa edes ostettu, mikä oli yllätys. Mutta luonnon omia vitamiineja lähti mukaan isot kassilliset, muodossa jos toisessakin. Ehkä se perinteinen joulusuklaan hinku sieltä vielä nousee :D . Tänään sain myös ensimmäisen joulukortin, jossa tummasilmäinen hurmuri katselee nätisti poron viereltä. ...juu, ja ei ole mies, vaan tyttären labradorinnoutaja.
.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.