maanantai 22. helmikuuta 2016

Asenteellinen pöllö

Niin on taas yksi päivä karannut jonnekin. Tai onkohan tuo karkaaminen nyt liian vahva termi tähän, sillä
kuva: Alanya Belediyesi ja tanssiharrastusta käytännössä
päivä on vain ollut elämäntäyteinen ja mennyt todella nopeasti. Tunnit päivässä ovat niin nopeita, kuluvat sukkelaan. Jostain syystä ajatukset ovat tänään karkailleet Alanyan suuntaan, niin leipomisissa kuin muissakin kotihommissa. Osaltaan siihen vaikuttaa lentolippujen olemassaolo. Siinä aina jotenkin konkretisoituu päivämäärä, ja pelkästä suunnitelmasta tulee jo eräällä tavalla totta. Toinen ajatuksia sinne vievä on nuo tuttavien lähettelemät kuvat, joita en kuitenkaan saa julkaistua täällä, koska ne ovat toisessa mediassa. Mutta aikanaan tulee taas ajankohtaisia ja itse otettuja kuvia. Nämä nykyisetkin ovat alanyan kaupungin julkaisemia tapahtuma- ja promokuvia.

Tuo ylin kuva yhdistää sellaisen asian, josta Suomessa eräät tanssinharrastajapiirit vasta haaveilevat, eli eri ikäiset miehet ja naiset, vauvasta vaariin.On aivan ihana nähdä koko kuvasarjaa, ja katsoa, kuinka lapset,
kuva: Alanya Belediyesi, naistenpäivän suunnittelua
työikäiset aikuiset naiset ja miehet sekä vanhukset voivat harrastaa tanssia yhdessä. Suomalaiset voisivat oppia tästä jotain. Toki, onhan meilläkin jo jossakin eräitä kokeiluja kyseisen asian käynnistämiseksi, mutta ei tämä meillä ole vielä arkipäivää. Ajatellaan, ettei pikkulapset pysty, että heille tarvitsee tarjota vain helppoja läpsyttelyleikkejä, hyppyjä ja prinsessamekon. Suomalaiset miehet taas... suurin osa on allergisia tanssille, ja jo pelkkä sanakin saa heidät voimaan pahoin ja pakenemaan kaljalle, samalla kun ovat kateellisia sille pienelle osalle miehiä, jotka tulevat tanssitunneille ja hurmaavat parhaat naiset. Vanhusten kohdalla tilanne on se, ettei viitsitä vaivautua kuljettamaan heitä, kun pitää hakea ja pukea ja viedä ja odottaa ja... toisaalta ajatellaan, ettei hän kuitenkaan jaksa. No, ei taatusti jaksa jos ei kuukausiin tee mitään. Ja sitä paitsi voihan siellä istahtaa hetkeksi, ei se mikään huippu-urheilucampus ole. Nuoret taas eivät halua tulla samoihin harrastuksiin vanhempien ja sisarusten kanssa. Joten ollaan siis jokainen omissa koloissamme oman ikäisten ja samaa sukupuolta olevien kanssa, vai? Höpön höpön - tervemenoa tanssitunneille, kanssaeläjien tyhmistä kommenteista välittämättä. Siellä sitä vasta oppiikin itsestään ja elämästä monia hyödyllisiä asioita, muutakin kuin tanssimaan.

Alanyan sataman lähistöltä 2015, JP
Toisessa kuvassa näkyy naistenpäivän suunnittelukomiteaa. Moni kysyy minulta miten turkkilaiset naiset pukeutuvat. Tämä on hyvä kuva sen kertomiseen. Lisäksi moni mies ja jotkut suomalaiset naiset puhisevat siitä, kuinka turkkilaiset kulkevat hunnutettuina. No, katsopa kuvasta sekin. Kahdestatoista naisesta yhdellä on tyylikäs nuorisomallin huivi ja peittävä pukeutuminen, muilla ihan eurooppalaistyylinen pukeutuminen, ja vaalenettuja hiuksiakin näkyy. Niin että purahan omat turhat ennakkoluulosi pois, ja kurkista kulttuuriin sisälle avoimin mielin, niin näet lähemmäs totuutta. Neisserin havaintokehän mukaan sitä näkee mitä hakee. ne, jotka hakevat hunnutettuja naisia myös näkevät heitä, mutteivat selvitä onko kyseessä arabituristi vai turkkilainen. Ne, jotka kulkevat avoimin silmin ja avoimin sydämin, näkevät lähemmäs sitä mitä todellisuus on. Samahan se on minullakin, näen sitä, mitä odotan näkeväni. Sama pätee ihmisiin yleisellä tasolla. Siksipä tässä maailmassa on hyvä välillä pysähtyä ja miettiä mitä tekee ja miksi, minne on menossa ja miksi.

Hekottelulta ei meinaa tulla loppua. Vastasin äsken automaattisesti erääseen Alanyasta suihkun aikana tulleeseen vastaamattomaan puheluun viestillä, kunnes muistin, että "ai niin, minähän en enää puhukaan tämän ihmisen kanssa, koska..."  . Tähänkö on tultu? Olisiko kuusivuotiaan vai kuusitoistavuotiaan tasolla? Vaiko sittenkin ihan aikuisen tasolla? Aiemmin sanoin etten enää halua puhua kanssasi, koska aina kun olet yhteydessä, haluat ensisijaisesti vain käyttää minun kontaktejani ja osaamistani hotellisi hyväksi. Kysyt aina, että onko miunlla sinulle asiakkaita, ja miksi ei ole. En tiedä onko se vitsi vai totta, onko se ensisijainen soittosi syy, vai kaipaatko minun seuraani ihan vain ystävänä? Olenko asenteellinen pöllö, havaintokehäni uhri, jos tuomitsen sinut tuosta toiminnasta ihan suoralta kädeltä? Jaa-a, otapa tästä sitten selvää. Joka tapauksessa en  jää tuota pohtimaan, oli mitä oli.

Unille käy taas tie, hyvä yötä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.