sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Epäsosiaalinen puoleni

Olo on kuin pikkulapsella
lahjapakettia avatessa. Lentoliput, ne ihanat lippuset, aina kaivatut matkustusintoisen muruset, nyt ne on ostettu. Nyt tiedän milloin on meno ja milloin on oletettu paluu. Oletettu se on siksi, että viimeisen kahden vuoden aikana lähes kaikki paluuliput ovat jääneet käyttämättä. Joko olen taktisesti ostanut menopaluun, koska se on ollut halvempi kuin pelkkä menolippu, tai sitten paluun ajankohta on muuttunut, ja on ollut pakko ostaa erillinen paluulippu. Nyt meno-paluulennot Turkish Airlinesilla Helsingistä Istanbulin kautta Alanyaan oli 241 €. Norwegianin lento Helsinki - Lontoo - İstanbul - Alanya oli 143 €. Harkitsin sitä ihan tosissani, sillä olisi ollut mielenkiintoista viettää muutamia tunteja Lontoossa, tai olla siellä vaikka yön yli. Tällä kertaa mukavuudenhalu voitti uteliaisuuden. Ehkä kotioven aukaiseminen, naapuruston naisten tapaaminen, tapahtumista perille pääsy ja mahdollisten rottatuhojen selvittäminen ruokkii nyt uteliaisuuttani ihan tarpeeksi. Lontooseen ehtii toistekin, ja jos ei ehdi, niin so what.

Minun pikkuiseni on nyt päässyt miehen ikään. Enää ei oikein viitsi puhutella pojaksi, paitsi komennus- ja härnäysmielessä. Kaikki ne muut hellittelynimet varmaan säilyy koko ihmisiän, joten varautukoon vaan siihen :)).

Minä löysin itseni tänään kirkosta, Savon sydämestä, yhdessä yksityispotilaani ja hänen omaisensa kera. Huomasin, että liturgista kaavaa, tai paremminkin sen sanamuotoja on taas vaihdettu. Ja seurakuntalaiset istuivat yhden kohdan, jossa kuuluu nousta. Vain pari takapenkillä istuvaa muisti nousta. Ja kun muut menivät ehtoolliselle, niin minä ja muutama rippikoululainen jäimme penkkeihin istumaan. Sain aikamoisia katseita niin rippikoululaisilta kuin ehtoollisella käyneiltäkin. Ja pappi oli juuri vähän  ennen tuota saarnannut mm. siitä, että älkää tuomitko toisia. Positiivista oli se, että tällä kertaa ei kirkkosalissa leijaillut hengitystä salpaava hajuvesi- ja partavesipilvi, kuten Helsingin Maunulassa tai vaikka Pihtiputaalla tai Toholammin Sykäräisessä aiemmin. Hyvä, ja kiitos savolaiset. Saavat mummutkin hengittää vapaammin.

Tänään tuli ensimmäiset "kevät tulee" - fiilikset, niin konkreettisesti, että on ihan sama paljonko lähi päivinä sataa lunta, tuiskuttaa ja tuulee, niin minun mielikuvitukseni näkee jo auringonpaistetta. Kerrankin tästä mielikuvituksesta on hyötyä. Kirjaprojektin työstämistä kaipaan, mutta täällä se ei onnistu. Tarvitsen siihen täysin oman tilan, ilman muita ihmisiä. Kirjoittaessani siedän naapurin kukot ja kanalauman, mutta muiden ihmisten läsnäolo häiritsee oleellisesti. Tämä on minun epäsosiaalisinta puoltani, siis ulkoisesti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.