tiistai 2. helmikuuta 2016

Silmälasien metsästystä

Aamulla kohtuullisen aikaisin vei tie tanssisalille, senioritanssin merkeissä tänään. Kun
kuva: Alanya Belediyesi, http://alanya.bel.tr/meclistv
siihen yhtälöön lisätään ryhmällinen savoa puhuvia savolaisia, niin mietin vain pariin kertaan, että mitähän puheesta tarttuu mukaan :D . Mehtävaristen valssinkin muistin edelleen Mustavaristen valssina, joten ei tuo kielen tarttuminen kovin vahvaa tai ylitsepursuavaa ole, ainakaan vielä. Eilisten ja toissapäiväisten treenien jälkeen on edelleen kipeitä lihaksia siellä täällä, joten ne ovat olleet siis ihan hyödyllisiä päiviä nekin. Silti myönnän, että liikun täällä valtavan vähän, ihan vain pienen murto-osan siitä, mitä liikkuisin päivittäin Alanyassa. Alanyan kaipuusta huolimatta olen mieluusti juuri nyt täällä, jossa asunnon sisälämpötila on +25 C, enkä niinkään Alanyassa kotona, jossa sisälämpötila on sama kuin ulkolämpötila.


kuva: Burberry
Aamun tanssituntien jälkeen suuntasimme kaupungin keskustaan silmälasiostoksille. Ystäväni mies tarvitsi uudet lasit, ja kokemus oli minulle aikamoinen herätys. Kaikki optikkoliikkeet eivät edes pystyneet tekemään noilla vahuuksilla silmälaseja, vaan piti ennakkoon soitella "voitteko tehdä"-puheluja. Haasteellista. Ja toisaalta yllättävää, sillä huononäköisiä on paljon, ei hän ole ainoa. Mutta ilmeisesti heitä on niin vähän, etteivät isommat ketjut viitsi vaivautua tarjoamaan ko. linssejä, vaan keskittyvät siihen, mitä eniten myydään. Tavallaan ymmärrettävää, mutta karua. Pitääkö asiat mitata aina rahalla ja myynnillä? Tai ehkä täällä on vain niin vähän ihmisiä, ettei kannata palvella kuin keskivertokansalaisia. Silmälasien sankatarjontakin tuki tätä oletusta, Mitään leikillistä, kujeilevaa, naisellisen-tyttömäisen värikästä ei sankatarjonnassa näkynyt täälläkään kaupungissa, vaikka kiertelimme katselemassa useamman silmälasikaupan hyllyt. Tarjonta oli konservatiivista ja vakavaa, tummaa, vielä tummempaa ja harmaata. Jossakin oli vähän sinistä tai vähän punaista, ihan varovasti. Vaan ehkäpä se kertoo siitä mitä ostajat haluavat. Vai kertooko se vain sisäänostajan haluamisen tasosta?

kuva: Alanya Belediyesi, miehet töissä
Tänään mietin paljon vanhenemisen ilmentymistä, siihen liittyvien ei-toivottavien lieveilmiöiden tutkimista ja helpottamista. On hämmentävää katsoa, kun tuttu ihminen vanhenee, ja omasta mielestäni tarvitsisi apuja joita ei suostu edes harkitsemaan, koska ei itse koe tarvetta (kun ei itse huomaa muistin tai hahmottamisen heikkenemistä). Mitä siinä voi tehdä? Korkeintaan olla läsnä ja yrittää pysyä tietoisena siitä missä mennään, sekä ennakoida mitä kenties on lähiaikoina tulossa ja mihin olisi hyvä varautua. En tässä nuorene itsekään, ja eihän sitä koskaan tiedä mikä päivä jotain sattuu. Aivoinfarktikin voi tulla kenelle tahansa, jopa kaksikymppisille, eikä kukaan muutenkaan koskaan tiedä mitä itselle tapahtuu ja milloin. Se vain on tämän elämän yksi mauste. Siksikin siis kannattaa elää tämä läsnä oleva hetki mahdollisimman elämäntäyteisesti, mahdollisimman hyvin ja hyvää tehden.

Yritän nyt nämä viimeiset päivät vain olla ja tehdä päivärutiinit sekä tanssitunnit. Yritän siis olla ajattelematta koko Alanyaa, sillä naisenogiikalla, että tämä loppuodotus menisi siten helpommin. Monta mutkaakin on vielä tässä viimeisen kuukauden aikana, eikä elämä kulje aiempaa helpommin tai suoraviivaisemmin. Tosin elän parhaillaan yhteisössä, jossa elämä oikeasti on rauhallista ja melkolailla vähästressistä. Se on arvokas voimavara tuleville hektisille ja arvaamattomille viikoille. Sekä vauhtia että yllätyksiä on taatusti luvassa kun Alanyaan taas menen. Ne vain tulevat luo, niin kuin kärpäset tai kissat.

Kuvassa Cappadociasta matontekijän myymälän oviaukko. Kuva: Binnur's Turkish Cookbook Facebookissa.


"Kuule ilonaiheiden tiputtavan nuppujaan ympärillesi. -Rumi"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.