perjantai 26. helmikuuta 2016

Tanssinopetusta sokeille

Tämä päivä kuuluu ehkä

niihin "kerran elämässä" -päiviin. Yö meni selkäkipuillessa, mikä on minulle melko harvinaista nykyään, ja unet jäi suht vähiin. Aamu alkoi hiukan kireissä tunnelmissa, kun saamani palautteen perusteella koin, etten osaa edes lämmittää ruokaa mikrossa ilman, että toisen pitää minua  neuvoa. No, onneksi sain sanottua asiasta kohtuullisin sanavalinnoin. Ehkäpä molemmat opimme tästä jotakin. Ja ehkäpä nyt tämän posahduksen jälkeen jaksan seuraavan viikon, tuli vastaan mitä tahansa.

Eilen illalla heräsin Alanyasta tuleviin viesteihin. Kun ehdin kertoa millä lennolla tulen, niin paluuviestissä oli jo lentokenttäkuljetuksen varausnumero. Ihana ihminen, joka hoitaa puolestani monia käytännön asioita, erityisesti sellaisia, joita on työlästä hoitaa Suomesta käsin. Hyvistä ystävistä voi vain olla kiitollinen.

Tänään aamusta selvittyäni alkoi tanssinopettajaurani ehkä eksoottisin kokemus, jossa jouduin oikeasti miettimään mitä ja kuinka teen. Tanssioppulaina oli sekä täysin sokeita että sokeutumassa olevia nakovammaisia keski-ikäisiä ja vanhempia naisia ja yksi mies. Vanhin oli 92 vuotias ja nuorin 45 vuotias. Käytettävissä oli levyllinen Agentsin musiikkia ja kotisoitin, sekä kalusteista tyhjennetty olohuone. Lopputulos on se, että paritanssiksi soveltuvasta potkurockista innostuneet ryhmäläiset päättivät, että hankkivat opettajan ja salitilan, ja alkavat harrastaa tanssia kuntoilumielessä viikoittain. Tuosta päätellen onnistuin siinä kaikkein tärkeimmässä eli innostuksen herättämisessä, tanssin ilon jakamisessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.