torstai 17. maaliskuuta 2016

Canakkalea ja videoita

videoErilainen päivä jälleen, siis ihan erilainen, kuin mitä olin suunnitellut. Aamulla tunti ennen herätyskellon soittoa heräsin siihen, että aurinko paistaa silmiin oliivipuun lehvästön läpi. Näin on ollut jo monena aamuna, ja se on oikeastaan aika mukava tapa herätä. Seuraava tajuntaan menevä asia oli tuo alla toisena olevassa olevassa videossa kuuluva serenadi. Sanon näin ennalta vain sen, että erehdyin sukupuolesta ihan täysin. Äänen perusteella odotin jotain muuta kuin mitä ulko-oven takaa löytyi. Tuo näkymä, jonka videolla näette, on suoraan ulko-oveani vastapäätä, ja tuon serenadin esittäjän silmät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin minun silmäni, kun ovella seison. 

videoAamiaisen jälkeen sain itseni motivoitua arabian tunneille, mutta olin siinä mielessä hankala oppilas, että sanoin haluavani hiukan enemmän, kuin vain hyödytöntä ulkoaopettelua. Toivoin, että voisin opiskella kuten Espoossa aiemmin, eli kirjoittamista, lukemista ja todellista luetun ymmärtämistä ulkoaopeteltavien rimpsujen sijaan. Opettaja ei ollut ollenkaan innostunut tästä, ja pienen keskustelun jälkeen selvisi myös miksi ei. Päätin kuitenkin, että ulkoaopettelua toteutan vain siinä, missä se on todella tarpeen, ja haluan mieluummin ymmärtää mitä teen ja miksi, ja oppia sitä kautta. opettaja sanoi hänkin haluavansa sellaiselle kurssille... siirryn siis nettiopiskeluun, ja käyn tuolla vain kerran viikossa varmistamassa, että lausun ja kirjoitan oikein.

videoKotona oli taas siivottava, astetta perusteellisemmin, sillä hiiret tai rotat olivat syöneet betoniseinään reiän, ja temmeltäneet kenkäkaapissani. Kakkaa oli paljon ja ympäriinsä. Onneksi oli kengät pusseissa. Hiukanko otin kierroksia -hermostuin niihin otuksiin ihan täysin. Siivotessa ajattelin kaikkia tuttuja, joilla on ollut myyräkuume, ja sitä, että olisi tietysti hyvä, jos käyttäisin kasvosuojusta ko kakkoja siivotessani, mutta ei tullut käytettyä. Siivosin kärttyisänä, ja nopeasti mutta perusteellisesti. Kävelin apteekkiin ja ostin rotanmyrkkyä taas isot pussilliset. Huomenna on tarvis soittaa vuokraisännälle, että tulee muuraamaan reiän umpeen. Onneksi eivät vielä ehtineet tulla kaapista ulos, sillä olivat vasta päässeet takakautta alakaappeihin. Jälleen kerran: älä osta äläkä vuokraa ensimmäisen kerroksen asuntoa :/ . No, ei niissä aina ole kosteus-, ötökkä- tai rottaongelmaa, mutta yksikin on liikaa.

Tänään yhdessä välissä ehdin jopa suuttua niin, että ärähdin suureen ääneen ympäristöstä huolimatta. Muzzi on ollut aikamoinen soittelija ja seurailija, ja kun hän tänään soitti kolmannen kerran, niin päästin itseni ihan tietoisesti niin suuttuneeksi, että käskin painua alimpaan ***. Vähempi ei näköjään auttanut, joten oli otettava kovat sanat käyttöön. Olisi itseni kannalta helpompaa, jos toinen ihminen vain yksinkertaisesti ymmärtäisi sanat "ei kiinnosta, mene pois", mutta kun ei kahteen vuoteen ole ymmärtänyt, niin on jo aika karistaa hänet pois kintereiltä rumemmilla keinoilla. Elämä jatkuu, aurinko paistaa eikä kenenkään tarvitse vahtia mitä minä teen, milloin ja kenenkä kanssa.


Alanya 17.3.2016
Juuri kun sain itseni rentoutettua vastoinkäymisten jälkeen olohuoneen nojatuoliin, sain tietokoneen auki, ja ajattelin päivittää blogin, niin opettaja soittaa ja kysyy ulos. Nyt Turkissa vietetään Canakkalen taistelun 101. vuosipäivää, ja sen kunniaksi Alanyassa on erilaisia tapahtumia. Opettajani sanoi, että voinko olla valmis lähtemään kymmenen minuutin sisällä, että tulemme sitten hakemaan. Juu, tottakai. Kyllähän minä lähden kohti uusia kokemuksia ja uusia seikkailuja. Sen jälkeen hän ohjeisti vaatetuksen, ja kertoi, että menemme konferenssiin, jossa professori luennoi Canakkalen taistelusta yms. Niinpä kotiasu vaihtui edustuskelpoisempaan asuun, tällä kertaa kapali kiyafetler, ja suuntasin naisjoukon mukana tilaisuuteen, josta tuo heikkolaatuinen kännykkäkuva on. Siellä ei oikein kehdannut heilua oikean kameran kanssa, joten otin vain pikaisesti tuon kuvan. Professorit puhuivat, innoissaan ja nopeasti, ja minä ymmärsin palan sieltä ja toisen täältä. Alanyan hengellinen johtajakin puhui, mutta hänen puheensa oli jotain sellaista murretta, että en saanut selvää montaakaan sanaa. Professorit puhuivat enemmän Istanbulilaisittain, puhtaampaa turkkia, eli siis helpommin ymmärrettävää.

Tähän loppuun laitan vielä kuvan tämän päivän löydöstä, eli ruis-ranskanleivästä. Kävin
rukiinen ranskanleipä, Alanya 03/2016
leipomossa ostamassa tuoretta leipää, ja ihmettelin miksi yksi ranskanleipärivi on ruskeahko. Omistaja sanoi, että ne leivät on tehty rukiista. kokeilun halu iski, ja otin yhden tuollaisen mukaan. Se ei millään tavoin muistuta suomalaista ruisleipää, vaan enemmänkin tavallista ranskanleipää. Rapean kuoren alla on pehmeä, kuiva ja pumpulimainen sisus. Maku on joko olemattoman mieto, tai sitten makuaistini ei juuri nyt toimi. En huomannut maussa juurikaan eroa tavalliseen ranskanleipään. Juuston ja voin kanssa tuota söin ihan mielelläni. Ja samalla sain inspiraation laittaa taas uusi ruisleipäjuuri kehittymään, niin että saa leivottua rukiista hapanleipää.


Ja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.