maanantai 14. maaliskuuta 2016

Kukkakuvioinen vasara

Hiukanko on epänaisellinen olotila, taas kerran. Ei auttanut edes kukkakuvioinen vasara. Sain
Monet hedelmäpuut kukkivat Alanyassa 03/2016
nimittäin vasaroitua isompaan vaatekaappiin vaateripustimille tangon, jotta matkalaukussa mukana tulleet ja entisetkin mahtuvat paikalleen kaappiin. Toivon hartaasti, että tuo naisen logiikan mukaisia ratkaisuja sisältävä viritelmä pysyy tuolla kaapin yläosassa valtavan vaatepainon kera vielä huomiseen ja paljon siitä pidemmällekin, kiitos. ja jos ei pysy, niin logiikka petti, ja on kutsuttava miehiset voimat paikalle ;) . Itse en viitsi nähdä enempää vaivaa yhden vaatetangon vuoksi, kuin mitä jo näin. Sopivia, kiinnittämiseen tarvittavia osia ei ole kotona, eikä ulkomaalaisena naisena turkkilaisessa rautakaupassa käynti houkuttele yhtään. Parhaani yritin, ja ainakin vielä se roikkuu tuolla paikallaan.


Nyt iltapimeällä näkyy hienosti salamoiden välähdykset ulkoa. Ukkosen kumea jyrähtely kuuluu voimallisesti sisälle, varsinkin kun on hiljaista, poikkeuksellisen hiljaista. Päivällä hetkittäin jo toivoin, että olisi edes hetken aikaa hiljaista, kun koko ajan kuului puheensorinaa joka puolelta ja useammalla kielellä. Kunhan siihen taas tottuu, niin sitä melusaastetta ei edes huomaa, mutta nyt sen vielä tuntee ja huomaa. Kiersimme naistuttavan kanssa pienen kävelylenkin ja sen jälkeen viisi kerrosta Sali Pazari 82 kauppakeskuksessa. Kyllä tuo kauppakeskuksessa pyöriminen, monen purkin ja purnukan tutkistelu, kahvinkeittimen etsintä, kukkaruukkujen valinta, mattojen kurkistelu ja moni muu yhtä vähäpätöinen asia ihan hyvin kevyestä kuntoilusta käy. Ei ollut askelmittaria mukana, mutta pohkeissa tuntuu siltä, että jotain muutakin on tullut tehtyä kuin seisoskeltua bussipysäkillä. Kauppareissun jälkeen ihan kuntoilumielessä kävelin kauppakärryni kanssa vuorenrinnettä ylös kotiin saakka. Kuntoilukautta ei turhaan katkaista ;) .

En voi kuin ihmetellä tuttavan eksymisherkkyyttä. Olen itse ollut 2015 leikkauksen jälkeen
Puu kukkii, Alanya 03/2016
hetken aikaa aivan samanlainen suuntavaistoton vaeltaja. On vain vähän hassua jännätä, mistä hän tällä kertaa itsensä löytää, kun hänet laittaa bussilla menemään kohti hotellia. Mahdollisuudet kun ovat monet, vaikka bussi menee 100 metrin päästä hotellista. Voi jäädä pois bussista hirmuisen paljon aikaisemmin kuin pitäisi, eksyä ja kävellä itsensä kipeäksi. Tai sitten bussista voi jäädä pois tosi myöhään, sitten kun on ajettu reilusti ohi, ja sen jälkeen voi palata hotellille taksikyydillä, pitkän kaavan kautta kiertäen koska kohdalle osui taksikuski, joka tykkää ajella ympäri katuja. Sen lisäksi kilometrin päästä hotellilta voi lähteä bussilla ihan vastakkaiseen suuntaan, kävellä puoli kilometriä, vaihtaa toiseen bussiin ja ajaa taas pysäkin ohi. Tämä tuttava "rakastaa" bussiajeluita täällä yli kaiken, koska tähän asti hänellä on kokemusta vain hyvin täyteen ahdetuista, ruuhkaisista busseista. Yritän muistaa huomenna opettaa hänelle turkinkielisen lauseen "missä minä olen nyt". Ehkä kartan näyttäminen ja tuo lause kartan reunaan kirjoitettuna auttaa hieman edes paikantamaan mihin on eksynyt. 


Talvisen Suomen limakalvoärsytys alkaa väistyä, sillä hajuaisti alkaa vähitellen palautua. Ruoka ei vieläkään maistu juuri millekään, ainoastaan raa'an sipulin maku tulee kunnolla läpi. Huomenna on toripäivä, joten haenpa tarpeeksi vahvan makuisia yrttejä ja hedelmiä. Tänään oli upea elämys huomata, että appelsiinipuun kukat tuoksuvat parhaimmillaan jalkakäytävän yllä olevissa puissa. Innoissani kuin pikkulapsi kuljin katse puiden latvuksia kohti tuoksuja nuuhkien. Näky oli varmaan höntti, mutta sillä ei ole mitään väliä. Minä katselin appelsiinin kukkia ja tuttava punaisia kiiltonahkalaukkuja. Ja pari upeaa kiiltonahkalaukkua hän löysikin. Olen onneksi oppinut siihen, että vaikka lomalle tuleva turisti shoppailee, ja löytää yhtä sun toista kivaa, ihanaa ja kiinnostavaa, niin minun ei tarvitse shoppailla samaan aikaan, tai näillä palkoilla oikeastaan ollenkaan. 

Tämän päivän omat shoppailut olivat se vaatekapain tanko ja kuusi kukkaruukkua. Huomenna
Kukkiva pensas, Konakli 03/2016
yritän muistaa ostaa multaa, jos sellaista löydän, tai sitten haen vaan tuosta Kalen rinteestä ihan tyynen rauhallisesti purkillisen maata, ja kylvän yrtit siihen. Nyt on kuitenkin viherpeukalon kylvöaika. Naapuri muuten eilen tarjosi minulle erästä kukan alkua, sanoen, että tämä on sinun taimesi. Koskapa hänellä ei vielä näkynyt olevan sellaista kukkaa, niin annoin sen hänelle vaivan palkkana, kun on noin hyvin hoitanut sitä poissaoloni aikana. Kaupungilla muuten vaihdetaan taas kukkaistutuksiin kukkia. Ja Atatürk-patsaan vieressä, suojatien kohdalla, oli kehäkukkien seassa paljon siemeniä kantavia kukkia. Ei yhtään ottanut viherpeukalon silmiin sekään, ei. 


Jos oikein hyvin käy, ja osun sopivaan aikaan sopivaan paikkaan, niin voin kysyä puutarhaosaston miehiltä, että voisinko napsauttaa sieltä parit siemeniset kukkavarret mukaani. Toin Suomesta tullessani muutamia erilaisia kauppojen myymiä siemenpusseja, vaikka se kai on ymmärtääkseni kiellettyä kasvitautiriskien vuoksi. En ole lainkaan perehtynyt täällä myynnissä oleviin kukkien siemeniin tai niiden valikoimiin. Ainoastaan kukkakauppojen ohi kävellessä katselen kaihoisasti heidän valikoimiaan. Tänään näkyi mm. hyvännäköisiä esikoita.

Theo's Place oli tämän päiväinen ruokapaikkamme. Sain istua aika pitkään tavallisena turistina, tunnistamattomana, ennen kuin omistaja ja hotellin omistaja tunnistivat ja tervehtimisen puhetulva alkoi. TorosHamam siinä vieressä näkyi myydyn uudelle yrittäjälle, joka itse asiassa on hamamin entinen työntekijänainen, jos asetelmat oikein ymmärsin. Mielenkiintoista. Jännä nähdä mitä hän saa aikaan, sillä tuolla hamamissa on periaatteessa hyvät tilat, kunhan vaan kaikki muut osaset loksahtavat kohdilleen. Salamointi yltyy, joten ihailen sitä hetken, ja jatkan sitten muita kirjoituspuuhia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.