lauantai 19. maaliskuuta 2016

Pankkiautomaatti!*%¤#!

Aamulla kylmyydestä kalpeana päätän siivota eteisen viimeisen siivousta vaativan kaapin, ajatellen, että siinä sitä lämpiää. Ei lämminnyt, ei, vaan otin puhelun lomailevalle tuttavalle, ja laitoin viestin hamamiin, josko sinne mahtuisi pari naista. Siitä tulikin lähes äkkilähtö, ja hiukan tarvitsi muistella, että missähän kohden kaupunkia se kyseinen hamam nyt sitten olikaan. jostakin hetkellisestä mielenhäiriöstä johtuen pukeuduin vielä pitkään hameeseen, valkoiseen kauluspaitaan ja pitkään villatakkiin. Sitten vaan nätit avokkaat ja jalkaan ja ulos kuvitellen, että nyt on suht lämmin kevätsää. Kalen bussi oli taas sopivasti mennyt 5 minuuttia aiemmin, joten hameen helmat lepattaen kipitin Kalen katuja alas päin, hiukan kun meinasi olla kiire, kun oli tarkoitus ehtiä ajoissa paikalle. Alhaalla ParkHotellin luona sitten muistin vielä, että pankkiautomaatillakin tarvitsee käydä, ja sopivasti oli TEB pankin automaatti siinä kohdalla, joten pukkasin korttini sisään laitteeseen, ja aloin naputella numeroa. Muuten ihan hyvä, mutta automaatti ei reagoinut näppäimiin ja painalluksiin mitenkään.

Näytössä luki selvästi teksti, jossa pyydetään näppäilemään tunnusluku, ja niin tein, ja monta kertaa, mutta tuloksetta. Sitten yritin keskeyttää koko toimituksen, eikä se vieläkään reagoi mihinkään. Lopulta painoin kaikkia  mahdollisia nappeja, ensin kiltisti ja sitten vähemmän kiltisti, ja kun ei kone siihenkään reagoinut mitään, niin "meni hermot lähes turkkilaisittain". Irvistin turvakameralle, puin nyrkkiä pari kertaa, vedin syvään henkeä ja soitin pankkiautomaatin kyljessä kissan kokoisilla numeroilla kirjoitettuun turkkilaiseen pankin palvelunumeroon. Siitäkös se riemu repesi. Siellä nainen puhuu jopa englantia, kunhan on ensin selvinnyt turkinkielisestä automaattinauhasta, ja saanut toisella soitolla valikoitua ja paineltua tarvittavat numerot riittävän nopeasti. Elävä nainen lopulta kertoo, että hoida asia oman pankkisi kanssa, että he eivät voi auttaa millään tavoin. En malttanut olla sanomatta, että teidän kurja peltipankkihan täällä sen minun pankkikorttini vei, ei se minun pankkini vika ole jos tämä teidän romunne on hajonnut. Vuodatukseni varmaan lisäsi (lue: laski) huomattavasti mahdollisuuksiani saada pankkikorttini kyseisen firman Alanyan pääpankista maanantaina pois. Jos he ovat oikein v-mäisiä pilkunviilaajia, niin lähettävät kortin Suomeen, minun pankkini konttoriin Kannelmäkeen, ja oma lentoni Suomeen on vasta marraskuussa. 

Samalla vilkuilin kelloa hermostuneena, koskapa oli jo siinä rajamailla, että ehdinkö hamamiin lainkaan, Ja toisaalta, mikäs kiire minulla sinne on, kun en saanut rahaakaan ulos. samalla tuttava soittaa, että hänkin myöhästyy. Vuodatan koko jutun hänellekin, ja hän haluaa, että menemme silti. Ok, hyppään taksiin, ja yritän samalla hoitaa pankkikortin sulkemista, mutta eihän sekään nyt onnistunut. Turkkilaisesta numerostani ei voi soittaa kyseiseen sulkunumeroon. Samalla käy ilmi, ettei taksi tiedä minne on menossa. Yritän näppäillä kännykässä verkkopankkia auki, ja ilmoittaa sitä kautta, että kortti jäi automaattiin, ja on mahdollista, että joku väärinkäyttää korttiani. Samalla yritän seurata katuja, ja ohjeistaa taksikuskia. Kun pääsen perille, ja tarjoan taksikuskille rahapussissani olleen 100 TL setelin, niin hän katoaa setelin kanssa kuin pieru Saharaan, jättäen onneksi taksin siihen tien varteen. Minä näppäilen edelleen verkkopankkia, koska en löydä ilmoitukselle sopivaa kohtaa sieltä. Kuski tulee, antaa rahasta takaisin, ja minä räpellän edelleen kännykkääni. Kännykkään tuijottaen ja valikoita selaten minä kävelen kuin idiootti keskellä tietä, liikenteen seassa, kohti hamamia.

Olin varannut hamamin toista etunimeäni käyttäen, toivoen, ettei omistaja tunnista minua entiseksi info-työntekijäkseen. Aika epätoivoinen toive, ja turha. Kahden vuoden jälkeenkin hän tunnisti heti, vaikka en työskennellytkään heillä kauaa. Halusin kuitenkin juuri tähän hamamiin, koska tämä on oikeasti ammattilaisten tekemää, hyvää työtä, eikä mikään massa-turisti-hamam. Ja ennen kaikkea tämä on Alanyan puhtain hamam. Tuttava oli jo oman palvelunsa valinnut ja maksanutkin, kun minä vasta suljin pankkiohjelmaa. Hamamin sisääntulo oli uudistunut, samoin hierojakaarti oli saanut uusia jäseniä. Ja olipa henkilökunnalla aika vaikuttava kielivalikoima nykyään, uutena mukana oli myös ranska. 

Samalla kun tuttava pyöritteli ympärilleen jo pyyhettä, naureskelin minä kertakäyttöbikineille. Ne näyttivät hassuilta, mutta arvostin niitä paljon, koska nyt ei tarvinnut tuhota omia bikineitä öljyllä. Löylysaunaan istahdin suosiolla alalauteille, tuttavan kiivetessä urhoollisesti ylös asti. Kun näimme, että käytävässä liikkuu kiiltokuvankaunis, pitkä mies, ja noin puolitoista metrinen, kalju ja pyöreähkö mies, niin tuttava siinä sitten kävi arvuuttelemaan kumpi omalle kohdalle osuu. Molemmat olivat juuri niitä uusia hierojia, joita en ole tässä hamamissa aiemmin nähnyt. Ja fiksuna naisena tuttava paineli saunan ovesta ulos juuri silloin kun kiiltokuvapoika tuli kohdalle, ja sai kuin saikin hänet pesijäkseen ja hierojakseen. No, vaihtoehtona oli myös kaksi naishierojaa. Olin hyvilläni kohdalleni osuneesta hierojasta, sillä hänellä oli taitoa löytää selän jumittuneet kohdat, ja hän tiesi mitä teki. rentouduin sen verran, että unohdin jopa sen pankkikorttiepisodin hetkeksi. Kyllä hamamissa käynti on sellainen rentoutus, että olisi hyvä ottaa se tavaksi, vaikka edes kerran tai pari kuukaudessa. Suosittelen.

 Täällä on parhaillaan kunnon ukonilma. Salamoi, tuulee kylmästi, vettä tulee ajoittain lähes vaakasuoraan ja paljon. Salamointi on vilkasta ja taivas välkkyy vähän väliä. Tuo ukkosen voimakas ja kumea jyrähtely kuuluu niin vahvasti, että tuntuu, kuin koko talo tärisisi jyrinän tahtiin, vaikka eihän se sitä tee. Veden lotinaa kuului välillä vahvastikin sisälle, juuri nyt ei kuulu mitään niitä ääniä. Ihailen niitä valokuvaajia, jotka ottavat salamointikuvia. Itse en himoitse kyseisiä kuvia ihan niin paljoa, että lähtisin tässä ympäristössä ulos, tuohon säähän kuvaamaan. haaveilen vaan, että joskus on parveke tai terassi niin, että sen suojista voi kuvata sääilmiöitä, myös salamointia. Toisaalta en osaa salamakuvausta, eikä minulla ole siihen mitään erityistä "laitteistoakaan". Ihan kiva on katsella toisten ottamia kuvia. Itse voin  nauttia ukkosmyrskystä kotisohvalla katsellen ja kuunnellen.

 Tuttava nauttii

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.