keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Raakileita

Aamun alkajaisiksi hoidettiin naapurisuhteita kovin sanoin, ihan vaan kissan vuoksi tällä kertaa.
Kissa jahtasi puussa olevia lintuja, 03/2016 Alanya
Kävin palauttamassa kissan vuokraemännälleni, ja kysyin, että onko se hänen kissansa vai ei. Kyllä, mummo ilmoitti että kissa on hänen. Naapuri sitten avasi asiaa sen verran, että sanoi mummon heittäneen kissan ulos, ja ottavan kohta uuden pienen pennun, niin kuin on tehnyt jo jonkin aikaa. Mummo siis pitää kissoja sisällä pienpentuvaiheen, sen ajan kun ne ovat söpöimmillään, ja heittää ne ulos kyläkollien syötäväksi ja revittäväksi siinä vaiheessa kun ne ovat sellaisia juniori-ikäisiä. sen jälkeen nuoret ja ulkoilmaelämään tottumattomat kissat vaan yksinkertaisesti katoavat, ja kulmakunnan tappeluun oppineet kollit pysyvät reviireillään. Sanoin ihan vakavalla naamalla, että jos kissa vielä rääkyy nälissään ja huonokuntoisena ikkunani takana, eli ei ole kenenkään hoidettavana, niin vien sen eläinlääkärille lopetettavaksi. Lisäsin vielä, että jos se kakkii tai pissaa pyykeilleni tai tunkee väkisin meille "sotkemaan paikkoja", niin se pääsee hengestään. Mummo järkyttyi tästä sen verran, että otti kissan takaisin sisälle. Noin hyväluontoista kissaa en tapattaisi, etsisin sille vain uuden kodin jonkun eurooppalaisen täällä asuvan luota. Ja tuon joudun ehkä tekemäänkin, sillä en usko, että mummo pitää kissaa montaakaan päivää sisällä. Todennäköisesti kissa rääkyy jo tulevana yönä keittiöni ikkunalaudalla.


Mantelin raakileita? 03/2016 Alanya
 Toinen naapuri toi minua lepytelläkseni ison kasan kuvassa näkyviä vihreitä hedelmiä, ilmeisesti oli salaa kerännyt ne vuokraemännän mantelipuusta. Minusta ne nimittäin näyttävät mantelin raakileilta. Ainakin niissä on kaikki samat osa, tosin mantelia suojaava puumainen kerrosa ei vielä ole puutunut, eikä manteli ole valmistunut, on vain aihio. Tuossa ei myöskään ole mitään mantelin makua, vaan vaikutelma on vain kirpeä ja hapokas, kuten raaka viinimarja. Noita samoja olen nähnyt myytävänä torilla, ja ihmiset näkyvät ostavan. Tässä, kuten monen muunkin kerättävän marjan tai hedelmän kohdalla on sellainen pieni asia, jota en ymmärrä. Miksi nuokin pitää kerätä raakileita, pahasti keskenkasvuisina, kun valmiina, kypsinä ne olisivat todella suurta herkkua. Nyt se on toki helppo syödä, kun voi vaan pureksia koko karvaisen ja karhean palleron, eikä tarvitse kuoria ja aukoa. Mutta maku, aromit ja ennen kaikkea se valmiin mantelin manteliöljy, ne kaikki puuttuvat vielä tässä vaiheessa. Ihan sama kuin söisi pullataikinaa ennen paistamista -no, jutkut syövät. En arvosta malttamattomuutta, sitä, kun ei jakseta odottaa valmistumista. Ja mietin mitä teen tuolle puolelle litralle noita karvapalleroita, ja onko edes terveellistä syödä niitä sellaisenaan. Puoli litraa valmiita mantelin siemenkotia sen sijaan olisi saanut minut ja makuaistini hullaantumaan.

Eilen illalla kävimme autoajelulla Taurus-vuoriston rinteellä, tuolla Terassiksi kutsutulla alueella. Ajelimme sinne ihan muuten vaan, kauniita maisemia ja rauhaa ihastellaksemme. No, tarvitsi vain kävellä autolta 100 metriä, kun jo alkoi kuulua yhdestä pusikosta kikatusta ja toisesta jotain ihan muuta. Saman tien käännyimme poispäin, ja totesimme, että ei tänne kehtaa tulla muulloin kuin päivällä. Eikä kyse ollut siitä, että he olisivat olleet turistityttöjä kaikki, vaan ainakin toisen seurueen tytöt olivat turkkia puhuvia teinejä. Jäi maisemien ihastelu toiseen kertaan. Tarvinnee löytää joku muu paikka, jossa voi opetella yökuvausta ja kaupungin ylle avautuvan näkymän  ja kaupungin yövalojen kuvausta. 
Kypsä manteli, Alanya 8/2015

Rinneasunnon riemuja, osa 3: En ole tajunnutkaan, enkä nähnyt, koska takapihalle (kaatopaikalle) ei voi mennä, että asuntoni toisen reunan alla on jokin varasto. Naapurin rouva selitti senkin minulle, samalla kun totesi, että ne asuntooni pyrkivät rotat varmaankin asustelevat kaikessa rauhassa siellä hoitamattomassa varastossa. Sanoin vuokraemännälle aamulla myös rottaongelmasta, ja siitä, että rottien vuoksi muutan pois asunnosta heti, kun vaan uskallan ottaa sen taloudellisen riskin. Niin kauan kuin odotellaan oleskelu- ja työlupien valmistumista, ei periaatteessa kannata hukata rahaa kiinteistönvälittäjien palkkioihin, uusiin ja paljon isompiin ennakkomaksuihin ja muihin muuttokuluihin. Tässä asuessa ei ole taloudellisesti mitään huolta, eikä muutenkaan huolta, niin kauan kuin jaksaa lisätä rotanmyrkkyä säännöllisin väliajoin tiettyihin paikkoihin. Periaatteessa helppoa ja erittäin halpaa, käytännössä...

Suomessa Sairaanhoito-opistoaikoina meillä oli anatomisia kuvia, joista opettelimme sydämen osia ja eri elinten ja järjestelmien osia suomeksi ja latinaksi. Nyt olen jonkun verran saanut opiskeltua turkinkieltä ja nimenomaan elimiä. Pyrin siihen, että muistan joko latinaksi tai turkiksi, koskapa opeteltavien lista on valtavan laaja, niin ihan kaikkea en ehdi turkiksi opetella. Siksi ne, mitä muistan latinaksi, on vasta toissijaisesti turkiksi opiskeltavia. Lääkärin kun periaatteessa pitäisi tietää oman erikoisalansa sanasto latinaksi, ja uskon, että suurimman osan kanssa voimme kommunikoida turkin ja latinan yhdistelmällä. Tuossa sairaalan haluamalla asiapaperilistalla on myös yliopistotason turkinkielen testin suorittaminen, mutta en tee sitä tässä vaiheessa. Sen osalta on aivan liian aikaista. En kuitenkaan hallitse kieltä vielä tarpeeksi sairaanhoitajan työn osa-aluetta ajatellen. Ehkä jonain päivänä.

Muutama päivä sitten ostin 82 Sali Pazarista isohkon, kannellisen, punasavipinnalla olevan  savipadan. Sen sisus oli musta, ja tuli mieleen, että se on kai jotenkin poltettu. Ainakin aluksi siitä lähti pesussa mustaksi värjääntynyttä vettä. Savipata on nyt ensi kertaa oikeassa käytössä, ja on mielenkiintoista nähdä vieläkö sitä mustaa, nokimaista väriä lähtee ruokaan. Ruoka jää kyllä syömättä, jos siihen on jotain ylimääräistä irronnut. Pesin muutamaan kertaan padan jo aiemmin, ja liotin sen märäksi äsken, mutta en oikein keksinyt mitä muuta sen kanssa olisi pitänyt tehdä ennen kuin se otetaan ruoanvalmistuskäyttöön. Olisi ehkä kannattanut kysyä naapurin rouvalta, mutta silloin kun muistin, en rouvaa nähnyt, ja päinvastoin. Jos ruoka-annos menee itseäni ajatellen pilalle, niin voihan sen aina viedä katukissoille ja -koirille. Eiköhän niille kanapata kelpaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.