maanantai 21. maaliskuuta 2016

Uusi asukki

Hurrja, utelias ja kehräävä kissaeläin
Pitkä kuvaussessio, enkä tuon parempia kuvia saanut meille viime yönä muuttaneesta tiikerin pennusta... hirmuisen vilkas energiapakkaus, joka leikkii kaikella mahdollisella mitä käpäliinsä saa. Nytkin pesukoneesta kuulu jokin sinne kuulumattoman esineen kolina, ja ikkunalaudalta puuttuu jotain, mutta en muista mitä. Pysäytin koneen ja katsoinkin, mutta en viitsinyt purkaa kaikkea ulos, enkä löytänyt sitä siellä olevaa esinettä... vielä. Pesun jälkeen selviää mikä se on. Tavarat muuttavat paikkaansa nopeammin kuin mitä kerkiän niitä järjestellä takaisin. Mattojen suoristamisesta luovuin jo. Keskellä yötä heräsin siihen, että tuo tiikerinpentu iski kyntensä sääreeni, makuupussini sisäpuolella. Siitä päätellen, että se hehkui lämpöä kuin tulikuuma lämpöpatteri, se oli ilmeisesti ollut makuupussissa jo jonkun aikaa. ja tosi pienestä kolosta se on sinne itsensä tunkenut, koskapa suljin pussin hyvin kun yöllä oli kylmä.

Parina iltana olen kuullut vaativaa naukumista asuntoni ulkopuolella, mutta en reagoinut siihen, kun sellaista kuuluu täällä asuessa joka viikko. Eilen aamulla vessaan mennessä säikähdin vessan ikkunassa näkyvää liikettä. Tiikerin pentu yritti tulla hyttysverkon läpi sisäpuolelle. Koskapa pennun turkki kiilsi ja se oli terveen oloinen ja valtavan leikkisä, eikä pelännyt  minua, niin ajattelin, että se on jonkun toisen hoidossa jo. Illalla alkoi ulkoa kuulua taas vaativaa naukumista, joka kävi jo aika surkeaksi yötä kohden. No, päätin, että annan sille naukujalle vaikkapa paistetun kananmunan, koskapa muutakaan sen ruokavalioon sopivaa ei nyt ole tarjolla. Saman tien kun raotin ulko-ovea vähän, tuo tiikerin pentu tunki itsensä oven raosta sisälle ja kiipesi housujen lahjetta pitkin syliini naukumaan. Saman tien se kai haistoin kananmunan, loikkasi lattialle, ja söi sitä paistosta ahnaasti. Kun se oli syönyt ja juonut, laitoin sen takaisin pihalle, sillä tuloksella että valtava naukumiskonsertti alkoi uudelleen. Kurkistin ulos, eikä kukaan huhuillut kissan perään, joten teimme sen kanssa vuokrasopimuksen. Ruokapalkalla se saa hätistellä asuntooni pyrkiviä rottia ulos.

Kello oli jo paljon, ja kaipasin unta, enkä jaksanut keskittyä kissaan sen enempää. Laitoin sille
...minä en suostu poistumaan metriä kauemmas...
villatakin vuoteentapaiseksi ja jätin vessan oven auki siinä toivossa, että se ei kakkaisi ainakaan huoneiden puolelle, vaan hyvällä tuurilla jopa vessaan. Samassa kun minä kämmin vuoteeseeni, tuli kissakin perässä. Käytännössä se seurasi joka paikkaan. Kissan nukkumapaikasta kävimme pitkän taistelun, jonka ensimmäisen erän minä hävisin ihan 6-0. Siitä kertoo jo sekin, että se otus oikeasti löytyi yöllä makuupussini sisältä. Yöllä heräsin pariin kertaan siihen, että tuo suuri saalistaja, herra tiikeri, kuuli rottien liikkeet asunnon ulkopuolelta, ja herätti minut painautumalla niin lähelle kuin vain voi. Mietin, että kissa on pestävä ensitilassa, ja lääkittävä, jos se kerran aikoo tänne muuttaa. Ja näyttää aikovan. 


Voihan olla, että sen on joku heittänyt kodistaan ulos, kun on vilkas eikä enää tosi pieni ja söpö. Pentu tuo on vieläkin, tosin erittäin eloisa, huomiota vaativa ja seurankipeä. Jos sitä ei ota syliin kun se vaatii, niin jo rapsii kynsillään sohvaa tai tuolia tms, tai kiipeää vaatekaappiin katsomaan, että mitä minä sieltä nyt etsin. Hyvin hanakasti se myös kiipeää vaatteita pitkin syliin tai olkapäälle, jos olen seisomassa vaikkapa eteisessä enkä huomioi sitä. Kun tulin tietokoneelle kirjoittamaan, niin sekin tuli, ja yritti ensin nukahtaa tuonne olkapäälleni, mutta siirtyi siitä sitten syliin. Voi olla, että meille tulee vielä haasteellisia päiviä... ihan kuin olisi pikkukakara talossa. Poika, tulepas kylään tänne, niin hankitaan tiikerille passi ja saat tästä kunnon kotikissan XD. Nyt on sekin ihme nähty, että minä ostan kaupasta kissanruokaa, on nimittäin ensimmäinen kerta, ja hyvin näytti kaupan anti kissalle kelpaavan.

TEB-pankissa kävin tänään, ja heidän käytäntönsä mukaisesti kaikki ne pankkikortit, jotka
...kameralla häiritään kesken unien...
jäävät pankkiautomaattiin syystä tai toisesta, tuhotaan. Sain itseni hillittyä pankin tiskillä, vaikka kävi mielessä sekä epätoivoisia että ärtyneitä mietteitä. Onneksi sain asian selitettyä turkiksi, sillä englanniksi ei olisi riittänyt meidän kummankaan kielitaito, ei minun eikä virkailijan. Pääsimme nyt sellaiseen yhteisymmärrykseen, että kyseinen pankkivirkailija soittaa minulle kunhan korttini on pelastettu muiden tuhottavaksi menevien korttien joukosta. Käyn sitten hakemassa sen pankin konttorista. Meneekö siihen viikko vai muutama päivä, sitä en muista tarkemmin. Jotain puhetta oli ensin viikosta, mutta yritin selittää, että menin nostamaan rahaa, koska käteistä rahaa ei ole tällä hetkellä juuri yhtään. Hän lupasi kiirehtiä asiaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.