lauantai 12. maaliskuuta 2016

Vai piknikille, hups

Eilen illalla, juuri ennen nukkumaanmenoa, sain viestin turkkilaiselta ystävältäni. Hän kysyi
Köydenvetoa Konaklissa 03/2016
mukaansa piknikille Konakliin, kertoi että pari kaveria on lähdössä, ja että olen tervetullut mukaan. Varustus piti olla urheiluvarustus. Ok. Lupasin lähteä, ja ajattelin, että siihen menee kirjoituspäivä, mutta saattaa olla sellainen reissu, ettei heti tule toista. No, tuossa asiassa vaistoni osui oikeaan. Aamulla heräsin aikaisemmin kuin mitä olisi tehnyt mieli. Aamupalatta kävellä raahustin Kalekukkulaa vielä hieman ylemmäs, ystävän asunnolle. Sinne kokoontui puolenkymmentä muutakin naista, mutta vaatetus ei ollut urheiluvaatetus, ainakaan minun mielestäni. Naisilla oli farkut, hienot villatakit ja nätit paidat, asustehuivi, koruja ja kauniit kengät. Hhmm. Itselläni oli onneksi farkut, mutta huppari, urheilutakki ja maastokengät sekä kameralaukku. 


Vieläkään ei kukaan sanonut minne mennään, vaan sanoivat vain, että piknikille Konakliin, älä
Pussihyppelyä, Konakli Seyir Terasi 03/2016
huoli. Vasta erään puolueen oven eteen kävellessä tajusin, että piknikille lähtee enemmän kuin oma porukka, ja että piknikin luonne on ihan muuta kuin mitä urheiluvarustuspyynnöstä voisi päätellä. Toinen toistaan hienommin pukeutuneita rouvia lapsineen oli kokoontunut puoluetoimiston eteen ainakin 200. Kuljetuskalustona oli kaksi minibussia, joissa oli istumapaikat 11:lle, mutta joihin ahdettiin noin 30 henkeä. Kun pääsimme perille Konaklin Seir Terasille, niin siellä oli noin 300 - 350 henkeä, joista lähes kaikki naisia ja lapsia. Tuossa vaiheessa minulle kerrottiin, että kyse on puolueen naisjaoston piknikistä, jonne kaikki ovat tervetulleita. Siellä sitä sitten istuttiin muutamia tunteja, ensin aamupalan, sitten seurustelun ja lopulta leipädönerin sekä leikkien parissa. Päivä oli ihanan aurinkoinen, tosin kylmä, mutta aurinkoinen kuitenkin.


Piirileikkiä Konaklissa 03/2016
Muzzia en ole nähnyt Alanyaan paluuni jälkeen, mutta tänään hän soitti aamulla kolme kertaa, enkä vastannut kun en kuullut että puhelin soi. Laitoin puhelinta katsoessani vain viestin, että olen Konaklissa. Seuraavan kerran kun katsoin, niin oli tullut 7 puhelua ja juuri silloin hän soittikin taas: "missä sinä olet (Konaklissa), miksi sinä olet Konaklissa (XX puolueen naisjaoston piknikillä, Miksi sinä olet juuri sen puolueen mukana siellä (naiset pyysivät mukaan eivätkä kertoneet mihin vievät), milloin tulet sieltä pois..." . Ja edelleenkin jäi tapaamatta. Olen ollut täällä neljä päivää, ja olen onnistunut välttämään oikeastaan kaikki miespuoliset tuttavat. Kampaaja on poikkeus. Sinne menin ihan vapaaehtoisesti ja heti ensimmäisenä päivänä. 

Aamulla kuulin huhuja, että oleskeluluvan voisi tänä vuonna ostaa kahdeksi vuodeksi, koska valtio on jo kyllästynyt siihen, että siellä toimistoissa on kova ruuhka vuosittain. :)) en ole ehtinyt vielä tarkistaa asian paikkansapitävyyttä, mutta taatusti tarkistan, sillä tekee mieli itsekin käyttää ko mahdollisuutta, ellei sitä ole hinnoiteltu suhteessa kalliimmaksi kuin vuosittaisen oleskeluluvan ostoa. Katsotaan. Ulkona paukkuvat ilotulitusraketit, muuten on ihanan hiljaista.

Pojat pelaavat Konaklissa 03/2016

Lupasin kotiin päästyä itselleni, että huomenna en lähde mihinkään, en yhtään mihinkään. Tai sitten pitää tapahtua jotain hyvin merkillistä, että lähden. Purkamaton, avattu matkalaukku odottaa edelleen lattialla. En voi purkaa vaatteita kaappiin, ennen kuin olen ottanut kaikki entiset ulos, ja siivonnut kaapin ja vaatteet jonkun elukan pienistä kakkapötköistä. Ne näyttävät ihan hiiren kakalta, mutta mitään ei ole syöty, eikä toistaiseksi ole löytynyt pesääkään. Naapuri sanoi, että se on joku ötökkä, ei hiiri, ja vielä sellainen ötökkä, joka on jo kuollut ja häipynyt pois paikalta. Eh heh. Haluan silti purkaa kaiken ulos, puhdistaa, pestä ja siivota. Vasta sitten voidaan laittaa puhtaat vaatteet takaisin, ja mielellään vielä jossain järjestyksessä. Vaatekaappi on iso, tyhjä tila, jossa ei ole hyllyjä tai ripustustankoa. Jotain aion kehitellä sinne sisälle, että saan vaatteet yms pysymään järjestyksessä. Ne eivät enää mahdu yhteen eivätkä kahteenkaan pinoon. 

Tuo jalkapallokuvassa oleva pienin poika oli uskomattoman taitava pelaaja, vaikka oli vielä vaippaikäinen. Vähän aikaa hänellä aina kesti, ennen kuin lähti pallon kanssa liikkeelle, mutta kun hän lähti, niin pallon kuljetus ja harhautukset olivat kaunista katsottavaa. Näki, että isä on pelannut pojan kanssa. Nytkin jokainen poika sai pelata ihan omaan tahtiinsa, ilman huutomyrskyä, ilman, että vanhempi tai kukaan muukaan huuteli mitään ohjeita tai palautetta. Tuolla porukalla oli hyvä tunnelma pelikentällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.