tiistai 15. maaliskuuta 2016

Vuohenkarvainen juusto

Juustoa vuohennahkassa Alanya 03/2016
Aamulla en onnistunut menemään arabian tunneille, koskapa opettajaa ei näkynyt, eikä kyllä muita opiskelijoitakaan. Eilen opettajaa odotti minun lisäkseni toinenkin tunneille haluava, mutta minä luovutin ennen häntä. Puolen tunnin odottelu tuulisessa ja kylmässä säässä Kale-kukkulan rinteellä riitti molempina aamuina, ja kävelin kotiin, pois palelemasta. Ei riittänyt villatakki, olisi tarvittu toppatakki, sillä vuoren rinteellä on reilusti kylmempi kuin keskustan suojaisilla alueilla. Opettaja kuulemma tulee nyt noin 30 - 50 min myöhemmin, kuin mitä tuntien pitäisi alkaa. Naisille se on mukava, kun ei tarvitse herätä aamulla "aikaisin".

Kalahallin sisällä "maustekauppa", Alanya 03/2016
Jääkaapin ja massun täytettä lähdin hakemaan Sali Pazarin eli Tiistaitorin vihannes- ja hedelmämarkkinoilta, kalahallin luota. Tuo yllä olevassa kuvassa seisova kaksikko pääsi yllättämään jopa minutkin, niin että hetken vain tuijotin, ja mietin että mitä ne ovat. Enkä malttanut olla kuvaamatta, maistamisen sen sijaan sain vältettyä helposti :)) . Tuossa on kaksi vuohennahkaa, siis kaksi nahkapussia, joissa on perinteisen, historiallisen tavan mukaisesti kypsytettyä juustoa. Kulinaristit saattaisivat olla innoissaan, minun vatsani ilmoitti eriävän mielipiteensä jo pelkästä katselusta. Oli ihan lähellä etten oksentanut. Se ei johtunut ulkonäöstä eikä tuoksuista tms, vaan pelkästään siitä mielikuvasta, että sisällä kypsyy juusto ja ulkopinnalla "happanee" vuohen karvat ja kaikki se, mitä karvojen sekaan kätkeytyy. Mielikuvituksesta siis syntyi se vastenmielisyys tuota tuntematonta herkkua kohtaan. Vieressä oli tarjottimella sellaista murumaista juustoa, vähän kuin aurajuustoa, mutta mustalla "homeella" tms varustettua. Tiedän, että se on joku harvoin tarjolla oleva gourmet-juustoherkku, mutta en nyt muista nimeä tai mitään muutakaan ko juustosta.

Entinen Gönlübol Ocakbasi, Alanya 03/2016
Aamulla, kun menin tuttavaa vastaan linja-autoasemalle, otin kuvan myös tuosta "kadonneesta" hyvää ruokaa tarjoilleesta ruokapaikasta. Vain monttu oli jäljellä. Tilalle tulee kuulemma uusi ja hieno. Toivottavasti siitä tulee silti turkkilainen ruokapaikka, eikä mitään turistimoskaa tarjoileva tusinapaikka. Jos valitset täältä 25 ravintolaa ihan umpimähkään, niin niistä 1-2 tarjoilee turkkilaista ruokaa, ja muut turisteille suunnattua pikaruokaa samanlaisella valikoimalla kuin ne 23-24  muutakin. Omaperäisyys on katoamassa, ja osin se on tietysti rahakysymys, mutta osin myös arvostuskysymys. 

Gül Pide Restaurant Alanya 03/2016
Tuossa vieressä olevassa kuvassa on yksi turkkilainen perinneruoka Sebzeli Pide. Se on juusto-, kasvis- ja sienipizza, siis muodoltaan ja valmistustavaltaan aito turkkilainen pizza. Ja hyvää oli. Noita on useita eri täytteillä tarjottavia, ja ensimmäistä kertaa maistoin tuota täyteyhdistelmää. Sienet olisin jättänyt pois, jos olisin tiennyt että niitä siinä on, mutta tulipahan samalla todettua sekin, että en enää saanut sienistä vahvaa allergista reaktiota. Aikaisemmin pelkkä sienien siivous tai pannulla paistaminen riitti, nyt jopa söin niitä. Alanyassa oleskelu osaa yllättää monin eri tavoin. Yksi ihanimmista yllätyksistä on ollut se, että allergiat ovat "kadonneet". Voin nyt syödä lähes kaikkea ruokaa.En tiedä minkä verran asiaan vaikuttaa se, että en syö punaista lihaa muuten, kuin joskus harvoin lammasta, ja kananlihaakin vain kerran viikossa. Ihan oman valintani mukaisesti olen lähes kasvis-kala-syöjä. 

Muzzista pari sanaa. Hän oli tänään minulle vihainen, ja antoi tulla oikein kunnon purkauksen ensin puhelimessa ja sitten vielä kadulla. Sain kuulla saarnan siitä, että olen ollut täällä jo viisi päivää, eikä minulla ole ollut aikaa hänelle. Hän sen sijaan on soittanut tosi monta kertaa, ja käynyt joka päivä asunnollanikin, mutta minä en ole edes kotona. Niin, että selitäppäs nyt sitten
Eräs nainen Alanyasta, 03/2016
mitä teet! Repeilen naurusta (sisällä päin), hymy pyrkii näkyville, ja jos pääsisi, niin ulottuisi korvasta korvaan . Yritän käyttäytyä kärttyisesti, koska tilanne vaatii sitä, omistushalun purkaminen vaatii sitä. "Mitä, oletko sinä käynyt minun kotonani, mitä sinä siellä teit, ketä siellä näkyi, mitä sinä naapureille sanoit, miksi sinä siellä kävit jne". Alan oppia
  ärhentelemään turkkilaisittain, vaikka naurattaisi samalla ihan mahdottomasti. Eniten nauroin siksi, että tuon miehen itsetunto on Niin omissa ulottuvuuksissaan, että hän kuvittelee edelleen kaksi vuotta suhteen loppumisen jälkeenkin, että hän voi kontrolloida minun elämääni.

 
Sitten Suomen miehiin ja naisiin, ja miesten ja naisten toteuttamaan Slutshamingiin. Täällä on suomalaisillekin aika kovaa kyytiä antava artikkeli aiheesta. Linkki vie Helsingin Sanomien Nyt.fi-sivuille. Ote tekstistä:
"Huoritteleminen on eräänlainen Vapaudut vankilasta -kortti hyökkääjälle: ”se pyysi sitä” pukeutumisellaan, käyttäytymisellään tai somekuvillaan, joten väkivallalle oli jokin peruste.
Naisten vartioiminen heidän pukeutumistaan tai käytöstään kontrolloimalla sisällyttää piiloviestin, jossa minkä tahansa tapahtuman syy on aina naisen." -Harriet Silius ko. artikkelissa. Lue koko artikkeli.

 Nyt palaan toisen kirjoituksen pariin ja jatkan mansikoiden napostelua. Takapihalla kuuluu olevan menossa kissatappelu, asialla siis ihan oikeat kissat, nelijalkaiset. Satamasta kuuluu jo yhden, tänään avatun ravintolan meteli. Puhelin ilmoittaa vähän väliä saapuneista viesteistä. Ulkoa kuuluu myös sateen ropina ikkunoihin, kun oikein tarkasti kuuntelee. Kukko se vaan on unilla, että jaksaa kiekaista taas kolmen aikaan. Huomiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.