torstai 28. huhtikuuta 2016

Kansainvälisyyttä ja vauhtia

Kun aloittaa yöunet neljältä aamuyöstä, ja herätyskello soi yhdeksältä muistuttaen pyöräilykisan
Huoltoautoja oli pitkä letka 28.4.2016 Alanya
katsomoon menosta, niin tulee hetken aikaa miettineeksi, että onko tuossa mitään järkeä. On, ja paljonkin. En voi kylliksi hehkuttaa Atatürk-kadulla, lähellä Atatürkin patsasta sijaitsevaa Ev-ravintolaa. Tuo puiden siimekseen kätkeytyvä, kärrynpyörillä ja muilla maalaisromanttisilla sistustusratkaisuilla hurmaamaan pyrkivä paikka on minulle mieluinen erityisesti heidän livemusiikkinsa vuoksi. Eilen illalla ulos lähtiessä olin kärttyinen ja pahasti stressaantunut paristakin eri syystä. Niin vaan hyvä seura, mitäänsanomaton punaviiniannos ja upea musiikki saivat tuonkin huolten vuoren taas sulatettua. Yökerhoalueen ja sataman kautta kävelimme yhteen perinteiseen pide-paikkaan syömään, kunnes havahduimme siihen, että musiikin hirveä sekamelska jytinä loppui. Koska yökerhot hiljenevät ja musiikki loppuu, niin kellon täytyy olla jo kolme yöllä, niin kuin se sitten olikin. Ystävä ei olisi millään halunnut mennä kotiinsa eikä halunnut edes harkita nukkumista, mutta minä olin taas perinteisesti se, jota ei jaksanut enää kiinnostaa mikään muu kuin unten maille pääsy.


Koska olin eilen päättänyt, että käyn maantiepyöräilyn Alanyan maailmancup-osakilpailun
Naapuri aamulenkillä :)) 28.4.2016
lähdön katsomossa ottamassa muutaman kuvan ja katsomassa tapahtumaa muutenkin, niin siirsin väsymyksen syrjään ja lähdin. En jaksanut tehdä edes aamupalaa, puin vaan vaatteet ylle ja kävelin kameran kanssa ulos. Noin sata metriä käveltyäni huomasin, että päivä on jo aamusta lämmin, auringonsäteet leikkivät meren pinnalla ja satamalaiturissa on taas iso risteilijä. Toisen sadan metrin jälkeen oli lähellä etten kirkunut, kun joku iso otus liikahti edessäni. Se iso ja toosi pelottava otus on tuossa viereisessä kuvassa. Onneksi en astunut sen päälle, siinä meille molemmille olisi käynyt huonosti. Olen joskus kuvitellut, että kilpikonnaa voisi kutsua myös kauniiksi. Tuo kaveri oli kyllä enemmän pelottava kuin kaunis. Se eteni ihmisten rakentamaan porrasaskelmaista polkua eteenpäin, ja jäi hetkeksi mahastaan kiinni portaan reunalle. Mietin, että tuuppaanko sitä eteenpäin, mutta muistin, että ihmisten käsistä tarttuu villieläimiin vääränlaisia pöpöjä, eikä siksi ole viisasta koskea niihin. Niinpä se sai kaikessa rauhassa keikutella itsensä ja mahapuolensa irti portaankulmasta, ja pudottautui lähes leuka edellä alemmalle askelmalle. Kauhean näköistä etenemistä, mutta etenemistä kuitenkin. 


Etapin lähtöpaikka Punaisen tornin lähistöllä 28.4.2016
Satamassa ei ollut mitään suurta väentungosta. Ihmiset eivät vielä osaa arvostaa pyöräilyä tai sen kisoja, paino sanalla vielä. Tuollakin näkyi jo muutamia paikallisia, nuoria kilpapyöräilijöitä, jotka tulivat kannustusjoukkoihin, mutta suuri yleisö ei vielä koe lajia omakseen. Yhtenä pyöräilyn esteenä on se, että täällä kohtuullisen hyvä pyörä maksaa puolet halvan skootterin hinnasta. Toinen on se, että monien naisten peruskunto on niin huono, ettei pyöräily edes onnistu, tulee paikat kipeäksi. Mutta tulee vielä sekin aika, kun pyöräilijöitä on enemmän kuin nyt.

Joku noissa urheilumallin autoissa viehättää :)) . Tuolla tapahtumassakin näkyi hyvin erilaisia kivoja autoja, tässä niistä pari. Alla olevassa videossa sireenit soi ja valot välkkyy. En muista koska olisin nähnyt yhtä paljon poliiseja, ja erityisesti moottoripyöräpoliiseja, kuin mitä satamassa oli nyt aamulla. No, tulee mieleen Sarin ja minun Pariisin reissu 05/2011. Siellä oli silloin todella paljon, mutta heillä olikin silloin menossa hiukan erilainen tehtävänkuva kuin tänään näkemilläni mottoripyörin, autoin ja kävellen liikkuvilla turkkilaisilla virkaveljillään.
video

Tässä video, minä jatkan kesken jääneitä yöunia ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.