sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Makujen maailma on avoinna

Tänään mennään muutamiin asioihin taas kuvat edellä, kuvien kautta. Ensin tuohon isoon paattiin. Tänään oli jo viides kerta tälle sesongille, kun tuo TUIn Thomson Spirit toi brittejä ja muita risteilymatkan ostaneita turisteja huomattavan ison laivalastillisen Alanyaan. Ja tuo huivipäinen rouva osui tuohon, koskapa satamassa oli tänään todella paljon prof. Muhammedin syntymän merkkipäivää juhlistaneita naisia, miehiä ja perheitä. Siellä kulkivat rinnakkain sulassa sovussa niin lyhyiden shortsiensa lahkeet alushousujensa alle kääntänyt, nivusiin asti punaiseksi palaneen jalkojensa ihon näyttävä eurooppalainen mies, kuin peittäviin vaatteisiin suojautunut uskovainen turkkilainen nainenkin.
Sataman juhlaväkeä (ja pääpuhujia selin) 17.4.2016
Samoin mahtuivat kulkemaan rinnakkain läpikuultavaan pikkutoppiin ja nivuspituiseen hameeseen ahtautunut, hikinen, valkoihoinen eurooppalainen nainen, ja hienoon tummaan pukuun ja kravattiin pukeutunut paikallinen kirkollinen johtaja, maakunnallinen kirkollinen johtaja, puhujaksi pyydetty professori sekä muutama muukin. Kyseessä oli tärkeä kirkollinen juhlapäivä ja tapahtuma, mutta suopesti suhtauduttiin meihin alueelle eksyneisiin eurooppalaisiin, jotka erottauduimme pukeutumisellamme suurimmasta osasta porukkaa. Juhlapuhujien edessä pitkään pyörinyttä, lähinnä vaippahousuiselta näyttävää em lahkeenkäärijääkin pyydettiin pariinkin otteeseen istumaan, muttei hän istuutunut, pyöri vain siinä juhlakansan edessä seisaallaan, vähän kuin näytillä.


Satamassa oli mereltä viileänä puhaltavasta tuulesta huolimatta lämmintä. Tänään oli ensimmäinen päivä, jolloin lähenneltiin +30 C ainakin paikallisissa lämpötiloissa. Suojaisissa paikoissa tarkeni todella hyvin, ja nyt tuntui siltä, että kesä on alkanut. Elimistöni termostaatti on näköjään asennettu jonkun verran Suomea lämpimämpää ilmastoa mieluilevaksi, nimittäin tänään lämpötila tuntui hyvältä. Nyt ei palellut, paitsi syödessä, kun olin varjoisassa paikassa, jossa lämpötila jäi alle tuon +30 C. Rannallakin näkyi olevan mukavasti porukkaa, ehkä juuri lämpötilojen kutsumana.

Nämä kattokuvat eivät ole tässä sattumalta. Kuvailin kaupungin yläpuolella aukeavaa tynnyrimerta, kun juuri tämän talon kohdalla yllätyin. Tähän asti olen olettanut, että niissä taloissa, joissa sivusta katsoen näyttää olevan harjakatto, on Suomen kanssa samalla tavalla kokonaiseksi katoksi rakennettuja kattoja. Olin kuitenkin väärässä ja pahasti. Ainoastaan katon reunoilla on kattoa, ja keskiosa on iso, uima-altaan kaltainen syvennys, joka on kaiken lisäksi betonipintainen. Ja kun huomasin tuon yhden nyt, niin pikaisella vilkaisulla niitä näkyi lähistöllä muitakin. Tuosta voisi päätellä sen, että näitä samanlaisia kattorakennelmia on pitkin Alanyaa.

Miksi sitten takerrun tällaiseen asiaan kuin katto? Investointien järkevyyden ja asumisterveyden vuoksi. Kun täällä talviaikana kuitenkin sataa, ja joinakin päivinä sataa todella paljon, niin nuo kattojen syvennykset, betonialtaat, keräävät aikamoisen vesikuorman. No, on siellä kuitenkin jonkinlaiset syöksytorvet tai vastaavat veden pois johtamista varten, mutta se betonipinta... sehän imee vettä kuin pesusieni. Ja vaikka siinä olisikin jokin maalikerros, niin ei se pelkkä maali kauaa riitä vesieristeeksi. Niin että sivusta päin tiilikattoisilta näyttävien talojen ylimpien kerrosten asunnot eivät välttämättä olekaan tiilikaton suojassa, vaan jo ensimmäisinä vuosina kostuvia. Ja noissa molemmissa taloissa, jotka tuohon on kuvattu , on kattotiilet ja saumapellitykset asennettu "hieman eri tavalla" kuin esimerkiksi pohjoismaissa. Tämä viereisen kuvan talokaan ei ole edes kovin vanha. Jos siis haluat olla ihan täysin varma siitä, millainen katto on talossa, josta olet ostamassa asuntoa, niin käy katolla tai hommaa ilmakuva...

Jos suunnitelmat toteutuvat, niin ensi viikolla pääsen käymään vuoristossa tiettyjen alanyalaisten tuttavien vanhempien kotona, siis heidän synnyinkodissaan. Tosi mielenkiintoista mennä, ja toivon, että viejäksi lupautunut henkilö todella saa vapaata työstään, niin kuin arveli.

Tuo viereinen kuva liittyy turkkilaiseen ruokaperinteeseen, tosin nuo eivät normaalisti ole samaan aikaan lautasella. Tämän annoksen he tekivät, koska pyysin, tosin hieman naureskellen. Oikealla kello kolmessa on Tavuk Sote, kanapataa. Riisin päällä kello kahdessatoista on peruna-paprika-munakoisopaistosta. Vasemmalla kello yhdeksässä on kuru fasulye, vaaleita papuja tomaattikastikkeessa, ja alla kello kuudessa paprika-kesäkurpitsa-peruna-tomaattipaistosta. Nämä ruoat olivat tiskissä, josta paikalliset söivät, ja jonka alapuolella luki Sulu Yemek. En tiedä sen oikeaa suomennosta, Google translator antaa ihan väärän merkityksen sille. Nämä ovat perinteisiä ja nykykäytössä olevia lounasruokia. Tuonkin ison annoksen hinta oli minulle vain 7 TL.

Samalla kun söin tuon sekalaisen lounasruoka-annoksen, niin testasin viimeisen ruoka-aineen 25 vuotta minua kiusanneelta ruoka-aineallergialistalta. Nyt on juhlan paikka :)) . Ainoa allergiasyistä olemassa oleva ruokarajoite on enää suomalainen / eurooppalainen lehmänmaito, siitä valmistetut maitotuotteet ja naudanliha. Enkä muistanut edes ottaa allergialääkettä ennen kuin söin tuon annoksen. Täällä pystyn käyttämään paikallisesta / turkkilaisesta lehmänmaidosta valmistettuja jogurtteja ja juustoja hyvin pienin oirein (ihottuma). Naudanlihaa sen sijaan en kestä syödä täälläkään, enkä aio edes aloittaa vaikka joskus pystyisinkin, sillä se on ihan turha tuote. En tiedä miksi, enkä oikeasti edes välitä tietää, mutta olen äärettömän onnellinen siitä, että tuo allergiariesa on ainakin nyt ja täällä ohi, helpottanut, pois päiväjärjestyksestä. Pahimpina vuosina nimittäin oli 12-15 voimakasta allergista reaktiota, jotka vaativat terveyskeskukseen ensiapuun menon ja suonensisäisen lääkityksen, ettei henki lähde. On suorastaan juhlaa maistella lähes mitä tahansa vastaan tulevaa. Se kokorec tosin ei ollut mitään makujuhlaa, ja sitä lampaansuolen syöntiä olen saanut nauraa pariinkin kertaan sen jälkeen.

Tuossa viereisessä kuvassa on eräiden minulle mieluisten herkkujen ensimmäiset silmin nähtävät merkit, nimittäin kohta aukeavat palmun kukinnot. Niistä valmistuu aikanaan taateleita...  malvat ja ruiskaunokit on istutettu uusiin ruukkuihin, ja kissa ehti syödä ruiskaunokeista osan, ennen kuin tajusin mitä se tekee. Myös iso auringonkukka itää jo, ja pääsee purkkiin parin päivän päästä. Lämmintä on siis ollut myös idätysikkunalaudalla.

Sain juuri sellaisen puhelun, että ajatukseni katkesi täysin. Luovutan siis, antaa ajatusten mennä menojaan, ja nyt ne ovat tästä työstä pois. Suomesta tänne lomalle tullut ystävä odottaa tuolla eräässä paikallisessa ruokapaikassa minua, joten vaihdan salvarit farkkuihin ja suuntaan keskutaan. Salvareista on yllättäen tullut oikein mieluisat kotihousut, nyt kun niihin on oppinut (ja kun en katso peiliin).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.