maanantai 11. huhtikuuta 2016

Miltä kantilta asiaa katsoo...

Aamulla heräsin ennemmin kuin mitä olisin vapaaehtoisesti noussut, ruokin kissan, heitin sen ulos ja nukahdin uudelleen... herätäkseni kesken unen päästämään energisen kissan takaisin sisälle. Kun en jaksanut leikkiä tuon karvapallon kanssa määrääni enempää, niin lähdin jo hyvissä ajoin sähkölaitoksen toimistolle, koskapa meillä oli taas sähköt poikki. Kävi ilmi, että joku muu kuin sähkölaitoksen työntekijä on käynyt kääntämässä myös meidän sähkömittarimme pääkatkaisijan off-asentoon, kahtena päivänä peräkkäin. Joku pöhkö on siis keksinyt uuden kivan leikin... Jääkaapin ja pakastimen sisällön puolesta huolettaa eniten, ne ovat ainoat sähköstä riippuvaiset tässä talossa. Naapurustoa en ehtinyt tänään jututtaa tarpeeksi, mutta muillakin on kuulemma ollut samaa ongelmaa. Joku on taatusti nähnyt jotain, ja ellei tähän mennessä ole, niin näkee kyllä, jos tapahtuma toistuu. Ns. vanhemman sukupolven valvontakamerat on nyt ohjelmoitu ja viritetty, naapuruston mummot siis.

Tuo ylimmäisenä oleva kuva on yksityiskohta toisena olevasta kuvasta. Kolmesta rinnakkain olevasta kapokkipuusta taaimmaisessa oli jo lehdet, muut olivat vielä enemmän tai vähemmän alastomia. Isot ruusunpiikkimäiset piikit koristavat runkoa, ja pallerot oksia. Tuossa etualalla olevassa oli edelleen paljon noita kiinni olevia siemenkotia, vai hedelmiäkö ne ovat, en tiedä. Sen lisäksi muutama tuollainen iso lampaanvillaisen näköinen avoin pallero roikkui kyseisessä puussa. Ehkä vielä joskus pääsen tutkimaan palleroita lähempää ja tarkemmin, toistaiseksi ne ovat "vaan palleroita", tuntemattomia ja pehmeän näköisiä. Nyt en jäänyt tavoittelemaan noita, vaan kävelin sähkölaitoksen toimistolle.


Sähkölaitokselta jatkoin matkaa vesilaitoksen toimistoon, toiselle reunalle kaupunkia. Heti perille päästyä, toimiston lähistöllä tuli mieleen, että kohta sataa ja paljon. Pääsin kuitenkin toimistolta vielä linja-autoaseman viereen yhteen turkkilaiseen ruokapaikkaan katoksen alle, kun taivas aukeni, ja vettä alkoi tulla kaatamalla. Runsas salamointi ja upea ukkosen jyrinä pitkin taivasta kruunasivat sadekuuron. Nautin paljon kunnon ukkosesta, kunhan itse voi olla sateelta suojassa. Lämmin takki olisi ollut tarpeen, sillä ukkoskuuro viilensi ilmaa aika lailla, mutta ensiavuksi riitti kuuma tee ja hyvä juttuseura.

Ehdin syödä ja jutustella vähän aikaa henkilökunnan kanssa, kun ukkoskuuro loppui yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Pilvien lomasta pilkotti pian jo aurinkokin, ja jatkoin matkaa kotia kohti. Jo muutaman askeleen jälkeen kastuivat kaduilla olevasta vedestä sukat ja jalat ihan märiksi, jalassa kun sattui olemaan täysnahkakengät. Yäk. Nyt ne sitten ovat kunnolla kastuneet, ja odottavat kuivumista... Illalla kenkien tekijäkin soitti, ja kertoi, että uudet tilaamani pitkävartiset nahkakengät ovat saapuneet. Omistaja hehkutti kenkiä maasta taivaaseen jo puhelun aikana, joten en malttanut odottaa huomiseen, vaan innoissani menin liikkeeseen saman tien. . 

Minun intoni hyytyi kuitenkin heti perille päästyäni, kahdesta syystä. Kenkien piti olla luonnollisen nahkan väriset, ja niissä oli taidokkaasti tehty violetti-vihreä yksityiskohta. Jos minä jotain väriä kartan omissa vaatteissani, niin se on violetti. Sen lisäksi näin jo heti kengän mallista, että tekijä ei ollut saanut mittoja, vaan oli tehnyt kengät turkkilaisen miehen superhoikan nilkan mukaan. Kenkien varret olivat liian kapeat. Siinäpä sitä sitten mietitään mitä niiden kanssa tehdään. Nuo kengät ovat 100% käsityötä, 100% nahkaa ja luonnonmukaiset, perinteistä käsityötaitoa edustavat, ja hyvän näköiset. Hinta on sen verran kova, ettei niitä kaapin pohjalle viitsi säilöä, muttei niitä voi pitääkään kun ei ne mahdu kiinni (Jokainen aktiivitanssija tietää miksi). Ja kengät kun ovat pitkävartiset, niin turkkilaiset eivät niitä käytä, eli kauppias ei saa myytyä niitä ainakaan paikallisille. Turistien varaan hän ei uskalla laskea, kun mediassa myllertävä propagandasota on nyt todella kovaa, ja monet ensikertalaiset tai muuten pelkoherkät pelkäävät tänne tulemista. On muuten todella vaikea täältä käsin käsittää eurooppalaisia uutisointeja, sillä arki täällä on samanlaista kuin viimeiset neljä vuotta tätä ennenkin. Ja toisaalta täällä saa kuvan siitä, että euroopassa on isot turvallisuusuhat monissa paikoissa. Mediat on valjastettu poliittisiin tarkoituksiin, tietoisesti tai tietämättään, tulee vääjäämättä mieleen.

Kaupungilla liikkuessa havahduin myös voimakkaaseen tuuleen ja isoihin aaltoihin. Menin rantaan erään hotellin nurkalta, ja ajattelin ottaa pari valokuvaa merestä. Yhden ehdin ottaa, ja muut kuvat jäivät ottamatta, kun selän takaa kuului tuttu tervehdys ja kameran eteen pyrkivä mies. Muzzin nykyinen työpaikka tuli sitten vahingossa löydettyä. Taisi olla Delfino Beach Aladdin hotellin vieressä. Suosiolla laitoin kameran pois, ja poistuin rannalta. Siinä samalla, kun kävelin pois, sain kuitenkin kuulla "tervetuloa uudelleen" -toivotukset. Hän halusi, että tulen heidän rannalleen, kun hän voi siinä samalla sitten pitää huolta siitä, että olen turvassa. En malttanut olla sanomatta mitä ajattelin. No, saavuin kotiovelle, jossa märkä kissa kyhjötti odottavana ja surkean näköisenä. En tiedä mihin se on ukkosen jyrinän pelossa loikannut, mutta se haisee järkyttävän pahalle. Naapurin kanankakat? Jos asunto olisi lämpimämpi, niin pesisin kissan heti, mutta tällä koleudella ja lämpötilalla en viitsi kiusata kissaa. Viimeksikin se tärisi ihan hirveästi, eikä tietenkään antanut kuivata hiustenkuivaajalla, kun ei ole siihen tottunut. Nytkin  ensimmäisellä ukkosen pamahduksella se loikki syliin, kuunteli ja kyyristeli peloissaan aikansa, ja rauhoittui sitten siihen. Kirjoitusasento on siis taas tosi ergonominen. Tätä ukkoskuurokautta on nyt luvattu viisi päivää, mutta ne ovat vain kuuroja, ja kuurojen välissä paistaa aurinko vähintäänkin pilvien lomasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.