maanantai 18. huhtikuuta 2016

Murtuma?

Alanya 4/2016
Tällekin päivää oli erinäisiä suunnitelmia, mutta ne menivät uusiksi. Olen taas sairaanhoitajan tehtävissä, kotona. Juuri nyt on lähes täydellinen kirjoitusrauha, ja talossa hiljaista. Ei kuulu tassujen töminä kissan riehuessa ympäri taloa, eikä kukaan pure kädestä, hyökkäile tietokoneen näppäimistölle tai kynsi sohvatuolia leikkikaverin puutteessa. Kissa nukkuu levollisesti koko kroppa pitkänään petillään, kun eläinlääkäri pisti kissalle sekä kipulääkettä että rauhoittavaa jalkamurtuman vuoksi. Kaikkeen tässä tuonkin kanssa joutuu, tai pääsee. Aamulla ulkoa tullessa kissa oli kolmella jalalla liikkuva ja selvästi kivulias. Palpaatiotutkimuksen jälkeen jäi päällimmäiseksi olettamaksi murtumavamma, joten ei sitä voinut oikein sellaisenaan yksin kotiinkaan jättää, ulos vielä vähemmän. 

Alanyassa 4/2016
Koska bussit eivät vielä siihen aikaan kulje, niin leveästi taksilla ajellen matkustimme tutun eläinlääkärin luo. Varsinainen operaatio oli saada kissa pidettyä paikallaan röntgenkuvauksen ajan, mutta kolmen hengen voimin sekin onnistui, tosin minun tehtäväkseni jäi onneksi vain rontgenlaitteen napin painallus (koska en osannut pitää kissaa paikallaan). Käsieni iho kiittää siitä, että eläinlääkäri leikkasi kissan terävät kynnet poikki, ennen kuin hänen miehensä suostui avustamaan lääkitysvaiheen kiinnipitämisessä. Nyt on vuorossa lääkärin ohjeen mukaan ainakin kaksi viikkoa vähäliikkeistä sisäkissaelämää... kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä tuon kissan superenergisen luonteen ja voimakkaan vaativat äänet tuntien, ja minun kanssani asuen. Auh jo etukäteen. Joten otan ilon irti tästä rauhallisuudesta, nyt kun sitä kissan lääkityksen ansiosta vielä hetken aikaa on... Se kissan pureman myötä tullut ihotulehdus on muuten sairaanhoitajan kotikonstein nyt täysin parantunut. Jäljellä on enää kuivarupiset alueet, joihin tulee arvet aikanaan.

 Vuorille menoa saan odottaa viikonloppuun asti, ja olen hyvilläni että se järjestyi tuttavien
Alanyan kenkätarjontaa 4/2016
avustuksella. Kulkupeli tosin on sellainen, jota hieman protestoin ja yritän vaihtaa. Ja omien ennakkoluulojeni työstämistä tässä on sitä ennen myös. Vain kahta asiaa kohtaan on pelonsekaisia ennakkoluuloja: turkkilainen kahvi ja skorpionit. Toivottavasti ei tule sellaista tilannetta, että kohteliaisuussyistä on ns. pakko juoda kahvia tuolla paikallisten, vanhojen, ystävällisten ihmisten kodissa. On ihan sama onko se kahvi mustaa vai maidolla laimennettua, elimistöni reagoi molempiin ainesosiin vahvasti ja epämieluisilla tavoilla. Muista käyttäytymiseen ja ruokiin liittyvistä asioista oletan selviäväni kunniallisesti. Ja kun on tarkoitus myös vaeltaa vuorilla joitakin kilometrejä, niin tuli vaan aamulla mieleen, että enhän edes tiedä onko siellä skorpioneja riesaksi asti, tai muita sellaisia myrkyllisiä eläimiä, joiden suhteen olisi hyvä osata olla varuillaan, tai valmistautunut toimimaan jollakin tavoin. Koska skorpioneja on suht yleisesti avautunena myytävissä granaattiomenoissa, ns. maasta kerätyissä, niin oletettavasti niitä on myös maastossa. No, kaipa ikänsä tuolla asunut paikallisopas tietää mitä tekee. Siitä olettamuksesta lähdetään.


Olen paikallisen vuoristoelämän suhteen täysin noviisi, kaupunkilainen. Kalen rinteellä
Alanya, Kale 04/2016
asuminen on kuitenkin ihan toinen juttu. Täällä suurimmat haitat ovat hurjastelevat tai varomattomat autoilijat, kolea tuuli ja rotat, jotka nekin ovat nyt vähenemään päin. Aamulla tosin kissa seurasi jonkun aikaa silmä tarkkana olohuoneen lattiaa tietystä kohden. Ilmeisesti lattian alla tapahtui jonkinlaista jyrsijöiden liikehdintää, sellaista, jota en itse vielä kuule enkä onneksi myöskään näe. Jos rotat syövät tiensä lattiarakenteiden läpi sisätiloihin, niin siinä vaiheessa vasta minäkin sen huomaan. En ole vieläkään naapurisovun vuoksi hennonut käydä mainitsemassa kaupungille noista rottien paratiiseista, naapurien kasaamista isoista jätekasoista takapihallamme. Edelleen ne läjät kasvavat viikko viikolta. Tosin eilen taas naapurisopu järkkyi, kun yläkerran mummo huuteli minut nähdessään vaikka mitä, ja eniten toistamansa sana oli "synti". Hän itse liikkui pihalla aamulla flanellisissa yöhousuissa ja yöpaidassa, tietysti pitkähihaisissa, ja närkastyi hirveästi siitä, että minulla oli farkut ja yläosassa vain T-paita, ja paljaat käsivarret. Siinä sitä oli syntiä kerrakseen, puolin ja toisin.


Niin, että ei täällä ihmeempiä. Normaali arki jatkuu, ja erilaisia elämäntilanteita tulee eteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.