Oi mikä Bemari

Sea Port Alanya Hotellin edustalle parkkeerattu 04/2016

Auton vuokraamisen kiemuroita tuli vastaan vaikka en niitä varsinaisesti odottanutkaan. Entinen vaatekauppiastuttava osui vastaani AquaParkin luona olevaan Migrokseen mennessä. Hän kertoi tulevaisuudensuunnitelmistaan, ja mm. autojen vuokraamisesta. Kysyin samalla, että mistä ja millä hinnoilla kannattaa vuokrata henkilöauto. Hän sanoi, että tuttavalla on autonvuokrausbisnes, ja auton saa hintaan 60 TL / vrk. Saman tien hän huusi viereisestä ravintolasta luokseen jonkun miehen, ja kertoi miehelle että etsin autoa tietylle päivälle. Miehellä oli sopiva auto vapaana ko. ajankohdalle, ja hän sanoi Ex-vaatekauppiaan välikommentin jälkeen hinnaksi 80 TL, ja laski hintaa tinkimällä vain 75 TL:aan. Hän siis pyysi välityspalkkiota välistä. En suostunut siitä vuokraamaan, koska kuvio tuntui jotenkin "epäammattimaiselta".

Seuraavana päivänä kysyin yhdestä Damlataksella olevasta autovuokraamosta, jonka nimen olen jo unohtanut. He eivät halunneet vuokrata naiselle, siis niin, että nainen ajaa. Samalla kun lähdin  kävelemään kohti tuttua autonvuokrauspaikkaa, joka on kaupungin ihan toisella puolella, törmäsin ex-vaatekauppiaaseen taas. Hän sanoi, että tuossa vieressä on RefRef -niminen autovuokraamo, hyvä ja luotettava, kysy niiltä. RefRefissä oli sama vastaus kuin ensimmäisessäkin paikassa. Muistin, että vieressä lähellä on Mert Rent a Car -niminen vuokraamo, tuossa Damlataksella. Siellä on jopa lappu, jossa kerrotaan, että Alanyan suomalaiset suosittelee paikkaa. Ok, isäntä sieltä tarjosi ensin sellaista pientä kauppakassi-autoa, ja kun pyysin normaalikokoista henkilöautoa, niin myös sain, Fiatin. Fiat oli löysä diesel, mutta toimi hyvin koko Antalyan reissun. Seuraavakin päivä ajeltiin sillä Alanyassa, kunnes kävin palauttamassa sen sovittuun aikaan.

Uusi pienyrittäjä, Kale, Alanya 04/2016

Kun tein vuokraussopimusta autosta, niin vuokraaja otti kopion ajokortista, passista ja istui kyydissä 2 km keskustassa ajon ajan, koska halusi nähdä miten ajan. Hän vaati myös lupauksen siitä, että en missään nimessä anna autoa kenenkään turkkilaisen tai muunkaan ajettavaksi, vaan ajan sitä koko ajan itse. No se oli helppo luvata. Hän halusi vuokraa 80 TL, ja koska en jaksanut lähteä kauemmas pelkän 20 TL takia, niin hyväksyin hinnan. Puhuimme tästä vuokraamon portailla, ja kuulemassa oli sekä taksimies että naapurifirman mieshenkilö, onneksi. Toimistossa hän vaati noiden lisäksi myös 100 TL vakuusrahan, jonka väitti olevan polttoaineen vakuus, koska moni kuulemma palauttaa auton tankki tyhjäksi ajettuna. Hänen antamansa vuokraussopimuksen täytin, mutta hän ei antanutkaan siitä minulle kopiota eikä antanut kuittia maksusta. Auton paperit oli kaikki autossa, ja ne oli ihan ok. Kysyin, kenelle soitan jos auton kanssa tulee ongelmia, ja hän antoi käyntikorttinsa, tai siis firman käyntikortin. Hän neuvoi, että tieosuudella on paljon nopeusvalvontaa, joten kannattaa ajaa kuulaiisesti 70 km/h, niin ei joudu poliisin pysäyttämäksi. Hän sanoi lisäksi, että jos poliisi pysäyttää, niin sano että auto on ystävältä lainattu. Tuota kummastelin hieman, mutta en jäänyt ihmettelemään kun ei hänkään sitä suostunut mitenkään selittelemään.

Osa pienyrittäjän puutarhakahvilaa, 04/2016

Autoa palauttaessa mukanani oli ystäväperhe ja vuokraamossa vastassa oli ihan eri mies kuin viimeksi. Hoidin asian taas rappusilla, koskapa sama taksimies ja sama naapuri olivat siellä lähistöllä, kuulomatkan etäisyydellä. Olin tankannut auton juuri ennen palautusta, ja polttoainetta oli hieman yli puoli tankillista, kun otettaessa oli tasan puoli tankillista auton oman mittarin mukaan. Vuokraamon mies pyysi avaimia, mutta sanoin, että annan ne vasta sitten, kun olen saanut polttoaineen vuoksi vakuudeksi otetun 100 TL takaisin. Hän sanoi, ettei heillä koskaan käytetä tuollaista vakuutta, eikä sellaisia missään nimessä palauteta. Samalla taksimies tuli lähemmäs, ja naapurifirman mies puuttui puheeseen. Hän tarkasti kanssani auton polttoainemäärän, ja totesi, että totta nainen puhui, on yli puoli tankillista. samalla hän komensi firman toimistosta ulos tullutta miestä, että soittaa toiselle miehelle, sille, joka auton antoi vuokralle. No, mies soitti, ja kertoi, että mitään vakuusrahaa ei palauteta. Laitoin auton avaimet omaan taskuuni, ja sanoin, että ok, soitan poliisille, ja selvitetään asia sitä kautta. Tieto välitettiin puhelimen toisessa päässä olevalle, ja heti tuli vastaus, että olin maksanut 100 TL vuokraa ja 80 TL vakuutta, josta saisin puolet pois. Sanoin, että tuo ei ole totta, että vuokra oli 80 TL ja vakuus 100 TL. Taksimies ja naapurifirman mies vahvistivat tämän ääneen. Tuolloin Mert Rent a Carin mies kaivoi taskustaan 100 TL setelin, ja ojensi sitä minulle. En ottanut vielä rahaa, vaan sanoin, että tarkista nyt auto ensin, että se on ok. Mies ei vauvautunut tuoliltaan nousemaan, ynähti vain jotain ja ojensi uudelleen seteliä. Otin setelin, kiitin ja annoin auton avaimet pois. Kiitin myös taksikuskia ja naapurifirman miestä ja toivottelin hyvää illan jatkoa.

Puutarhakahvilan terassiosan sisäänkäynti, 04/2016

Mukana ollut ystäväpariskunta aisti ilmapiirin ja äänenpainot, muttei tiennyt mistä keskustelimme, koska keskustelimme turkiksi. Täällä ja kaikissa muissakin maissa on todella hyvä osata kyseisen maan kieltä, sillä jos on huijareita niin on aina myös rehellisiä ja suoraselkäisiäkin ihmisiä. Nyt nuo suoraselkäiset ihmiset tulivat avuksi, ja ilman heitä olisin joko menettänyt 100 TL tai joutunut asioimaan poliisin kautta. Vaikka 100 TL ei ole Suomen rahassa paljoa, niin ihan joka päivä ja joka paikkaan satasia ei kannata kylvää, ellei ole joutilaana tai tähän tarkoitukseen osoitettuna huomattavaa varallisuutta pankkitilillä. Usko siihen, että hyvä voittaa aina, joskus heti, joskus hieman myöhemmin.

Kalella kävellessämme eräästä pihapiiristä huudeltiin meitä tutustumaan pihaan. Kuvassa näkyvä mies, hänen vaimonsa ja lapsensa sekä vanhempansa asuvat tuossa samassa pihapiirissä. Ilmeisesti työpaikan ja tulojen tarve on kova. He ovat avanneet pihapiirinsä ohikulkijoille, ja laittaneet pihaan muutaman pöytäryhmän ja valmistautuneet tarjoilemaan pöytiin mm teetä ja kahvia, sekä pientä makeaa tai suolaista syötävää. Pihapiirissä ja miehellä on myös aikamoinen vanhojen esineiden kotimuseo, ja hän kertoo tavaroista mielellään. Moni piha täällä on täysin hoitamaton tai muuten lähes luonnontilassa. Tuo pihapiiri on niitä harvoja laitettuja. Mies selitti, että koska sekä samassa talossa asuva äiti että vaimo ovat hänelle ajoittain vihaisia, niin hän pakenee näitä puutarhaan, ja rentoutuu puutarhassa. No, tuo oli ehkä pilke silmäkulmassa sanottu, vaikka eihän sitä tiedä, olisiko siinä kenties myös totuuden siemen mukana. Joka tapauksessa mies on käyttänyt paljon tunteja pihan rakentamiseen ja hedelmäpuiden hoitoon. Pihapiiri on lähellä Yengelioglu Moskeijaa, Kalelle noustessa, vaaleansininen moskeija ylärinteessä. Pihapiiri on siinä vieressä, kahden tien yhtymäkohdassa, ja pihaportissa lukee Yunusoglu. Tervemenoa tutustumaan ja tukemaan perhettä, mikäli alueella liikut.