torstai 21. huhtikuuta 2016

On tähti yö, kuutamo...

 ...ja silmät kaikkein kauneimmat, vai miten Reijo Taipale laulussaan laulaakaan.
Auringon ja kuun vuoron vaihto


 Alanyassa järjestetään usein kaikille avoimia konsertteja tai konsertteja, joilla kerätään varoja johonkin tiettyyn kohteeseen. Vaikka seuraan paljon paikallisia lehtiä ja kulttuuritointa, tosin lähinnä netin kautta, niin silti moni hyvä juttu jää huomaamatta. Esimerkiksei eilen luin uutisen aiemmin illalla olleesta konsertista, jossa olisin  halunnut olla paikalla. En ole vielä keksinyt, kuinka tätä tiedotuksen sekamelskaa voi seurata. Tai ehkä täällä onkin jokin keskitetysti tietoa jakava paikka, taho tai sivusto, jota en vaan tiedä. Alanyasta ja tapahtumista kertovia sivuja on varovaisen arvion mukaan vähintään toista sataa, mutta niissä kaikissa on taustalla joko matkoja tai kiinteistöjä myyvä yritys. Sellaista puolueetonta ja puhtaasti kulttuurinäkökulmasta tiedottavaa sivustoa tms en ole löytänyt muita kuin kaupungin yleiset sivut, eikä sielläkään ole kaikkea (tai sitten en vain löydä niitä sieltä).

Ihan toisenlainen asia tosi lyhyesti: Jos olet jääkiekkofani tai Jokerien fani, niin Alanya ja Turkki -sivut kertovat miksi Jokerit matkaavat Istanbuliin, ja mitä tekemistä Turkin matkailutoimistolla ja Turkin jääkiekkomaajoukkueella on sen matkan kanssa. Se siis tuolla toisessa blogissa, jonne pääsee esim välilehden Turkki ja Alanya kautta. Englannin ja turkin kielinen blogi on nyt lopultakin julkaistu, ja aika näyttää miten se sektori kehittyy. Kirjaprojektit etenevät tuskastuttavan hitaasti, kun tuo kissapeto on yhtä hankala asuinkumppani kuin huono mies: passuuttaa ja vaatii huomiota ihan älyttömästi, jos ei saa mitä haluaa niin isoäänisesti naukuu ja maukuu, ja repii sohvakalustoa tai minun nahkaani yllätyshyökkäyksin.  

Täysikuun voimaa
Nytkin parantelen ranteeseen eilen tullutta uutta puremahaavaa. Tuttu sairaanhoitaja muistutti, että aina kissan ja koiran pureman jälkeen pitää syödä antibioottikuuri... no, ei tässä muuta ehtisi tehdäkään. Puremahaavoja tulee noin joka toinen tai joka kolmas päivä nyt, kun tuo on luunmurtumansa kanssa tavallista enemmän sisällä pitkästymässä. Olen kyllä heittänyt sen ulos tänäänkin jo monta kertaa. Tuo pirullinen otus hyökkäilee ja puree, kun luulee leikkivänsä, ja yleensä se puree nimenomaan ranteesta tai leuasta. Kun jokaiseen puremaan ja raapaisuun tulee arpikasvain, keloidi, niin jokainen arpi todellakin näkyy. Eilenkin kaupungilla kävellessä veriset arvet herättivät tuttavissa sekä huolta että hoivausviettiä. Sain monia puhutteluja siitä, kuinka kissa ei ole sisäeläin, kuinka se pitää vaan heittää ulos ja jättää sinne. Kun käyn viikonloppuna vuorilla oppaan kanssa, niin jospas sieltä hyvällä tuurilla löytyisi aktiivista metsästyskissaa kaipaava perhe :E . Toivossa on hyvä elää...

Täysikuu saa ihmiset liikkeelle, tai sitten kevät tai luonto tai ihan mikä hyvänsä. Edellistä viikkoa paljon enemmän näkyy yöllistä liikennettä ja yökulkijoita Kalelle ja takaisin. Samalle asialle naureskeleva ystävä ehdotti eilen, että tehdään mekin pieni ajelukierros Taurusvuorten puolen Terassin suuntaan. Hän haki kaupasta herkut ja pakkasi ne kyytiin, komensi minulle nahkatakin päälle, koska arveli että palellun muuten, ja ajaa hurautti näköalaterassille. Siellä istuimme pimenevässä illassa ja huumaannuimme näköalasta, valoista, kukkivien pensaiden tuoksusta, kuutamosta ja hyvästä ruoasta ja seurasta. Piknikki iltahämärässä oli minulle uutta, ja todella rentouttava kokemus astetta raskaamman päivän jälkeen. Miksiköhän olen ollut jumittunut sellaiseen ajatuskuvioon, että piknik toteutetaan vain päivänvalolla ja viikonloppuisin... hyvä että on ystäviä, jotka eivät ole samalla tavalla kaavoihin kangistuneita. Maailmanparannuskeskusteluja ja hassun hauskojakin keskusteluita voi käydä myös iltahämärässä valomeren yllä istuen, täysikuun luodessa valoaan vielä paljon korkeammalta, katulamppujen yläpuolelta. Nahkatakkikin tuli tarpeeseen, sillä iltayöstä ilma viileni päivään nähden vielä yllättävän paljon

Pari päivää sitten koin BIM-marketissa asioidessani ilon hetken, kun katsoin karkkihyllyllä, että
Rannalta kuvattu Kale-kukkulan huipulle
tuollahan on suklaarakeita. Niinpä en edes lukenut pussin sisältöä, tulkitsin näkemäni sellaiseksi piparminttusuklaarakeiksi, joita Pandalla ja Fazerilla on Suomessa myynnissä. No, heti kaupasta ulos päästyäni pussi auki, sopivaan paikkaan käsilaukkuun (saataville) ja ensimmäinen karkki suuhun. Ihan oli siinä rajamailla, etten sano suklaalle "yäk". Sokeripäällysteisiä suklaarakeita ne olivat, juu, mutta mitään piparminttua ei maistunut, vaan ytimenä ollut manteli maistui. Suklaalla ja sokerilla kuorrutettu kuiva manteli, jossa ei maistu edes manteliöljy = voi ei. Kun muutaman sellaisen söi, niin makuun tottui, ja niin vain alkoi käsi käydä karkkipussilla entistä tiheämmin. Toinen huomio sen jälkeen kun koko pussillinen oli syöty, oli se, että näissä ilmoitettiin energiamääräksi pienempi lukema, kuin mitä suomalaisissa karkkipusseissa. Kiva :)) ei tarvitse tehdä megapitkää lenkkiä tänään... no, kuntoilu on hieman rehsahtanut kävelypainotteiseksi, ja mielestäni kävely sellaisenaan ei edes ole oikeata kuntoilua aktiiviselle ihmiselle, huonokuntoiselle kylläkin. Päivittäin tulee käveltyä 7-10 km, mutta kaipaan vaihtelua siihenkin. Tenniskentällekään en ole vielä löytänyt pelikaveria, ja juoksemisen suhteen olen ollut yksinkertaisesti laiska. Se minun treenipäiväkirjastani ;) .


Turkinkielen opiskelu etenee hitaasti, paljon hitaammin kuin ennen. Kuulemma se on luonnollista, siis että aluksi oppii nopeammin, ja kun pääsee tiettyyn vaiheeseen, niin oppimista tapahtuu, mutta ei yhtä suurin harppauksin. Kärsivällisyyttä ja armeliaisuutta tarvitaan, siis itsensä suhteen. Ympäristö on yleensä kovinkin armelias, ja sietää paljon virheitä, ja yrittää ymmärtää niitäkin kohtia, jotka eivät osu olemaan edes sinne päin, vaan ovat ihan puuta heinää. Aamulla heräsin oven koputukseen, ja kun avasin, niin kuulin ystävällisen naapurin
Naapurin "laulumestari"
rouvan kysyvän että tuleeko vettä (su gelir mi). No, kommentoin, että illalla ja yöllä meilläkään ei tullut, mutta katsotaan, ja menin hanan luo testaamaan, todeten että nyt kyllä tulee vettä. No, hän oli kysynyt alanyalaisittain, että su alin mi, ostanko vettä. Hän oli jopa pysäyttänyt isoja vesipulloja toimittavan auton odottamaan tien viereen, koskapa arveli että minunkin vesipulloni on taas tyhjä, niin kuin olikin. Mutta siis  aivojen ollessa aktiivisimmillaan puheen ymmärtäminen on hyvällä mallilla, väsyneenä ja herätessä arvaaminen on vahvimmilla ja ajattelu väistyy.


Ja tuohon kielitaitoonkin liittyy oleellisesti elämäntilanne. Ne aihepiirit ja sanastot joita käytän ja usein tarvitsen, ovat vahvimpia. Sitten on paljon sellaisia aihepiirejä, joiden sanastoa tarvitsen tosi harvoin, tai en ole käyttänyt lainkaan, ja niitähän ei tietenkään voi osata. Joku muu ulkomaalainen hallitsee esimerkiksi kettiö- tai vaatesanaston todella hyvin, minä en. Sen sijaan kiinteistöihin ja niiden huoltoon, lasten elämään, eläimiin, sairaanhoitoon ja tiettyihin lupa-asioihin liittyvä sanasto taas on minulla vahvempaa kuin esim. tuttavapiirini ulkomaalaistaustaisilla naisilla. Tuttavapiirissä ei ole yhtään ulkomaalaistaustaista miestä, joten heihin en voi verrata. Mutta kukin hallitsee sen sanaston, jota eniten tarvitsee. Jos siis joku kommentoi sinulle sinun kielitaidostasi jotakin negatiivista, niin jätä se kommentti sanojan yksinkertaisuuden piikkiin. Kukin kehittyy tavallaan ja suhteessa siihen, paljonko panostaa opiskeluun. Ja jokaisella on oikeus ottaa oma aikansa ja mahdollisuus löytää oma tapansa oppia. Usein kritisoijat ja negatiivisesti kommentoivat ovat niitä, joilla ei itsellään ole kielitaitopääomaa juurikaan, tai joiden oma äidinkieli ei ole turkki (tai jotka persoonallisuudeltaan ovat ilkeitä ja pahansuopia). Jatka siis opiskeluasi kaikessa rauhassa, omalla tavallasi. Se kannattaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.