lauantai 16. huhtikuuta 2016

Palanen miehenlogiikkaa ~ naisenlogiikkaa

Alanya 4/2016
Jälleen on yksi viikko kadonnut jonnekin ajan loputtomalta  tuntuvaan helminauhaan, sinne historian puolelle. Alanyaan paluun jälkeen on täällä oleskelua takana taas sen verran, että matkavakutuus ei korvaa ja oleskelulupaan liittyvä vakuutus ei vielä korvaa mitään lääkärireissuja. Sillä tuotakin mietin, kun kissan leikkiin liittyvän pureman jäljiltä on kädessäni pari sellaista tulehtunutta kohtaa, että antibioottikuuri olisi ehkä tarpeen. Huominen ratkaisee, eli miltä puremajäljet näyttävät huomenna, niin sen perusteella päätän, että odotanko että se paranee itsestään, lähestynkö apteekkaria nöyränä ja kysellen, että mitäköhän hän tähän suosittelisi. Normaalitilanteessa olisin tänään mennyt lääkärin vastaanotolle, mutta nyt siis on taas se kurja vakuutuskatko sinne saakka, kunnes oleskeluluvasta on päätös olemassa.

Tänään luin suomalaisen lehdistön uutisointeja, ja olin yllättynyt siitä, että uutisen mukaan noin puolet suomalaisista matkustaa ilman asianmukaista sairausvakuutusturvaa. Ei kai nyt monikaan niin tyhmä ole, että olettaa Kela-kortin toimivan Suomen ulkopuolella, tai Eurooppalaisen sairausvakuutuskortin toimivan Euroopan ulkopuolella? Toisaalta moni kyllä kuvittelee, ettei hänelle mitään satu, kun ei ole ennenkään sattunut. Toki niinkin voi elää aikansa, ja joskus se aika sitten loppuu, joskus tulee aika maksaa kymmenen tuhatta euroa siitä, ettei ostanut 40-80 €:n matkavakuutusta. Mutta kukin päättää itse ja kantaa seurauksetkin itse (paitsi jälkimmäisessä tilanteessa seurauksia kantaa myös koko perhe ja lähipiiri).

Sää on täällä taas upean aurinkoista ja nyt on lämmintä, ainakin tänään Suomesta tänne tulleen ystävän mielestä. Itselläni jäi vielä sormet jäisen kylmäksi, eikä tullut hiki edes ylämäkeen kävellessä, joten ei täällä nyt vielä NIIN lämmintä ole, tarpeeksi lämmintä kuitenkin. Saksalaisia ja hollantilaisia näkyy ja kuuluu paljon kaupungilla, ja erityisesti Kleopatrarannalla ja Kalelle vievällä tiellä. Ruotsia ja norjaakin kuuluu jonkun verran, niin  kuin suomeakin. Juuri nyt meillä kuuluu yläkerran mummon kälätys, todella isoon ääneen ja runsassanaisesti, sekä hänen halvaantuneen miehensä pelokas huuto, kun sairaankyljetus yrittää kuljettaa pappaa tuolta talon toisesta kerroksesta ambulanssiin kontrollikäyntiä varten. Niin, tässä asumisyhteisössä kaikki kuulen kaiken. Usko tai älä, ihan kaikki elämän toiminnot kuuluvat seinien läpi ja osa naapuritalosta meille ja päinvastoinkin. 

Tämän aamun ensimmäiset auringonpalvojat 4/2016
Seinät ovat niin lähekkäin ja hatarat, eikä kaikissa ikkunoissa ole edes lasia, vaan molempien talojen vessojen ikkunoissa on vain hyttysverkko ja murtoraudat. Ei minun tarvitse selittää uteliaalle mutta kiltille naapurille, mitä meillä puhuttiin sähkömiehen tai remonttimiehen kanssa, sillä hän on sen kuullut jo silloin samalla kun sitä asiaa täällä puhuttiin. Kätevää, eikö totta. Voi keskittyä puhumaan ihan muista asioista, sellaisista, joita ei vielä ole ääneen lausuttu. Ja siinä samalla koko naapurusto saa tietää. Asioita ei tarvitse sanoa moneen kertaan, eikä tässä pikku kylässämme ole salaisuuksia. Naapureiden muisti on harjaantunut tuollaisten asioiden käsittelyyn ja tallentamiseen, ja heillä on uskomaton tietovarasto. Minä en ole siinä asiassa oppinut oikeille tavoille, sillä en edes yritä painaa toisten asioita muistiin, enkä todellakaan muista miten jonkun sukulaisuussuhteet tai sairastamiset meni, kuka on ollut milloin missäkin töissä, tai kuka meni viime viikolla minnekin. Käikesta tästä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, pidän tästä asumisyhteisöstä aika lailla.
Aamulenkki poikkeuksellisesti hiekkaa pitkin 4/2016

(Sitten taas haaskalinnuille uutta puheenaihetta) Puhuin päivällä pitkään sellaisen 51-vuotiaan, varakkaan yrittäjämiehen kanssa, joka on seitsemänvuotiaana muuttanut perheensä mukana Saksaan, ja kolmikymppisenä palannut takaisin Turkkiin yrittäjäksi. Hänen kokemuksensa oli, että hän on täällä Alanyassa valtavan yksinäinen. Hän kokee oppineensa eurooppalaisille tavoille ja asenteille koska on kasvanut ja käynyt koulut Saksassa. Vaikka hän puhuu luonnollista turkkia, niin ihmiset täällä kokevat, ettei hän ole yksi heistä, ja huomauttelevat siitä, että hänen ajattelunsa ja asenteensa ei ole turkkilainen. Tämä mies on ikään kuin kahden kulttuurin välissä, omanlaisensa väliinputoaja. 

Jääräpäisesti ajattelen, että tuo väliinputoaminen on asia, johon voi itse vaikuttaa jonkun
Aamulla aikaisin olivat vielä tyhjiä, 4/2016
verran. Hänestä huokui tietyntyylinen elämäntapa, jonka hän halusi pitää. Ok, jokainen voi valita. Samalla kun valitsee, niin on mielestäni kuitenkin hyvä olla tietoinen valintojensa seurauksista sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Tietyt valinnat vievät sinua lähemmäksi sitä yhteisöä jossa elät, ja tietyt valinnat loitontavat. On järjetöntä pyrkiä lähemmäs, mutta valita loitontavia asioita ja lähestymistapoja. Kuvaannollisesti tuo on yhtä fiksu keino kuin että löisi päätään seinään estääkseen päänsärkyä. Hän kyllä valitti minulle siitä, että ajattelen liikaa. Hänen mielestään parasta olisi vaan elää ja olla ja nauttia elämästä, ajattelematta. Näköjään. Mies on kolme isohkon yrityksen omistaja, eikä hänen tarvitse enää tehdä päivääkään töitä, jollei hän itse halua, mutta sisimmässään hän on onneton ja yksinäinen. 


Silti, onnettomana ja yksinäisenäkin hän on niin varma itsestään, että neuvoi minua siinä,
Kleopatrarannan helmihiekkaa 04/2016
kuinka voin saavuttaa elämässäni onnellisuuden (=ota mies ja mene naimisiin). Hän ei millään tavoin pystynyt käsittämään sitä, että olen nyt jo onnellinen, ettei minun tarvitse saavuttaa enää mitään tullakseni onnelliseksi. Hän vetosi aina vaan uudelleen ja uudelleen siihen, että eihän minulla ole puolisoa, kuinka voin edes väittää olevani onnellinen. Vielä vähemmän hän ymmärsi lausahdustani "ei miestä, ei ongelmia". Hän oli jo toinen ihminen tänään, joka kysyi, että olenko lesbo koska olen asunut niin kauan yksin, ilman miestä. Kun vastaan että en ole, niin he molemmat kysyjät vaan katsoivat hetken silmät ymmyrkäisinä, ja toistivat aiemman toteamuksensa "mutta ethän sinä ole naimisissa".


 Tziisus tätä miesten logiikkaa. Tälle yritysjohtajalle sanoin ihan suoraan, että miksi minun pitäisi ottaa jostakin miehestä lisätaakka, sillä tuntemani miehet ovat olleet kuin pikkulapsia, jonka myötä naisen työmäärä vähintäänkin tuplaantuu, ja sen lisäksi tulee valitukset ja
Naisille kukkii jo ruusut täällä 4/2016
nalkutukset, ja stressi ja huolenaiheet ja ongelmat ja 24/7 palveluvalmiudessaolon vaade. Hän kirkkain silmin, huolten ryppy kulmakarvojen välissä totesi, että jos nainen ja mies rakastavat toisiaan, niin silloin ei ole mitään noita ongelmia, valituksia, huolta, vaan pelkkää hyvää, ja silloin nainenkin tekee kaiken rakkaudesta, vapaaehtoisesti. Hän vielä lisäsi,  ettei hän ainakaan eron mahdollisesti tullessa haluaisi asua yksin, kun on niin kurjaa itse siivota ja laittaa ruokaa, eikä ole keskusteluseuraa... ymmärsimmekö toisiamme, emme. Istuin tuttavien ravintolassa, ja siellä hän tuli juttusille, koska ilmeisesti tuttavat olivat hänet lähettäneet, kun luulivat minun olevan yksinäinen, koska sillä hetkellä ei ketään istunut pöytäseuranani. Mielenkiintoista oli jutella, ja todeta, kuinka erilaisia ihmiset voivatkaan olla.


Se toinen kysyjä oli arabi, joka työskentelee täällä Alanyassa, suomalaisen ystäväni ihastus. Hän ihmetteli ensin, että mitä työtä mieheni tekee, kun liikun aina yksin, ilman miestäni. Kerroin ettei sellaista ole, että asun yksin, ja olen asunut jo kohta 19 vuotta. Tämä oli hänestä hyvin järkyttävää. Hänen arabitaustaisessa kasvatuksessaan opetetaan, että jos nainen, joka on miestä heikompi, menettää miehensä jostain syystä, niin vuoden sisällä pitäisi mennä uudelleen naimisiin (lähes kenen tahansa) miehen kanssa. Jep jep

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.