Testi Kebab

Ihan on tyhjä olo siitä, että mitä on koko päivä tullut tehtyä. Ainoa mitä tuli mieleen, oli illan viimeinen ruokailu. Testi Kebab eli se taikinakuorisessa saviruukussa oleva lihaherkku tuli syötyä Palm Beachissa Kleopatrarannalla yhdessä ystäväperheen kanssa. Hieman ennen illan hämärtymistä saavuimme ravintolaan, jossa oli sovitusti odottamassa  noin kolme tuntia uunissa olleet saviruukut sisältöineen. Ensimmäinen silmänilo oli maisemat, jotka tuolta ravintolasta ovat todella rentouttavat. Seuraava yllätys ystäväperheelle oli iso, noin neljän hengen lavas-leipä ja sen lisukkeiksi tulleet valkosipulivoi, mintulla maustettu jogurtti, tavallinen voi, munakoisoa ja paprikaa sekä se punainen tomaatti-paprika-sipuli lisuke, jonka nimeä en edelleenkään muista. Nautin hyvästä leivästä ja lisukkeista, niin kuin muu seuruekin, ja ajattelin, että testikebabista en syö naudanlihaa, vaan ainoastaan kasviksia. No, eihän se ihan niin mennyt.

Pöytään kannettiin isolla tarjottimella palamaan sytytetyn suolan keskellä isompi ja pienempi saviruukku. Hiukanko tuli epätoivoinen olo, sillä olimme omistajan vieraina talossa, ja olin unohtanut sanoa, että lehmän lihaa en voi syödä allergiasyistä. Nyt olisi ollut äärettömän epäkohteliasta jättää syömättä, ja kaiken lisäksi liha-annos oli ihan valtava. Normaalioloissa olisin syönyt annoksesta neljä kertaa. Sekä ruukun sisältö että kaikki muukin oli hyvin valmistettua ja aseteltua, ja rouva kertoikin, että uuden kokin myötä heillä on parhaillaan ruokalista uusittavana. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Jo pelkästään vihersalaatti oli mieluinen. Siinä oli erilaisia rakenteita ja erilaisia makuja, niistä yllättävin ehkä kardemumma. Suosittelen. Kaikki viereiset kuvat on kuvattu kyseisestä paikasta, läheltä ruokapöytäämme. 

Tässä juuri kesken kirjoittamisen vihaisen sain puhelun alanyalaiselta ex-vaatekauppiaalta. Hän oli varsin ärsyyntynyt siitä, että hänen nimensä mainitaan autonvuokraustekstissä. Hän sanoi auttaneensa, eikä pidä siitä, että hänet mainitaan, etenkin kun tekstin sävy ei ole mieluisa. Hän koki, että kaikki suomalaiset ovat lukeneet tekstin ja kaikki tuntevat hänet. Hän uhkaili avoimesti sekä turkkilaisella että suomalaisella poliisilla, jollei hänen nimensä poistu. Ok. Uhkailusta en pidä, ja vielä vähemmän epärehellisyydestä. Vaihdan nimen, jos se hänen oloaan helpottaa. Hänen nimisiään on kuitenkin Alanyassakin lukemattomia, kuten Mehmettejä tai Mustafiakin. Vain hänen tyttöystävänsä tai nykyisen vaimonsa ystävät mahdollisesti tunnistivat hänet tuosta.

Hetken aikaa kävin itseni kanssa sisäistä pohdintaa siitä, mistä blogissa kerron ja mistä en. Yksi blogin tehtävistä on nostaa esille myös niitä asioita, jotka eivät ole mukavia, ja joiden kohdalla on hyvä olla silmät avoinna, ja varautunut. Moni kirjoittaa siitä, kuinka ihanaa on asua ulkomailla, ja sitä tämä elämä täällä myöskin on. Se on kuitenkin vain yksi puoli tästä koko appelsiinista. Appelsiinissa on aika monta puolta, riippuen siitä, mistä suunnasta sitä kulloinkin katsoo. Niin on elämässäkin ja elämäntapahtumissa, ihan kaikissa maissa, kaikissa asumisyhteisöissä. Toisaalta ihmisiä jaotellaan esim niin, että optimisti näkee jokaisessa tilanteessa hyvää, ja pessimisti jokaisessa tilanteessa huonoa. Silloin harvoin kun huonoja puolia on, tuon myös niitä esille. Ja huonojen puoltenkin skaala on laaja: on vain vähän huonoja ja on erittäin huonoja ja tosi paljon siltä väliltä. Niin on hyvissäkin puolissa. Pelkkä ruusunpunaisen romanttinen "kaikki-hyvin-ihanaa-hunajaa" -näkökulma ei ole realistinen sekään. No, ehkä eivät ole jonkun valittajan mielestä realistisia nämäkään jutut, mutta kerron mitä kerron ja suurimman osan jätän kertomatta (myös vaatekauppiaista yms).
 
Teoreettinen kysymys: Hyväksyisitkö sinä eettisesti itsesi kohdalla sen, että aviopuolisosikin ostoksista, tai appiukon ostoksista saat itsellesi komissiota, eli rahapalkkiota, joka on 10-20 % heidän ostostensa loppusummasta? 

Tuttava ajoi pari päivää sitten autonsa lunastukseen Alanya ympäristössä, tuolla vuoriston puolella. Hän kertoi, että yöllä ajaessa yllättäen tiessä tuli jäinen kohta, ja auto lähti käsistä. Onneksi hän itse selvisi pienin fyysisin kolhuin, mutta kokee nyt suuria henkisiä kolhuja. Edelleenkin ylhäällä vuoristossa lämpötila laskee öisin lähelle nollaa, ja jos huono tuuri käy, niin edessä voi olla kuurainen tai jäinen tien pinta. Ajelkaahan varovasti. Alanyaan on taas viikonlopuksi annettu sadevaroitus. Tämän viikon sääennustus on ollut ihan kohdillaan, kaunista, aurinkoista ja lämmintä. Seuraavat kaksi viikkoa on luvattu sadetta lähes joka päivälle, ja lämpötilakin hiukan viilenee joinakin päivinä, siis ennusteen mukaan. Todellisuus lienee kuitenkin aurinkoisempi. Täällä sää on oman kokemukseni mukaan ennustettu usein sateisemmaksi kuin mitä sitten onkaan, ja sehän on vaan positiivinen yllätys kun aurinko paistaa sittenkin. Lähden tästä kohta tuttavan luo kuulemaan karuja yksityiskohtia, hänellä kun on puhumisen tarvis juuri nyt. 

Unelmoi. Piirrä pilvilinnoja. Haaveile hienoja haaveita, joku niistä voi joskus jopa toteutua :)) .