lauantai 21. toukokuuta 2016

Aurinkoa ja lämpöä lisää

Mulperimarjapuu ulottuu kohta ikkunaani asti, nam.
Alanyassa rukouskutsut kuuluvat parhaillaan tätä kirjoittaessa. On erityinen yö, Berak Kandili. Linkistä näet siitä lisää sen verran, kuin mitä viime vuonna aiheesta löysin.

Tänään kuvittelin olevani vapaalla, viettäen rentoa vapaapäivää. No, ainahan sitä voi kuvitella kaikenlaista, todellisuus sitten pukkaa eteen yhtä sun toista muuta. Aamulla sain nukuttua pitkään, ja heräsin taas siihen, että kissa puree koska haluaa ruokaa. Sillä on jokseenkin ärsyttävä tapa herättää, joko nuolemalla tai puremalla. Sen naukuminen on hävinnyt jonnekin, se nimittäin on siltä osin nykyään ylihiljainen,
Tire, isäntä ja pässi 16.5.2016
mutta osaa näköjään käyttää muita keinoja. Vaatekaappiani ja vaakaa tarkemmin tutkaillessa totesin, että koska en vielä mahdu vaatteisiin joihin haluan uudelleen mahtua, ja vuoden takaiset vaatteet ovat liian suuria, niin on aika tavata Terzi, räätäli. Vein neljä hyvin mieluista vaatetta hänelle työstettäväksi, eli siis hän pienentää niitä keskivartalon osalta sen verran, että niitä voi taas käyttää. Tällä hetkellä aineenvaihdunta on taas minimillä, höh, ja jälleen liian vähäenergisen ruokavalion vuoksi. Tajusin sen vasta juoksulenkillä, kun hikoilu ei millään meinannut alkaa ja lihakset olivat väsyneen vetelät, enkä ollut asiasta lainkaan mielissäni. Nyt on edessä pari kolme mässäilypäivää, ja yritän sitten taas muistaa lisätä runsaskalorisemmat päivät sinne vähäkaloristen päivien sekaan. Kai minä sen joskus opin. Ja toisaalta kohta alkaa kunnolla lämpimät säät, jolloin jopa minun aineenvaihduntani on paremmin hereillä, ihan jo lämmönkin vuoksi. Kaipaan +35 C ja lämpimimpiä päiviä tässä vaiheessa jo todella paljon.


Taurusvuorilla hyppyhämähäkkien seassa 19.5.2016
Huomiseksi haaveilin rantaelämä-päivää auringossa rentoutuen ja löhöillen, mutta osuipa silmiini juuri ukkosmyrskyvaroitus. Ukkosrintama liikkuu Turkin yli ensiyön ja huomisen aikana, joten rannan kutsu saattaa vaimentua sateen ja tuulen myötä. Olisihan siellä silti mukava ihailla isoja aaltoja ja nauttia päivän suola-annos hengitysilman kautta ;) . Räätälin jälkeen kävin tänään tuttavan toimistolla, ja en vielä tiedä oliko se edes ihan viisasta, vai mitä se oikein oli. Siellä meni suurin osa tätä päivää ruokaillen, puhuen, pähkinöitä napostellen, valokuvia katsellen, elämäkertoja kertoillen... Hän oli valtavan puheliaalla päällä, innostunut ja energinen, eikä olisi halunnut jäädä toimistolle yksin istumaan, vaan yritti kaikin keinoin saada minut istumaan siellä kanssaan. Sen lisäksi hänen juttunsa alkoivat olla aika levottomia, hiukan niin kuin täysikuun innoittaman henkilön romanttiset jutut. Siinä vaiheessa koin, että oli parasta paeta paikalta ja jatkaa matkaa hyvällä tekosyyllä, joten en voinut lähteä kävelemään ihan suoraan kotiin, vaan tein tekosyyn mukaisen mutkan keskikaupungilla.

Kargicak 19.5.2016
Eräässä Atatürk-kadun kaupassa näin niin itseni näköisen kauluspaidan kuin voi vaan olla... mutta jäljellä oli enää pieniä kokoja, joihin en edes yrittänyt mahtua. Olen lopultakin törmännyt sellaiseen kauluspaitaan, jonka materiaali toimii loistavasti kuumallakin säällä, ja lisäksi se näyttää ihan "pidettävältä". Nyt tuosta Burberryn kopiopaidasta oli tarjolla sellainen väri, jota en voinut vastustaa, tarjolla olevat vaan olivat liian pieniä. Muuten olisin mahtunut paitaan, mutta hauikset (?) ja niitä ympäröivä pehmuste eivät suostu mahtumaan niihin hihoihin. Siinä sitä sitten on elämänsä kohokohdassa, kun huomaa olevansa liian iso hyvännäköiseen vaatteeseen. Mutta ei se mitään, toiset kivat paidat ovat räätälillä kavennettavana.

 Illan työstin erästä ryhmämatkaa taas palan verran eteenpäin. On niissä vaan työtä ja tekemistä. Monikaan ei lyhyttä tekstiä tai kirjettä lukiessaan ensimmäisenä osaa arvata, kuinka paljon sen kirjeen tai tekstin kirjoittamiseen menee aikaa, ennen kuin sen voi lähettää tai julkaista. No, aikaa menee paljon, ja se on yksi syy siihen miksi minulla ei
Taurusvuorilta Kalea kohti 19.5.2016
edelleenkään, turkkilaisten tuttavieni kauhisteluista huolimatta, ole telkkaria kotona. En ehdi kaivata sitä, kun missä ihmeen välissä edes katsoisin sitä. Tänään olisin todella halunnut katsoa Suomi-Venäjä jääkiekkomatsin, mutta tutuissa sporttibaareissa katsottiin ihan muita matseja, jalkapalloa. Tyydyin siis seuraamaan lätkämatsin uutisointeja, ja hyvältä tuo lopputulos tuntui silti. Hyvä Leijonat!


Enpäs muistanut sitä eilen suunnittelemaani teemaa ennen kuin nyt, mutta katsotaan syntyisikö siitä teksti huomiselle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.