tiistai 24. toukokuuta 2016

Festivaalien aika lähestyy

Juu-u, yksi päivä taas takana, ja mitään en ole tehnyt :o)

Näinkin sen voisi luonnehtia tulosorientoituneen suorittajan näkökulmasta (se en ole minä, enää. Joskus olen ollut.). Puolittainen vapaapäivä pitkään nukkumisen ja kodinhoidon merkeissä täytti aamupäivän ja tuli tarpeeseen. Sen jälkeen päivään sisältyi noin 10 km kävelylenkki, jonka aikana tuli maksettua kaapelinetti, tuli hoidettua sosiaalisia suhteita, tuli hoidettua tulevia työasioita ja käytyä monen monta puhelinkeskustelua. Tänään olen puhunut puhelimessa yhteensä yli kolme tuntia, mikä on minulle poikkeuksellisen paljon, ja vastaa normaalia kahden tai kolmen viikon puhelumäärää. Kiitän nopean nettini lisäksi myös WhatsAppia ihan erityisesti, sillä puhelut olivat pääsääntöisesti Suomi - Turkki -akselilla toteutuneita. On älypuhelimesta joskus jotain todellistakin hyötyä :)) .

Äsken järkytin taas naapurissa olevan Villan rikkaita norjalaisia. He houkuttelivat kissaa
http://www.alanya.bel.tr
luokseen tuolla pihalla kovin innokkaasti, ja en malttanut olla katsomatta mikä kissa siellä on kohteena, ajatellen tietysti, että meillä asustava kissa saanee juuri uudet omistajat, jihuu. Ei ollut Tiikeri kutsujen kohteena, vaan naapuritalon alle kolme pentua tehnyt emo ja ne pennut. Tähän asti ne pennut ovat oikeasti miukuneet ja maukuneet siellä naapuritalon alla, ja nyt hekin ymmärtävät paremmin, miksi minä hermostuin sen kahden viikon aikana, jona meidän lattian alle naapurin varastoon suljetut kissanpennut huusivat (ennen kuin kuolivat nälkään tms). Norjalaisten houkuttelusta kissanpennut ja niiden emo pyörivät nyt minun lattiani nurkilla, ja tuo kammottava, yhtäjaksoinen, vaativa nau'unta on taas täällä. Samperin äijät, olisivat antaneet kissojen olla paikallaan. Ja nyt jos ne alkaa ruokkia niitä tuohon meidän nurkalle, niin sittenhän ne eivät lähde millään pois, vaan huutavat siinä päivät ja yöt ruokaa ja suojaa. Ruokkisivat sinne missä kissat olivat, tai vaikka omaan olohuoneeseensa. Toisen talon alla ollessa talon emäntä ruokki kissoja, mutta ei ruoki norjalaisten ja meidän talon väliin sen jälkeen, kun norjalaiset palaavat kotiinsa.
Ajatus kodittomien eläinten ruokkimisesta on hyvä ja rakastettava ajatus. Kannattaa kuitenkin aina miettiä, että miten ja missä sen tekee, ettei "ekosysteemi" järky liikaa, ja että teosta on enemmän hyötyä kuin haittaa, kiitos.

...ja taas tuli saarnattua, jopas nyt... 
http://www.alanya.bel.tr
Päivän riemullisin uutinen on se, mitä Alanyan turismiviikkojen ohjelmistosta löytyi. Koska tapahtumat ovat lähes takapihallani, eli tuossa satama-alueella, josta kaikki tapahtumat kuuluvat meille sisälle hyvin äänekkäästi (jos äänekkäitä ovat), niin on sama mennä paikan päälle nauttimaan tarjonnasta. Turismiviikon ohjelma on tässä liitteenä, ja se löytyy myös Alanyan kaupungin sivuilta. Ensimmäinen ilahduttava yllätys oli, että Antalyan valtiollinen ooppera ja baletti tuo 28.5. oman esityksensä satamaan yleisön nähtäväksi. Samana iltana on kaupungintalon takana pop-tähti Demet Akalinin konsertti. Päivien mittaan on muitakin hyviä konsertteja, ja erityisesti nostan esille päätöspäivän Serdar Ortacin konsertin. Festivaaleille ihmiset nauttimaan tarjonnasta! Tuttavat saapuvat lauantain lennolla, ja jos hahmotan aikataulun oikein, niin ovat sopivasti ennen tapahtumien alkua täällä, ja pääsevät nauttimaan kunnon "tervetulojuhlasta".

 Meillä soi cha cha ja samba. Kaikki muut järjestelyt ovat aikataulussa, paitsi viimeisen 10 kg painonpudotus. Kuivatut Malatyalaiset aprikoosit, Hataylaiset aidot, isot rusinat ja
Kukinnan aika on taas :))
pähkinäsuklaa auttoivat säästöliekillä palaneen aineenvaihdunnan käynnistämisessä, mutta, mutta... nyt on stressitaso tosi matalalla, koskapa ei ole suurempia murheita, eikä paljon pienempiäkään, joten lenkki per päivä, hosgeldin. Lepopäivä tulee kyllä luonnostaan, sitä ei tarvitse houkutella. Huominenkin menee autossa ja toimistossa istumiseen heti aamusta alkaen, ja päivän mittaan saan taas pitää puoleni tosi vahvasti, että ruokailuhetkissä saan syödä salaatteja öljyssä uppopaistettujen kanan, kalan tai lihan sijaan. Onneksi huomenna ei sentään haeta kotiovelta, palautetaan kylläkin. Jää siis edes hieman liikuntaa päivään rakennuksilla liikkumisen lisäksi. Illaksi haaveilen lenkkiä, ja samanaikaisesti tiedän, että pimeän aikaan minun ei tule lähdettyä ulos Kalen kujille ilman miespuolista seuraa, ja seura on töissä siihen aikaan. Tuli vaan nyt mieleen, että löytäisinköhän tanssimaton Turkista, siis jostain nettikaupasta kotiin toimitettuna... oma on Suomessa, ja jo sen verran kulunut, että on hankala kuljettaa lentokoneessa tänne vaurioittamatta sitä. Mutta aikanaan sekin tänne tulee. Autoreissua ei vielä ole haudattu, vaan tammikuussa on seuraava mahdollinen ajankohta sille.


Löysin muuten Atatürk-kadun varrelta kukkakaupasta upeat vaaleanpunaisen ja oranssin kiinanruusun ruukutettuna. Nyt vaan toivon, ettei se puutarhallinen asunto, jota jahtaan, ehdi mennä kenellekään tässä kahden viikon aikana. Sopimusta ei ole vielä allekirjoitettu, vaan virallisen oleskeluluvan odottelun aikana en tohdi vaihtaa asuntoa. Kunhan kortti on tullut, niin koti vaihtuu heti ihan uuteen asuntoon, pois vuoristoilmastosta, kauas tältä rotta- ja kana-alueelta ja lähelle rantaa. Jei!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.