perjantai 20. toukokuuta 2016

Huipulla

Pari selitystä siihen, mihin eilinen päivä meni. No, elämyksiin se meni, tietysti, mutta millaisiin.

Aamulle suunniteltu alustava tapaaminen esti toisen tapaamisen. No, kyseinen tapaaminen kuitenkin peruuntui minusta riippumattomista syistä. Tällöin hetken mielijohteesta vastasin "kyllä" minulle esitettyyn "onko sinulla nyt hetki aikaa"-kysymykseen, ja löysin puolen tunnin kuluttua itseni Kargicakista, Mahmutlarin takaa, Taurus vuorten kupeesta. Siellä seisoin kypärä päässä tuon rakennuksen juurella kuunneltuani ja katsottuani ensin asianmukaiset selitykset ja kuvat. Vasta tuossa vaiheessa tajusin, että nousemme TUOLLA rakennushissillä jonnekin kerrokseen. Uskalsin kysyä vasta matkalla, että nousemmeko ylös asti, no, sinnepä sinne. Onneksi yllätin itseni enkä pyörtynyt, panikoinut tai muutenkaan tuntenut epämieluisaa oloa olosuhteiden vuoksi.

Itse asiassa nautin korkealle menosta, ja päätin olla miettimättä miten sieltä tullaan alas. Jo lapsena oli sama toimintatapa minulle varsin tuttua. Kiipesin kaksikerroksisen, jyrkkäkattoisen omakotitalomme paloportaita pitkin ylös katolle, ja leikin siellä katonharjalla, joskus katon lappeellakin. Jos halusin alas, aloin huutaa isää, joka sitten panikoi sen verran, että tuli heti ja saatteli minut alas. Joskus taas en olisi edes halunnut tulla alas, kun jo isä raahasi puoliväkisin maankamaralle. Ylöspäin on todella kiva kiivetä, mutta alastulo onkin sitten toinen juttu. Tällä kertaa sekin kävi näppärästi, sillä seurassani ollut mies voi todella huonosti, koska hän säikähti kun minä kiikuin kameran kanssa rakennuksen ulkoreunalla ja välillä turvakaiteenkin yli. Hänen pahoinvointiaan oli sen verran "mukava" seurata, että itse en joutanut edes miettimään koko asiaa. Samalla "läpinäkyvällä" hissillä tulimme alas kuin mitä menimme ylöskin.

Päädyimme kerrokseen 14. Korkeammallekin olisi päässyt, mutta tuo oli jo ihan hyvä XD. Näkymät olivat elämykselliset, samoin mereltä puhaltava tuuli tuossa kauttaaltaan avoimessa rakennelmassa. Tässä kierretään etelän puolen reunaa. Koko rakennuksen ympäri tuli kierrettyä, ja onneksi ei ollut korkokenkiä jalassa (tällä kertaa), ja pellavahousut voi aina laittaa pesukoneeseen. Kummankaan meidän valkoinen paita ei ollut valkoinen kun poistuimme rakennustyömaalta, mutta kaverin kasvoista puuttui väriä. Sinäkö nautit tästä, oli hänen hämmästynyt kysymyksensä. Kyllä, nautin melkein joka hetkestä, jopa siitä hissiä odotellessa koetusta jännityksestä.

Tältä rakennukselta selvittyämme ajoimme taas vaihteeksi minulle rakennusvaiheesta asti tuttuun Aqua Residenceen hakemaan ison pomon kyytiin. Hänen kanssaan suuntasimme lähelle tätä kompleksia, tosin korkeammalle Taurusvuorten rinteelle. Siellä tasaisella maalla koin paljon enemmän kauhun hetkiä, kuin mitä tuolla rakennustyömaalla yläilmoissa. Autolla ajettiin paikkaan, jonne ei ollut edes tietä, vaan pienet tasaiset alueet, jotka tuntuivat järkyttävän kapeilta, kaltevilta ja huterilta. Ajoimme siis vuorten rinteellä luonnollisessa maaperässä, irtokivien yms päällä. Tuli tarkastettua, että turvavyö on kiinni. Sen jälkeen seurasi vielä auton kääntäminen peruuttamalla kapealla tasannealueella... kunnes minä huusin takapenkillä, ja iso pomo virnuili iloisesti etupenkillä. "Yhtä puhdas ilma kuin Suomessa, eikö totta" kuului ison pomon kysymys heti, kun päästiin autosta ulos. No, eihän siihen kieltävästi voinut vastata.

Autosta ulos päästyä kysyin "vahingossa", että onko täällä skorpioneja. Ei, sanoi kuski, ja kyllä, kaikkea löytyy, sanoi iso pomo nauraen. Kun katsoin maata, niin oli täysi työ pitää kurkkuun asti noussut huuto sisällä. Paljaiden nilkkojeni ympärillä hyppi koko ajan lukematon määrä hämähäkkejä. Suomessa hämähäkit onneksi kävelevät tai juoksevat pintaa pitkin. Täällä nämä pomppivat kuin kirput. Hyppyhämähäkkejä oli valtavasti koko 50 m kävelymatkalla, ja se ei tuntunut ollenkaan rentouttavalta, enkä voinut irrottaa katsettani niistä ällötyksistä. Kuinka niitä saattoikaan olla noin älyttömän paljon.

No, eivät syöneet eivätkä ehkä purreetkaan minua tai matkaseuraa ne hämähäkit, ainakaan tällä kertaa ;) , sillä pääsimme rakennuksen rungon luo ja vielä takaisin autollekin. Olen tuon reissun jälkeen entistä vakuuttuneempi siitä, että luonto täällä vuorilla on todella kaunis ja hieman pelottava yhtä aikaa. Shkä sitten kun oppii tuntemaan mikä elukka on vaarallinen ja mikä ei, ja miten kannattaa pukeutua ja miten ei, niin noista maisemista ja olosuhteista nauttii vielä enemmän. Nautin niistä kyllä nytkin, vaikka vain peloista puhuin tuossa aiemmin. Iso pomo näki jotain tästä, koskapa jo vitsaili, että tietää missä on minun löhötuolini paikka tässä rakennuksessa. Ei puutu enää kuin 250.000 € niin voisin kokeilla sopiiko löhötuolini siihen kohden, vai tarvitseeko sitä siirtää vielä kerrosta ylemmäs, sillä itse sijoittaisin sen kolmanteen kerrokseen, korkeimmalle mahdolliselle paikalle.

Tuolta reissulta kaupungille tullessa osuimme liikenneruuhkaan, ja myöhästyin seuraavasta sovitusta tapaamisesta 20 min, sillä seurauksella, että olin itse kiukkuinen ja tuo aiempina tunteina hankittu rentoutuneisuus ja hyvä olo oli tipotiessään. Siinä illan edetessä samassa seurueessa mukana ollut ja eniten äänessä ollut suomalainen mies alkoi tuoda esille sellaisia piirteitä, että itseltä kaikkosi loputkin energian rippeet. Minulle ja vaimolleen hän "puhui" jalkakäytävällä hyvin vihaisena, isoilla desibeleillä, kitarisat ulos väpättäen ja nyrkit uhkaavasti heiluen. Ja kaikki tuo vain siksi, että hän koki, ettemme ymmärrä häntä. Ymmärsimme mitä hän sanoi, mutta emme olleet asiasta samaa mieltä. Minä, minä, minä yhdistettynä alkoholiin = tuo ongelmia niin parisuhteeseen kuin muihinkin sosiaalisiin suhteisiin, mutta toki bisnesmaailmassa sillä saa tulosta viivan alle, ainakin muutamiksi vuosiksi ja johonkin rajaan saakka.

"There are two reasons
why we don't trust people.
First - we don't know them.
Second - we know them." 

Teksti Kiss FM Cyprus fb-päivityksestä. En tiedä kenen tuo ajatelma on alunperin, mutta kaikki kunnia hänelle. Tuosta aiheesta lisää huomenna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.