Hyödyt minusta

Alanyan Taurusvuoristosta 20.5.2016

 "There are two reasons
why we don't trust people.
First - we don't know them.
Second - we know them." 

Tuo teksti tuli vastaani Kiss FM Cyprus facebook-päivityksestä. En tiedä kenen tuo ajatelma on alunperin, mutta kaikki kunnia hänelle viisaista sanoista. Nuo sanat ovat jälleen hyvin ajankohtaisia omassakin elämässä, ja lähestyn asiaa tällä kertaa sitä kautta.

Tänne tuli pari suomalaista, jonka kanssa olimme sopineet tapaamisesta ennakkoon. Ja itse asiassa he tulivat tänne koska olin kutsunut heidät tutustumaan Turkin ja Alanyan mahdollisuuksiin. Toisen heistä olen tuntenut jonkun aikaa, ja toinen on uudempi tuttavuus. He inspiroivat tätä kirjoitusta. Tämä ei ole helppoa eikä kaunista luettavaa, joten sellaista hakevat voivat katsella kuvat. Niissä on jotain paljon kauniimpaa ja herkempää :)) .
 
Istuimme iltaa paikallisessa ravintolassa, ja henkilö nautti punaviiniä. Käyttäytyminen muuttui sitä myötä kun lasi tyhjeni. Hyvin pian asiat kärjistyivät minä-minä-minä -linjalla. "Kuuntele nyt Minua ja mitä Minä kerron, kuuntele Minua loppuun asti, Minä ajattelen näin ja Minä olen tätä mieltä, Minä olen tätä mieltä koska Minun elämässäni..."

Alanyan Taurusvuoristosta 20.5.2016

Puhuja sai omasta mielestään tuomita, halventaa ja murskata kaikki muut, käyttäyttyä tuomarina kuin vihainen Jumala. Hän tuskin näkee asiaa samoin. Hänen uskontonsa on ei-perusluterilainen vaan ns. Viidesläinen herätysliike, tavallaan ääriajattelua, ja hän usein vetoaa erilaisiin uskontoonsa liittyviin "faktoihin". Nyt tuolla öisessä Alanyassa kadun varrella nyrkit heiluivat siihen tahtiin, että mietin jo mielessäni millaista hänen kotonaan mahtaa olla, millainen on puolison ja lasten asema ja onnellisuus. No, joka tapauksessa hän ei koskenut minuun fyysisesti, vaikka hyvin uhkaavasti käyttäytyikin. Ja kun hän laantui, hän ei ymmärtänyt miksi sanoin pelkääväni häntä, ja miksi sanoin, etten halua hänen yhtiökumppanikseen, kuten olimme edellisenä päivänä alustavasti sopineet. 

Muutamaa tuntia aiemmin hän kysyi minulta, missä voimme istua ja keskustella firmaan liittyviä asioita. Ehdotin Damlataksella olevaa tuttua ravintolaa, jossa olimme käyneet myös pari iltaa aiemmin. No, tässä olikin iso ongelma. Hän oli nähnyt, kuinka lähtiessämme ravintolasta virnistän todella komealle ravintolassa työskentelevälle (vastineeksi hänen härnäyksestään). Hän tulkitsi tuon tilanteen niin, että minä sain provisiot, eli siis rahaa, siitä rahasummasta mitä hän oli käyttänyt tuossa ravintolassa. Hän kysyi nyt mihin voimme mennä rauhassa keskustelemaan, mutta ei halunnut kuulla eikä käyttää vastauksiani, koska koki että kusetan häntä, vedän rahaa välistä. Ja tuosta huolimatta hän halusi minut yhtiökumppanikseen. Mitä tällaisen ihmisen päässä liikkuu? Samalla tavoin hän koki jokaisen yhdessä tapaamamme henkilön kohdalla - he huijaavat häneltä rahaa, joko minun aloitteestani tai omasta aloitteestaan, ja ihan vain siksi, koska ovat turkkilaisia ja se kuulemma on täällä tapana.

Alanyan Taurusvuoristosta 20.5.2016

 Hän ei lainkaan ymmärtänyt miksi minäkin koin tuon loukkauksena persoonaani ja itseäni kohtaan. Hän ei käytännössä ymmärtänyt muuta kuin sen, miksi koki kokevansa näin, jos ymmärsi sitäkään pohjia myöten. Voihan olla, että sekin oli vain huijausta ja kulissi, syy, jonka taakse on hyvä piiloutua, ja jolla voi verhoilla oman erittäin huonon käytöksen ja suunnattoman epäluuloisuuden. Sen lisäksi hänen omassa toimintahistoriassaan näkyi pelimiehen elkeet, vedätys ja todella kova ja säälimätön johtajuus. Ne asiat, jotka minä ja toinen paikalla ollut henkilö kokivat voimakkaasti negatiivisiksi, kaukana kristillisistä tai mistään muistakaan hyvistä arvoista oleviksi, ja jonka myös puimme sanalliseen muotoon, olivat hänen mielestään ei-negatiivisia asioita, hyvän johtajan piirteitä. Hän meni aggressiivisuudessaan niin pitkälle, että sai jopa minutkin itkemään, niin kuin muunkin seurueen, hänen tuhovoimansa vuoksi. Ja edelleen hän oli sitä mieltä, että me turkissa asuvat sekä turkkilaiset olemme pahoja väärintekijöitä, jotka huijaavat häneltä hänen rahaansa. Mutta omasta mielestään hän ei mitenkään sanonut mitään negatiivista tai loukannut ketään, sanoi vain oikeutetusti oman kristillisen mielipiteensä, joka pohjautuu mm hänen elämänhistoriaansa ja "viidesläisiin arvoihin". Muut ovat kaikkea huonoa, minä hyvä. Jep, näinhän sen voisi ajatella menevän kun katsoo omaan napaan tarpeeksi pitkään.


 Hän tarvitsee apua aikanaan, paljon, paljon myöhemmin, kun hän ymmärtää avuntarpeen ja on halukas ottamaan avun vastaan. Tai hänen on otettava apu vastaan sitten, kun jotain pahempaa väkivaltatapahtumaa tapahtuu hänen toimestaan, tai kun hänen ajatusmaailmansa hajoaa, kun hän ei enää pysy kasassa. Toivon, että hänellä on enkeleitä vierellään niinä hetkinä, auttamassa ja suojelemassa. Taas kerran kysyn, että hakeutuvatko uskonnollisiin ääriliikkeisiin ne, jotka tarvitsevat äärimmäistä tukea pysyäkseen kasassa ja ihmisinä, jotka ovat sisältä murtumaisillaan? Tuolloinhan jonkun toisen antama vahva ohjaus lienee helpotus, sillä hetkellä ongelmia ratkaiseva helpotus. Eivät ne ongelmat sieltä ihmisen mielestä mihinkään poistu tai katoa, jollei niitä oikeasti hoida pois. Ihan sama on epäluuloisuuden kanssa. Silloin kun se saa elämää hallitsevat mittasuhteet, se on tuhoisa voima, synkkiin syvyyksiin vievä voima.

Alanyan Taurusvuoristosta 20.5.2016

 Oli ihmisen uskonto mikä tahansa, niin ei se uskonnolliseen ryhmään kuuluminen tee hänestä automaattisesti sen parempaa tai pahempaa ihmistä. Uskonnollisuuden nostin tähän, koska hän tarttui aiheeseen monta kertaa viime päivien aikana. Toinen on kansallisuus. Ei kansallisuuskaan ihmistä paranna tai pahenna, paitsi kansansairaudet. Jokainen vastaan tullut ihminen on aina vain ihminen, ja toivottavasti säilyttää inhimillisyytensä kuolemaansa saakka. Inhimillisyyteen kuuluu hyvät ja huonot hetket, onnistumiset ja epäonnistumiset, noiden molempien sietäminen sekä itseltä että kanssaihmisiltä, ja ihmisenä kasvaminen ja ihmisenä kasvamisen mahdollistaminen myös kanssaihmisille. Jokainen vastaantullut ihminen on myös mahdollisuus, jos ei muulle, niin ainakin omalle ihmisenä kasvamiselle (tosin aina myös paljon enemmällekin). 

Miten sinä mahdollisuutesi käytät? Miten sinä kohtaat elämässäsi ne ihmiset, joiden tiet risteävät kanssasi edes hetkeksi? Oletko kenties panssarivaunu, joka jyrää siitä mistä haluaa kaiken muun elollisen yli, piittaamatta vähääkään siitä, mitä jälkeä saa aikaan? Vai livutko vain hiljaisessa tuulessa purjehtivan laivat tavoin äänettömästi ja kohtaamatta ohi, ilman, että edes huomasit, että kohtasit ihmeen, kohtasit ihmisen? Ja jos sinä, josta inspiraationi sain, luet tämän, niin toivottavasti jaksoit lukea tänne asti. Toivon myös, että jaksat hiljentyä itsesi ääreen, ilman puhelinta, ilman internettiä, ilman työtä tai ketään toista ihmistä. Pysähdy, hiljenny ja tutustu nykyiseen itseesi.

Alanyan Taurusvuoristosta 20.5.2016

Turkissa komissiota, provisiota tai millä nimellä sitä halutaankaan kutsua, käytetään, niin kuin monessa muussakin maassa, myös Suomessa (epäsuoremmin). Siinä on kuitenkin yksi oleellinen piirre: omasta perheestä ja omista ystävistä ei hyödytä. Muutoinhan he eivät olisi perhettä tai ystäviä. Ne, jotka pyrkivät hyötymään perheenjäsenistä ja ystävistä, ovat jo pohjasakkaa, itsensä ja arvonsa kadottaneita luopioita. Raa'asti sanottuna, mutta Näin Minä Ajattelen ;) ...en voinut vastustaa...


"There are two reasons
why we don't trust people.
First - we don't know them.
Second - we know them." 

Todellinen syy ja luottamuksen este on ensisijaisesti noin ajattelevan omassa mielessä, omassa sisimmässä. Onneksi kukaan ei todellisuudessa ajattele noin, vai mitä?