maanantai 23. toukokuuta 2016

Kakkukahvit

Oleskelulupapapereiden jättö on ollut monivaiheinen Projekti, todella monivaiheinen. Kokonaisuus sinällään on nykyään alkuvaiheessa hyvin sähköistetty ja selkeä. Siellä taustalla
Ylängöllä Antalyasta n 70 km luoteeseen 5/2016
on paljon asioita, joista en nähnyt ohjeistusta, mutta jotka konkretisoituivat hakuprosessissa. Itselläni ongelmaksi muodostui se, että olen Yksin Vuokralla asuva Nainen. Olisi parempi olla perheellinen turkkilaisen kanssa jos asuu vuokra-asunnossa, tai perheellinen ja omistusasunnossa. Mutta eronnut sinkku ja vuokralla... No, kaikki ne dokumentit mitä vaadittiin hankin ja toimitin Göz Idaresiin, viimeiset tänään. Tänään kohtasin myös erittäin asiallisen ja miellyttävän naisvirkailijan, joka puhui kanssani vain turkkia. Juuri eilen sain ylemmältä taholta ohjeen, että tuolla avstaanotolla ei ole hyvä puhua turkkia vaikka sitä osaisi, vaan ensisijaisesti esimerkiksi englantia. Minua pyydettiin lupaamaan pariin kolmeenkin kertaan, että tällä kertaa puhun vain tervehdyssanat turkiksi ja muuten englantia. En pitänyt lupaustani, puhuin vain ja ainoastaan turkkia, ja sain väliaikaisen oleskeluluvan silti. Odottelemme nyt ylimmän tahon virallista päätöstä ja korttia. Haastattelusta vielä sen verran, että se ei todellakaan ollut mikään viiden minuutin läpihuutojuttu. Ne, joilla näin on ollut, saavat olla onnellisia tilanteen helppoudesta. Minulta kysyttiin moneen kertaan miksi minä olen täällä ja miksi haluan asua täällä. Turkkilainen miesystävä - no, kun asunnossani ei asu muita kuin minä, niin ei ollut vakuuttavaa. Astma - miksi se on Suomessa vaikea, miksi Suomi on niin erilainen... joten puhuimme sitten asioista pintaa syvemmältä, myös niistä kaikkein syvimmistä täällä olon syistä.


Kun väliaikainen oleskelulupapaperi käsilaukussa kävelin Göz Idaresista keskustaan, niin kävelin myös kakkukauppaan. Vein kinuskikakun porukalle, joka on auttanut asioiden käytännön hoitamisessa, esim. valokopioinnissa, faksauksessa, alanyanturkkia puhuvalle
Yksi meille muuttaneista hyppyhämähäkeistä 5/2016
henkilölle soittamisessa, henkisenä tukena väsymyksen hetkellä ja vaikka missä. Itse jatkoin matkaa ruokakaupan kautta kotiin, mukanani herkkuruokapurkki kissalle. Oma paras juhlahetki syntyi siitä, kun vaihdoin rennommat vaatteet päälle, laitoin hyvän musiikin soimaan, ja oikaisin itseni sohvalle puolentunnin lepohetkeen. Siinä vaiheessa kun kissa pyrki sisälle, loppui lepo. Se nimittäin oli tullut jonkin takiaispuskan kautta, ja turkissa selkäpuolella oli kymmenkunta ja mahan puolella parisenkymmentä pientä (1-5 mm) turkkiin tiukasti tarttuvaa takiaispalloa. Selkäpuolen sain putsattua ilman puremahaavoja, mahapuolelta sain vain pienen osan irti. En keksinyt miten yhden pään ja neljä jalkaa sekä kiemurtelevan kissan vartalon saa pidettyä paikallaan yhdellä kädellä, toinen käsi kun tarvittiin takiaisia irrottelevan kamman liikutteluun. Tuosta kun selvisin, ja ajattelin kellahtaa sängylle hetkeksi, niin tyynyltä pomppasi alas isohko hyppyhämähäkki, sellainen musta, jolla on skorpionimaiset saksit etujaloissa ja vaalea juova selässä. Ne ovat tehneet nyt ryhmäretken meille... Huomasin liiskaantunutta möykkyä siivotessani, että olen oppinut osumaan Myös hyppyhämähäkkeihin. Nukahtamisen halu siinä kuitenkin siirtyi jonnekin hamaan tulevaisuuteen.


Tämä päivä tuli aloitettua jo riittävän aikaisin. Ennen auringonnousua, vähän ennen viittä, olin jo
Vaaleiden talojen takana laaksossa on Gazipasa. 5/2016
alanyan pohjoispuolella Dim Cayin (dim joen) piknik- ja ravintola-alueella paikallisoppaani kanssa ihailemassa sekä luonnon ääniä, että auringonnousun vaiheita tuolla laaksossa. Samalla totesin, että kamerani on nyt kaput. Se toimii vielä osittain ja ajoittain, mutta uuden valinta ja osto kutsuu. Vaikeinta tässä on uuden kameran valinta. Vaihtoehtoja on paljon ja tietoa aivan liian vähän. Ja jos ostan liian monimutkaisen kameran, niin sitä pitäisi opetella käyttämään saadakseen edes kohtuullisia kuvia. Siksipä siis joku Canonin kompakti pokkari voisi olla ehkä toimiva, näistä lähtökohdista, mutta toisaalta Nikon... jahkailu jatkuu, loppua ei vielä näy.


Mikäli huomenna on aurinkoinen päivä, toisin kuin edelliset kolme päivää, niin silloin siitä tulee auringossa loikoiluun ja rentoutumiseen varattu päivä. Jos on pilvistä tai sateista, niin siivoukset ja kotityöt yrittävät kutsua, eh heh, mutta kuuloni saattaa olla valikoiva tuon asian suhteen. Iso taakka on taas harteilta pois, kun oleskelulupa on tuossa vaiheessa. Nyt sitten jatketaan unelmointia, suunnittelua ja seuraavan vaiheen valmistelua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.