torstai 26. toukokuuta 2016

Vuokrahinnoista pari sanaa

Tästä se lähtee, vesi-ilmapallosta 26.5.2016
Tämän aamun projekti oli leikkivän kissan kuvaaminen, tai ainakin yritys... Nuo viereiset kuvat ovat joitakin otoksia siitä kokeilusta. Parempi lopputulos vaatii sekä paljon lisää harjoittelua, että omaan ihoon tulleiden haavojen parantelua ennen seuraavaa yritystä :)) . Hetken puhalletun vesi-ilmapallon kanssa varsin laajalla alueella leikittyään kissa säntäili muutaman kerran kameran kimppuun, ja hyökkäsi sitten lopulta kameran takana sopivasti leikkikalulta näyttävän kuvaajan kasvoille. Siinä oli tämän projektin päätöksen hetki. Käsidesiä raapimishaavoihin, ja ne paranevat nopeammin kuin muilla keinoin. Samalla pieni pohdinta siitä, miten kannattaa tai ei kannata menetellä seuraavalla kerralla. Tuo karvapallo on kuitenkin sopivasti saatavilla oleva harjoittelukaveri, kunhan opin ensin yhtä sun toista tilanteen järjestämisestä itseni sijoitteluun ja kameran käyttöön yms liittyen. Valokuvaus on onneksi sellainen harrastus, että sitä voi rauhassa opetella omaan tahtiinsa ja omilla ehdoilla. Lisäksi siinä työsarka on loputtoman pitkä ja haasteita on aina riittävästi. Ei taatusti tule tylsää eikä pitkäveteistä hetkeä kuvaajan näkökulmasta.

Ensimmäinen rynnäkkö kameraa kohti...
Olin eilen kärsimätön, tai sitten intuitioni vaan sanoi, että nyt on aika puuttua asiaan, sillä tuon asunnon haluan. Ja parin whatsapp-keskustelun jälkeen luottohenkilöni johtajan auktoriteetillaan soitti juuri siitä haluamastani asunnosta kiinteistönvälittäjälle, ja sopi tälle illalle näytön. Itse asiassa hän puhui jo asunnonkin minulle, jos vaan itse olen vielä näytönkin jälkeen sitä mieltä, että sen haluan. Samassa talossa on nyt ainakin kolme lähes saman kokoista tyhjää asuntoa eri kerroksissa, ja niistä voin kuulemma valita. Tuo luottohenkilö on ainoa, joka on tähän asti kuunnellut minua ja auttanut juuri siinä, mitä pyydän. Muut auttavat omien halujensa mukaan. Eilenkin kävin asuntonäytöillä, mutta niistä seurasi taas erinäisiä hankalia tilanteita ja kireitä ilmapiirejä, ihan vaan siksi, että minut vietiin taas paikkoihin joihin en alunperinkään halunnut. Välittäjä vei minua asuntoihin ja alueille, jotka hänen mielestään sopivat minulle. Ne alueet, joille minä halusin, olivat hänen mielestään huonoja alueita. Sen lisäksi taas olisi pitänyt ottaa vanha asunto ydinkeskustasta, läheltä hänen toimistoaan, jos vaikka joskus työskentelisin hänelle, ja auttelisin tulkkauksessa ja markkinoinnissa ja... pöh, ihan tyhmät ja katteettomat perustelut ja valintakriteerit.

...pari sekuntia kameran hihnan pureskelua...
Ensimmäinen edes vähän kiinnostava hänen esittelemänsä kohde oli Mahmutlarin rajalla, mutta pahasti ylihinnoiteltu Mahmutlarin hintatasoon nähden. Seuraava kohde oli Kestelin Alanyan puoleisella rajalla, lähellä Aqua Residenceä. Aquasta tuli mieleen, että törmäsin kaupungilla illalla Samiliin, siihen vartijaan, josta olen joskus puhunut. Kun aiemmin häneltä kysyin vuokralle hänen ja vaimonsa asuntoa Aquassa, niin he eivät olleet vuokraamassa sitä. Nyt hän oli saanut oleskelu- ja työluvan Ruotsiin, vaimon nykyiseen kotimaahan, ja oli sitten vuokrannut Aquan yksiönsä hintaan 700 TL suomalaiselle naiselle. "Myöhästyit" oli hänen kommenttinsa. Mutta ei se mitään, tuli todella mieluinen vastaan nytkin. Mutta takaisin siihen toiseen näyttöön...

...mikäs tuolla heiluu...
Lähellä Aqua Residencea on useita vasta valmistuneita taloyhtiöitä. Kävin yhdessä niistä, ihan vaan järkyttymässä. Hintataso oli samaa luokkaa kuin muissakin turisteille suunnatuissa taloyhtiöissä. Ulkoalueet olivat todella karut ja mitäänsanomattomat. Sisäpintoja en voinut kuin ihmetellä. Oli sauna, ja kuntosali ja uima-allas, mutta ei, ei, ei. Harmi, että jätin kameran autoon, mutta jätin sen kun näin pihapiirin, ja tiesin jo siitä, etten tule tähän taloon. Sisällä oli lattiamateriaalina muovimatto. Lattialistat olivat jotain puujäljitelmää, ja palasista kootut, niin että kaikki saumat repsottivat. Liimoja ja sauma-aineita näkyi nurkissa, kynnyksissä ja ikkunanpielissä. Kynnyksen listojat oli irrallaan ja kaarelle taipuneina, yhdessä kohdin oli jo seinätapetissa repeämä yms.  Seinissä oli pakkeloinnin jälkiä ja seinät kaipasivat uutta maalipintaa. Silti tuo mörskä, vaikka uusi olikin niin mörskäksi kutsun, oli hinnoiteltu samalla tavoin, kuin ne asunnot, joissa marmoripinta tai -jäljitelmä kiiltää, jossa rakenteet ovat ammattimaisesti tehdyt ja joissa silmä lepää. Mutta, Alanyan ydinkeskustassa tuolla samalla hinnalla vuokrataan myös 25 vuotta vanhoja, kosteusvaurioisia ja pikaisesti huoneiston omistajan itse tekemää viemäriremonttia kaipaavia asuntoja, joiden parvekkeet ovat niin lähellä naapuritalon parvekkeita, että aamiaisen voi tarjoilla naapurillekin. Skaala on siis käsittämättömän laaja, vaikka puhutaan vain 800 TL / kk vuokrasta.

...hetki ennen kuin tassu ja kynnet iskeytyivät poskeeni...
Täällä on nyt vuokraajan markkinat. Asuntoja on tarjolla tosi paljon ja paikan, varustelun ja kunnon puolesta ihan laidasta laitaan. On vain itsestä kiinni, mihin tyytyy tai mitä valitsee. Asunto, jota menen katsomaan tänään, on upouusi, hyvällä alueella rannan läheisyydessä, ja hinnaltaan vain 50% siitä, mitä moni vuokravälittäjä edes suostuu tarjoamaan. He ovat viime- ja toissavuoden hintoihin orientoituneita, vielä. Monet välittäjät eivät ole tajunneet, tai eivät välitä siitä, että hintataso on nyt romahtanut. Täällä on rakennettu todella paljon, ja kun asuntokauppa ei ole kasvanut ennustettuun tahtiin, niin on paljon ylitarjontaa. Tämän vuoksi moni rakennuttaja vuokraa nyt asuntojaan itse eteenpäin, etteivät ne jää pitkiksi ajoiksi tyhjilleen ja tuottamattomaksi. Lisäksi moni on ostanut sijoitusasuntoja nimenomaan vuokrakäyttöön, ja vuokraa niitä nyt tämän hetken markkinahintaan. Poikkeuksena ovat eurooppalaisomisteiset asunnot, joissa vuokrataso on edelleen ihan muissa sfääreissä. Olkoon esimerkkinä Samilin asunto. Hän vuokrasi sen tuolle suomalaiselle naiselle hintaan 700 TL / kk ja samassa taloyhtiössä eurooppalaiset vuokraavat noita saman kokoisia yksiöitä hintaan 1.500 TL / kk. 

 Toiset käyvät vaatekaupoissa katselemassa ja sovittamassa vaatteita, tai autokaupoissa katselemassa ja koeajamassa autoja. Minä nautin asuntonäytöistä, asuntoihin ja rakennuksiin tutustumisesta, asuinalueen profiloinnista, alueen äänimaailman ja ilmapiirin arvioinnista... mikäli tänä iltana päädyn valitsemaan tuon taloyhtiön ja jonkun niistä asunnoista, niin toisaalta se on hiukan haikeaa, sillä sitten ei ole tarvetta tai syytä käydä näytöillä, ei ainakaan samassa mielessä kuin nyt. Mutta jotain muuta on arjessa taatusti. Tyhjiä päiviä tai "mitähän tekisin" hetkiä ei tule, se on jo nähty :)) .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.