sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Ankkojen syöttämistä ja kirjoittamista

Pääskysiä lentelee talomme naapurustossa tosi paljon, ja on ihan kotoisan näköistä nähdä ja
Alanyan Kalelta eräs historiallinen talo, 6/2016
kuunnella niitä. Kaskaatkin ovat nyt olleet aktiivisia, ja tästä ilmeisesti alkaa se kolmen kuukauden kaskas-konsertti tälläkin alueella. Illalla kuulen sammakot ja ankat, ja joitakin muitakin vesilintuja. Eksoottisin ääni tänään oli lehmän ammunta, tosin jo eilen tiesin että niitä on lähistöllä, koskapa "tuoksut" tulivat parvekkeelle tuulen mukana. Eilen illalla istuimme taas Dim Cayin Beyaz Sarayissa syömässä kala-ateriaa, kun tuon tunnelmallisen hetken rikkoi selän takaa kuulunut iso "kvaak kvaak kvaak". Viisi ankkaa, tai jotain sen tapaista, isoa, mehevän paistin näköistä vesilintua ui ihan selkämme taakse kaakattamaan. Kesti hetken, ennen kuin tajusin, että koska ne ovat ruokapaikan lähistöllä, niin ne ovat todennäköisesti oppineet saamaan helppoa ruokaa, eli leivän paloja. Kun meiltä on aina aiemmin jäänyt leipäkori puolilleen, niin nyt se jäi kerrankin ihan tyhjäksi. Ei jäänyt palaakaan tähteeksi. Aktiivisesti heittelimme noille räpyläveikoille suupalan kerrallaan, ja kun viisi innokasta syöjää napsi paloja, niin äkkiä hupenivat korin antimet. Ilmankos ne ankat näyttivät niin hyvin syöneiltä, patakypsiltä. Joku muukin oli niitä ruokkinut vaalealla leivällä. Jotenkin erehdyin luulemaan, että ne olisivat ihan luonnonmukaisesti luonnossa eläviä ankkoja. Mutta silti näin ne ensisijaisesti paisteina, en vedessä uiskentelevina, söpöinä lintuina... niitä olisi ylettynyt ottamaan kaulasta kiinni :D . Ankkapaisti on hyvää.


Yllättävän hyvin jaksoin kahdeksan tuntia keskittyä siihen kirjoittamiseen, mikä päätyöni nyt
Historiallisen talon parkissa historiallinen auto, 6/2016
on, vaikka asunnon sisälämpötila kipusi +35C:een, samalla kun ulkolämpötila kävi taas +40C:ssa (katutasossa ja suojaisella parvekkeella). Muutaman kerran katselin kyllä kaihoisin mielin ikkunoistani näkyvää naapurin uima-allasta, merenrantaan päin en edes tohtinut katsella. Tavoitteena on löytää taas sellainen rytmi, että viitenä päivänä viikossa 8-12 tuntia päivässä työskentelen, eli kirjoitan ja organisoin, ja kaksi päivää on täysin vapaat. Tällä hetkellä niitä täysin vapaita  päiviä ei juurikaan ole ollut, ja sen kyllä huomaa. Helpointa lienee taas palata siihen rytmiin, että vapaat ovat viikonloppuna ja arki on aktiivista työskentelyaikaa. Toisaalta tunnen itseäni sen verran, että kun tekee  mieli kirjoittaa, niin silloin kirjoitan, eikä se inspiraatio katso kalenteria tai kelloa. Nykyään tosin hyvin harvoin kirjoitan yöllä. Ennemminkin herään aamulla kukonlaulun aikaan, vaikkei täällä kukkoja olekaan, ainakaan kuuloetäisyydellä. Univelkojen nukkumiseen mennee vielä monta, monta pitkää yötä, joten ei tuo aikainen aamuherätyskään nyt ihan ajankohtaista ole.


Turkin kielen opiskelulle, siis systemaattiselle ja ohjatulle, ei juuri nyt ole ollut aikaa. Silti saan onneksi positiivista palautetta kielitaidostani, viimeksi pesukoneen tuoneilta Arcelikin miehiltä. arabian suhteen en ole tehnyt mitään kahteen kuukauteen, en siis yhtään mitään, joten sen osalta ei hyvältä näytä. Positiivista sen sijaan on uudet tuttavuudet, eurooppalaiset naiset, joiden kanssa treenaamme kielitaitoa sesongin päättymisen jälkeen systemaattisesti. Siihen on vielä kuitenkin aikaa neljä kuukautta. Toisaalta se on paljon, toisaalta neljä kuukatta menee nopeasti.

... sivumainintana sanoen, tämän Windows 10:n kanssa hermostuu väkisinkin, kun tämä pässi päättää mitä haluaa, päättää milloin sulkee koneen, mille sivustoille ei minua päästä yms. Nyt en meinaa päästä Alanyan kaupungin sivustolle lainkaan, Windowsin vuoksi. Aarrgghh!  Olisin linkittänyt sieltä tänne erään tulevan tapahtuman. No, käynnistän huomenna vanhan koneen, ja teen sillä "tärkeimmät", ne, mihin tämä windows ei päästä. Ja kun ei tästä pässistä löydä edes asetuksista niitä rajoituksia. Kaikki näyttäisi olevan paremmin kuin onkaan. Vielä jonain päivänä nautin Linuksin tms. käytöstä. 

Aurinko laskeutui juuri, minareeista kajahtaa imaamin rukouskutsu, ilma viileni auringonlaskun jälkeen  nopeasti, ja luontoäänet sen kun vaan voimistuivat. Joten tämä tällä erää, huomenna ehkä jopa Alanyan tapahtumapäivitystäkin, jos Windows suo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.