maanantai 13. kesäkuuta 2016

Asansör araba

Päiviä vaan menee, en tiedä mihin ne menee, mutta useina päivinä havahdun siihen, että
Kestel, Alanya ja banaanit uusien asuntojen vierellä
on jo ilta ja nukkumaanmenoaika. Tämä päivä meni aamusta siihen, kun kävin keskustassa hoitamassa asioita. Sitten tuli nosturiuto ja huonekalujen toimittaja, ja olin tyytyväinen siihen, että maksoin hiukan extraa että saatiin tuo nosturiauto. Kapeassa rappukäytävässä viidenteen kerrokseen isoja ja painavia huonekaluja kantavat vanhat miehet... olisin vaan pohtinut, että milloin saavat sydäkohtauksen rasituksesta. Ja suurin osa heistä vielä paastosi, koska on Ramazan, niin kuin turkkilaisittain kirjoitetaan. Joten nosturiauto oli kaikkien osalta paras ratkaisu. Ja olihan se kätevä ja nopea, ja varsinkin minulle helppo, kun vaan seisoin ja katsoin vieressä, sanelin ohjeita mihin mikäkin tulee. Nyt menee muutto niin kuin sen pitäisi aina sujua :D.


Nyt kun keittiön pöytä kiiltää niin, että siitä voi nähdä oman kuvansa, niin ikkunoiden pesun puute ja lattian himmeys häiritsevät silmää (mutta eivät vielä tarpeeksi). Jonakin kauniina päivänä kiillotan lattian ja paljon ennen sitä pesen ikkunat. Kun huonekaluja tuonut miesryhmä kokosi kalusteita, niin otin itse ikkunasta irti pari ikkunafirman tarralappua. Niistä jäi tietenkin hirmuinen liimajälki ikkunaan, ja miehet siinä pohtivat, että millähän tuonkin saisi helpoimmin irti, ne kun on lujassa. "Mitä konstia sinää aiot käyttää" kysyttiin minulta. "Naisellisia konsteja" sanoin, ja otin pumpulipalleron ja kynsilakanpoistoainetta, mutta tein sen niin, etteivät miehet nähneet mitä se on. Sitten vaan toivoin, että asetoni toimii tuohonkin liimaan -ja toimihan se. Liimajälki lähti helposti pois, ja aiheutti hämmästyneitä kommentteja siitä, mitä mahdoin ikkunaan laittaa. Eräs mieshistä pyöritteli pulloa moneen kertaan käsissään, ja toiset vaan kommentoivat, että tuota pitää kyllä kokeilla, että asetonia saa muutenkin kuin kynsilakanpoistoainepullossa. Jep.

Nyt lähden taas hoidolliselle reissulle keskustaan ja Kalelle. Käyn ruokkimassa ja hoitamassa yhden kirpuista toipuvan ja karanteenissa olevan karvapalleron. Sama reissu aamuin illoin, kunnes olemme varmoja kissan kirputtomuudesta, ja ötökättömyydestä muutenkin. Nyt tiedän miksi elämä toi minulle tämän kissan :)) . Miesystäväni ei ole koskaan aiemmin ollut meillä, eikä olisi olut nytkään, jollei olisi halunnut auttaa muutossa. Hän ei myöskään oi jatkossa tulla meille, koska vuokrasopimus on minun nimissäni. "Kiva kulttuuri". No, hän ei siis koskaan, ei missään vaiheessa ollut tajunnut, että minun luonani asuu kissa, asunnossa sisällä. Asia oli hänelle iso järkytys, todella iso. Hän oli hätistelemässä kissaa pois asunnosta aina kun sen näki, ja varoi, ettei se vaan kosketa häntä millää tavalla. No, tietysti otin sen sitten syliini ihan uhallakin... Mutta joka tapauksessa sain sellaisen saarnan, jota en olisi koskaan uskonut saavani noin hyväluontoiselta, kiltiltä ihmiseltä. 

Vastineeksi hänkin sai saarnan ihmisyydestä ja ihmisen velvollisuudesta hoitaa maapalloa ja maapallolla olevia eläimiä ja muita luonnon osasia. Tosin toteutin saarnani hyvin lempeästi, sillä en halunnut järkyttää kerralla liikaa. Vakuutin kyllä, että hän on tärkeämpi kuin kissa, mutta että minulla nyt vaan on kissa, kunnes sillä on toinen koti. Ja joka kerran kun hän ehdotti kissan luontoon heittämistä ja heitteille jättämistä tyyliin "kissapuistossa ne hoitaa", kysyin ketkä ne, no montaako kissaa sinä käyt siellä hoitamassa ja kuinka usein, kuka siis hoitaa, ketä ne on ne ne? Ja jos kerran ulkomaalaiset hoitaa, niin minähän olen ulkomaalainen, ja kyllä, hoidan, kun se kerran on minun ristikseni annettu. Olen todella tyytyväinen, ettei minulla toistaiseksi ole uutta sohvaryhmää, sillä arvelen, että tuo kissa repisi sen kappaleiksi alta aikayksikön mm siksi, kun joutuu jonkun aikaa tyytymään laajan elinpiirin sijasta kahden kerroksen kolmioon ja katolla kiipeilyyn. Katolla on myös puluja, joita tuo linnunmetsästysvaistoinen kissa tulee taatusti jahtaamaan. Joten jos se erehtyy hyppäämään puluja kohti, niin saattaa katto loppua jalkojen alta kesken kaiken. Katon reunat ovat jyrkät ja pudotusta on viisi kerrosta, joten leikkipaikka katto ei ole parhaasta päästä edes kissalle.

Tämä paikallinen itikkakulttuuri on mielenkiintoinen. Kalen itikoista en enää saanut mitään isompia allergisia reaktioita, mutta nyt kun tulin tänne kauemma ja hiukan vuoristoilmaston puolelle taas, niin on isoja paukamia käsissä ja kasvoissa. Toissa yönä en muistanut sulkea hyttysverkkoja ovista, ja tänään sen huomasi sekä otsasta, silmän alta, nenän päältä että käsivarsista. Ja käsivarressa on taas sellaisia halkaisijaltaan 4 cm olevia isoja ja kutisevia paukamia. Kirpunpuremat ovat jo parantuneet, tosin arvet niistäkin jäi, mutta kun uusia ei ole tullut, niin siitä voi päätellä, että onnistuin pakkaamisessa. Kaikki vaatetavara on tähän mennessä mennyt pesukoneen kautta matkalaukkuun / muuttolaatikkoon, ja moni muu on imuroitu tai muuten kovakouraisesti tai kuumentaen käsitelty. Parveke on nyt ollut hyvä kuumennuspaikka :)) . Siellä nousee lämpötilat aivan riittävän ylös, yli 50 C. 

Kaikesta muusta huolimatta ehdin tänään jopa käydä Kestelissä eksymässä, kun etsin yhtä tiettyä juttua. Tuo banaanipuukuva on siltä eksymismatkalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.