tiistai 21. kesäkuuta 2016

Haamu menneisyydestä

Hiukanko häkellyin, kun haamu menneisyydestä sanoi äsken yllättäen "merhaba Johanna,
Lehtikuva lämpötilasta kaupungin keskustassa, ulkona
nasılsın" kun kävelin kohti Anadolusairaalaa ja vihannes- ja hedelmätoria. Hetken tuijotin haamua silmiin, ja kertasin mielikuvia menneisyydestä sekä paikkaa jossa olen, ja ylläyin suuresti siitä, että herra Z seisoi edessäni ja puhutteli minua tuttavallisesti. Niin, hamamherraksi ja tuoksujen jumalaksikin tituleerattu mies siinä oli, ihan itse, ja edukseen  muuttuneena sekä ulkoisesti että sisäisesti (siltä osin kuin nyt lyhyessä keskustelussa voi edes arvioida). Jäin sanattomaksi ja vain tuijotin suu auki, mutta sanaton ja hämmentynyt oli hänkin. Keskustelimme siinä pitkän tovin, päivitimme kuulumiset puolin ja toisin tuon neljän vuoden ajalta, mitä tässä välillä on aikaa kulunut. 


Ne, jotka ovat lukeneet blogia alkuvaiheista asti, muistanevat herra Z:n ja minun kimurantit vaiheet. Muille sanon vain sen verran, että hän on ollut neljä vuotta sitten minulle tärkeä ihminen, ja samoin on ollut toisinkin päin. "MInulla oli vaimo, joka teki ja hoiti lapset ja hoiti kodin, ja sitten minulla oli elämä ja rakkaus, sinä". Sitten tiemme erosivat hieman kesken kaiken, tai siis tavallaan jotain jäi kesken ja keskustelematta. Aina olen tiennyt, että hänet tapaan vielä kerran, ja puhumme tietyistä asioista vielä kerran. Tänään oli se "vielä kerran", ja se tuli yllättäen hänen aloitteestaan.

Monenlaisia tunteita kävin läpi niiden hetkien aikana, kun istuimme pöydän vastakkaisilla puolilla avoimesti ja suoraan asioista puhuen. Hiukan karmivalta tuntui se, että ihan jo keskustelun alussa hän sanoi oma-aloitteisesti ja suoraan, että hän tietää kaiken minun vaiheistani koko tämän neljän vuoden ajalta. No, en uskonut sitä "kaiken"-sanaa, mutta järkyttävän paljon hän tiesi. Hän nimittäin luetteli asiat, asuinpaikkani jne tuosta noin vaan. Hän sanoi liikkuneensa jokaisen asuinpaikkani lähistöllä, mm. tuolla Kalellakin. Hän tiesi missä elän ja asun, missä liikun ja kenen kanssa. Järkyttävää. Edes Muzzi ei pysty tuohon, ja hänkin sentään oli seuraamisen mestari.

Tämä kyseinen herra on neljä vuotta sitten opettanut minulle sen, että tästäkin kaupungista löytyy alamaailma, jota myös mafiaksi kutsutaan. Ja ja ja... no, en voi kaikkea edes sanoa. Olen huojentunut siitä, että pystyimme keskusteleman tuolla tavoin, ja että meillä molemmilla on nyt oma elämämme. Hiukan arveluttaa se, mitä tuosta keskustelusta seuraa. Hänestä jäi kyllä vaikutelma, että hän on kasvanut henkisesti, aikuistunut jollain tavalla. Ehkä hänellä nykyään myös olisi tapana olla puuttumatta minun elämääni määräänsä enempää... mutta hän on myös hukassa tietyllä tapaa. TAi sitten hän on vain valinnut sellaisen tavan elää, että minä ajattelen hänen olevan hukassa. Voihan olla, että en vain ymmärrä, tai että minä olen se, joka on hukassa. Mistä sitä tietää. 

Sitten muihin asioihin. Olisikohan nyt neljäs päivä, jolloin lämpötila on yli +40 C. joka päivä len hiukan liikkunut ja liikun tai en, niin hikoillut todella runaasti. Nyt minulla on yllättän kuivumisongelmaa. En vain pysty juomaan niin paljoa, kuin mitä elimistö tarvitsisi, eikä tee mieli ruokaakaan. Suklaa kyllä maittaa, ja onneksi myös mansikat. Abo yritti saada minut syömään kanarullan, sellaisen pienehkön, mutta niin vaan jäi siitäkin osa syömättä. Taidan tyytyä erään suomalaisen hevimiehen festariherkkuun, eli tuorekurkkua ja suolaa päälle. Siinä on suolat ja nesteet samassa paketissa, ja saattaa olla vähän muitakin hyödyllisiä aineita ;) . Kyllä vettäkin tulee juotua, mutta määrän tulisi olla enemmän kuin mitä käytännössä juon. Ja suolatasapaino heittää jo, jolloin elimistö ei samalla tavalla ota vettä vastaankaan kuin normaalisti. Jospas siis vielä kerran tänään hinaan itseni markettiin, ostan lisää vettä ja suolaisia sipsejä B) . 

Vihannes- ja hdelmätorilta hinasin 25 k painoisen pyörällisen kauppakassin kotiin, ja mietin useita kertoja porraskäytävässä, että onko oikeasti tarpeen ostaa näin paljon. Hissi ei nimitäin vieläkään ole valmis. Torilla oli tänään kamera mukana, mutta se jäi alimmaiseksi melonien ja muiden otosten alle, joten siinä vaiheessa kun sen muistin ja olisin kuvannut, olisi tarvinnut purkaa koko kärryn sisältö ensin kameran päältä pois. Ehei, edes minä en ole niin innokas kuvaaja. Tuoreita kuvia ei ole tänäänkään, mutta enpä ole kovin tuore minäkään ;) . 

Viime yönä nukuin vain nelisen tuntia, siitä yksinkertaisesta syystä, että suutuin yhdelle ihmiselle illalla myöhään niin tulisesti, etten saanut unta, vaan rupesin työstämään yhtä kirjaprojektia. Aamulla olisi kyllä nukuttanut, mutta auringon nousun jälken, ilmamassojen lämmetessä oli taas ihan mielettömät tuulet tässä alueella. Milloin kenenkin sisätiloissa tai parvekkeilla hakkaa tai paukkuu jokin ikkuna, ovi, esine tai ihan mikä tahansa. Meilläkin lähes joka aamuyö jokin paukkuu jossain. Mattoja on turha laittaa parvekkeille, sillä ne löytyvät hyvällä tuurilla parvekkeen jostakin nurkasta likaisena myttynä, ja huonolla tuurilla ovat lentäneet parvekkeen kaiteen yli tai raosta alas. Jopa pelkät pyykkipojat lentävät kupistaan ylös ja pitkin katoterassia. Ja tuo voimakas ilmavirtaus on tähän asti ollut joka aamuinen ilo/riesa/viilennys/tehotuuletus. Kaiken lisäksi se tuo mukanaan valtavan määrän hienoa maa-ainespölyä. Parvekkeilla on tuulen loputtua punertava kerros tomua. Nytkään keskellä päivää ei ole mitään tuulta, mutta imeisesti huomenna auringon noustessa tuulet myllertävät taas. Mielenkiintoista.

Lämmöstä vielä pari asiaa, jotka Kalella asuneena olin jo unohtanut. Eilen viiden maissa menin kattoterasille tarkoituksenani ottaa hieman aurinkoa. Koska aurinkotuolin kuljetus ei ole vielä järjestynyt (se odottaa keskustassa edelleen), niin heitin terassille ilmapatjan, ja kävelin avojaloin sen viereen laittamaan pyyhettä patjan päälle. No, sain molempiin jalkapohjiin kivuliaat palovammat, ja patja suli pohjasta rikki. En sitten köllötellyt edes ilmapatjalla, vaan viilensin ja rasvasin jalkoja ja ihmettelin tyhmyyttäni. Tuttavan Suomesta tuoma lämpömittari hajosi myös kuumuuden vuoksi. Tai no, ei hajonnut muuten, mutta mittariosan liima petti, ja mittari irtosi pohjasta. Vaan on se ihana kun ei tarvitse palella ja aurinko paistaa taivaan täydeltä :)) . Ilmankos me saimme meteorologisen varoituksen poikkeuksellisen kuumasta kesästä. Tämä nimittäin tästä vielä lämpenee ainakin reilun kuukauden verran. Vasta syyskuulla on odotettavissa reilua viilenemistä, kuulemma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.