perjantai 3. kesäkuuta 2016

Hotelli paloi

Vihannestoripäivä, ja minä unohdin kaupungille lähtiessä Market araban eli sen pyörällisen
Hetki ennen pilveen ajoa, 05/2016
kauppakassin kotiin. +30 C tekee jo sen verran lämpimän olon, etten viitsinyt ihan asiasta tehdenkään lähteä kapuamaan Kalelle hakemaan kärryä ja palaamaan torille, vaan päätin tehdä pienet ostokset. No, ne pienet ostokset painoivat 12 kg, ja olivat kahdeksassa eri muovipussissa, joten käsilihakset poltellen raahasin ostoksia lähimmälle sellaiselle pysäkille, josta tavoitan 3 min aiemmin torin vierestä lähteneen bussini. Ehdin bussiin, niin k uin pari muutakin perässäni hikipäässä ja hengitys puuskuttaen tullutta samanlaisia kassimääriä raahannutta naista. Bussipysäkille tullut tuttava naureskeli, että "nyt sinä näytät ihan turkkilaiselta naiselta, ne kun eivät koskaan käytä sitä kärryä" . Kiva. Siitä huolimatta olen vannoutunut pyörällisen kauppakassin kannattaja. Ainoa haasteellinen kohta on jaksaa nostaa se bussin etuovesta sisälle. Kaikissa muissa tilanteissa se helpottaa elämää oleellisesti. 


Vihannestorilta saa edelleen mansikkaa, joskin näkee, että loppusadosta on kyse. Tosi hyviä ja makeita olivat nämä tämänpäiväiset :)) . Kirsikka on nyt parhaimmillaan. Nektariinit ja persikat ovat juuri tulleet myyntiin. Appelsiinit ja omenat ovat parhaimmillaan. Avokadoa alkaa taas olla tarjolla enemmänkin, niin kuin muitakin herkkuja. Kaikkein reiluimman tarjouksen teki tänään isoja vesimeloneja myyvä mies. Hän naureskeli kun ostin niin pienen palan, ja kerroin, etten jaksa kantaa kotiin isompaa. "Osta neljä kokonaista vesimelonia, niin vien ne ja sinut kotiin samaan hintaan". Jätin ostamatta hövelistä tarjouksesta huolimatta. Päivän positiivisin yllätys ja vaikeimmin ohitettava tuote olivat taatelit. Taatelit ovat nyt in, koskapa paastonaika alkaa tänä vuonna 6.6. eli maanantaina. Pitkän päiväpaaston jälkeen monet antavat ensimmäiseksi elimistölleen lasillisen vettä ja taatelin, josta saa nopeasti energiaa vatsaystävällisessä muodossa. Taatelitkin jäivät torille, koskapa näyttivät hieman kuivatuilta, tai enemmänkin kuivatuilta. Tuoreina, lähes nestemäisinä ne ovat parhaimmillaanminun mielestäni...

 Tuttavat ovat nyt olleet täällä viikon, ja eilen molemmat kommentoivat ihmeissään sitä, että
Ei hassumpi keinun paikka, 05/2016
eihän täällä ole ollut mitään levottomuuksia tai turvattomuutta, hekin kun ovat liikkuneet keskellä yötä lähes joka yö ravintolasta kaupungin läpi hotellille käveltyään. Ja he ovat olleet liikkeellä aamusta asti, läpi koko päivän. Niinpä niin. Tietyillä kaukaisilla Turkin alueilla on levottomuuksia, täällä ei. Tietyillä alueilla Suomessa on paljon vaarallisempaa liikkua kuin täällä, koska pahuus ei ole jättänyt Suomeakaan väliin. Tänään uutisoitiin myös Suomessa lentoasemalla tapahtuneesta suomalaisten toteuttamasta joukkoraivosta, raivoamisesta, jota myös aggressiiviseksi käytökseksi ja mellakaksi kutsutaan, kun verrataan sitä täältä uutisoituihin juttuihin. Suomalaisen joukkoraivon kohteeksi voi nykyään joutua kuka vaan ja missä vaan, ihan mitättömän pienestäkin syystä. 


Olen itsekin joukkoraivon kohteena näiden kirjoitusten vuoksi, olen ollut jo toista vuotta. Haluan tällä sanoa sen, että suomalaisissakin on itsessään ja itsensä keskellä vaarallisia ääriaineksia, ja Suomenkin tilanne on hälyttävä. Pahoinpitelyjä ja väkivaltaisia tapahtumia on sielläkin joka päivä jossain kaupungissa, joskus niitä uutisoidaan jopa pienistä maaseutukaupungeista. Levottomuuksia voi nykyään syntyä ihan missä vaan, missä valtiossa tahansa ja kenen tahansa aloitteesta. Se voi olla vaikka lapsuudesta asti tuttu peräkamarin poika tai naapurin tyttö, joka on jonkin asteisesti seonnut, ja muun maailman esimerkkiä noudattaen toteuttaa jotain älytöntä ja tuhoisaa. Yhdenkin ihmisen tappo on karmeaa julmuutta, ja niitä Suomessa on paljon. Ennen kuin syyttelee muita, kannattaa siivota oma pää ja oma asennemaailma, käytöstä myöten.

Alanyan katujen iltaelämä on hieman vilkastunut viime päivinä. Menimme tuttavien kanssa sekä kivijalkakauppoihin että basaarialueen vaatekauppoihin vielä kello 22, ja ihmisiä oli liikkeellä ihan kohtuullisia määriä. Illat ovat lämmenneet, eikä enää tarvinnut takkia tai paksumpaa paitaa. Viileä tuuli puuttui, ja tilalla oli lämmin ja kostea trooppinen ilta. Aivan ihanaa. Nyt ei puutu enää kuin parveke, eikä sekään puutu kovin kauaa. Päivät olen ollut menossa aamusta myöhään iltaan, ja siksi ei ole ollut aikaa blogillekaan. Eilen olin kotona välillä reilun tunnin, ja ajattelin päivittää, mutta tietokoneen käynnistyminen vei yli puoli tuntia, eikä se silloinkaan vielä ollut tehnyt päivityksiään yms loppuun ja takkuili, joten jäi sitten kirjoittamatta. 

Eilen naureskelimme täällä lomalla olevien parin suomalaisen kanssa taas kerran Suomen
Alanyan alueelta tämäkin, 05/2016
uutisointityyliä. Otsikosta ymmärsi, että täällä paloi joku turistihotelli, ja tuttavat kyselivät ihmeissään, että mikä hotelli ja missä. No, Konaklissa paloi yhdessä viiden tähden hotellissa yksi huoneisto, ja palossa kuoli Antalyasta tänne lomalle tullut nainen hotellihuoneeseen. Palo on poliisitutkinnassa ja lehdet uutisoivat siitä täällä, koska siihen liittyi menehtyminen. Tuossa kyseisessä hotellissa on satoja hotellihuoneita, joista siis yksi paloi ja pari yläpuolista kärsi savuvahingoista. Toki suomalainen lehti voi uutisoida sen että hotelli paloi, mutta aika kaukana realiteeteista ollaan tuossakin uutisoinnissa, niin kuin monessa muussakin Alanyaan liittyvässä uutisoinnissa. Ne uutiset ovat erittäin skandaalihakuisia, lööpeillä myymään pyrkiviä, ja vahvasti mittasuhteet hukanneita, vähän kuin entinen seiska-lehti. Mutta lehdet myyvät kun skandaalinhakuiset ihmiset niitä ostavat, ja raha liikkuu. Rahan vuoksi tehdään paljon asioita, ja tuolla arvoasteikolla "omenastakin voi tulla persikka", jos sillä ansaitsee paremmin. 


Totuus riippuu usein siitä
- kuka sen kertoo, 
- miksi hän sen kertoo
- mitä hän siitä hyötyy
- mistä näkökulmasta kertoja asiaa katsoo
- kuinka laajasti hän pystyy asiaa ja siihen oleellisesti liittyviä muita asioita hahmottamaan ja ymmärtämään, mihin kontekstiin hän asian sitoo.

Tämä viikko on sisältänyt monta hyvin mielenkiintoista kohtaamista uusien ihmisten kanssa, sellaisten, joiden arvomaailma on kunnossa. Tähän viikkoon on sisältynyt myös parin hyötyä tavoittelevan kurdimiehen suututtaminen tietoisesti ja niin tehokkaasti, että he jättävät rauhaan. molemmat ovat jo vuosia minun perässäni roikkuneita "terve terve, mitä kuuluu, missä sinä olet ollut, miksi et tule ravintolaan katsomaan minua, lähdetkö ulos tänään, tottakai olen sinkku, milloin palaat Suomeen, minäkin tulen mukaan" -tyyppejä. Niillä on aina sama kaava, tajuttoman suuret luulot itsestään, selkeä hyötymistarkoitus ja puheet täyttä puppua. Tuttavapiirini on jo niin laaja, että voin kysyä sopivalta henkilöltä, että "montako lasta on Mardinista kotoisin olevalla Ibrahimilla, joka työskentelee Kilim-baarissa" ja saan vastauksen. Sitkein oli se Kyproksen mies, jota en koskaan tavannut kasvotusten vaan juttelin netin kautta hänen kanssaan toisinaan neljän vuoden ajan. Lopulta häneltä itseltään tuli ulos se, että "pääsenkin nyt eurooppaan itse, kun viisumivapaus tulee". Kilimin tyyppikin haluaa vain pois henkilökunta-asuntolasta, jonkun naisen kustantamaan asuntoon ja täyden palvelun piiriin. Niin, ja kotona, kaukana idässä, odottaa vaimo ja kolme lasta autuaan tietämättömänä isännän tekosista. Jotkut asiat ne vaan pysyy, niihin ei aika pysty.

Sitten paapottavista ja hoivaa hakevista hepuista tisseihin. Eilen löysimme Atatürk-patsaan
Lähes muuttovalmis, 05/2015
läheltä hyvin meilenkiintoisen kaupan. Atatürk-patsaalta lähtee kaksi katua Secket Tokukselle, vuoristoon päin. Valitse näistä se patsaalta katsoen vasemmanpuoleinen. Muutamien kymmenien metrien jälkeen vasemmalla on pieni putiikki täynnään naisten rintaliivejä, alusasuja, yöasuja ja bikineitä. Tuo eloisa ja suora nainen kutsui itseään sanalla artist (taiteilija) ja allekirjoitan sen kyllä. Hän katsoi hetken, meni hyllyilleen, ja löysi täydellisesti istuvat bikinit. Kun vielä ohjeistin millainen väri- ja kuviomaailma miellyttää, niin sekin toive täyttyi. Sen lisäksi hän kertoi miksi nykyiset rintaliivit eivät ole hyvät, ja haki kahdet paljon paremmat. Nehän olivat päällä kuin toinen iho, ja asettuivat oikein "edustavasti". 


Kun meitä meni kolme naista tuohon kauppaan, niin ulos tullessa olin kuitenkin ainoa joka ei ostanut mitään. Ne, jotka minulle löytyivät, olivat ilmeisesti kalleinta mitä kaupasta löytyy, enkä ollut henkisesti valmis maksamaan edes todella hyvistä liiveistä niin paljon. Sen sijaan palaan sinne joskus, kunhan ensin sulattelen asiaa hieman. Kauppa ei siis ole halpa, mutta nainen tietää mitä tekee ja valikoima on laaja ja laadukas. Tervemenoa katsomaan, siis naiset. No, voihan mieskin naiselleen jotain ostaa, mutta täydellinen istuvuus ja mukavuus huomioonottaen nainen kannattaa ottaa mukaan ennen ostotapahtumaa. Pelkkä kuppikoko ja ympärysmitta ei todellakaan riitä. Nainen voi kyllä ostaa miehelle alusvaatteet, mutta toisinpäin tilanne on melko toivoton. Mies kun kuitenkin  olettaa, että nainen käyttää niitä, mitä hän tuo, tuntui ne sopivilta ja istuvilta sekä miellyttäviltä tai sitten ei. Jos ei naista saa paikalle tai haluaa yllättää, niin lahjakorttikin on keksitty.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.