maanantai 27. kesäkuuta 2016

Ja mihin seuraavaksi?

Rumin viisaita ajatuksia kuvataulujen kautta
Ulkona näyttää lupaavasti siltä, että kohta sataa. On ihmeelliseltä näyttävä pilvinen taivas ja hiukan "kolea" sää, ja ulkona lämpömittarissakin on vain... hups, enpäs tiedä paljonko on, kun on hajonnut, ei ole +50 C asteikko riittänyt, ja on nyt palasina koko nestepatsas... Kaupungin mittarin mukaan ulkona on vain +28 C. Sisällä meillä on silti +33C, vaikka kaikki ikkunat ja ovet ovat auki. Viileä tuuli puhaltaa asunnon lävitse, joten kyllä tämä jäähtyy näin luonnollisinkin konstein tällä säällä. Sääennusteista toinen lupaa sadetta huomiselle, ja toinen torstaille, näppituntuma jahtaa ulkoilman sadetilannetta juuri nyt siksi, että parvekkeella on pyykkejä kuivumassa.

Kuivumassa olevissa pyyhkeissäkin on edelleen kimallehilettä, niin kuin iholla, ja vaatteissa, ja suihkussa, kylpyhuoneessa ja yläkerran aulassa ja... Näin kaupungilla liikkuessa kaupan ikkunassa sellaisen mieluisan mekon, joka sopii sinne ensi viikon hääjuhlaan. Sovitin paritkin mekot, mutta se, minkä ensin näin oli myös se, joka lähti mukaani. Jostain kumman syystä se mekko viehätti, vaikka näin jo sovituskopissa, että siitä irtoaa värinsä mukaista pienen pientä glitterhilettä. Ajattelin, ettei se ole suuri ongelma, vaan pesen mekon ja glitterin lähtö vähenee. Iholla olevan oletin irtoavan suihkussa käydessä. Kyllä ja ei. Iholt glitter väheni, mutta edes saippuointi ja hankaava pesu ei auttanut poistamaan glitteriä kokonaan. Ne vain siirtyivät hieman paikasta toiseen. *melkorumasana* . Joten siinä vaiheessa, kun hääjuhlat Izmirissä ovat ohi, kimallan kuin Twilight-elokuvan ihmissudet auringonvalossa. Loistavaa, juuri tuota kaipasinkin ;) . Kimaltavana onkin mukava matkustaa takaisin tuo muutaman sadan kilometrin matka. Jo tänään kotiin tullessa sain bussissa pikkutyttöjen huomiota tavallista enemmän. Meinasin sanoa, että se on keijupölyä, muttei kielitaitoni riittänyt kyseiseen ilmaisuun vaikka huumorintaju olisikin riittänyt.

Rumin viisaita ajatuksia kuvataulujen kautta
Kielitaito loppui tänään muutenkin. Yrityksen perustamistoimiin liittyvä erikoissanasto ei ole hallussa turkiksi eikä tarpeeksi englanniksikaan, ja turkkilainen nainen ei ymmärrä sitä mitä hänelle ei täydellisen korrektisti sano, tähän tulokseen tulin taas tänään. On ihmisiä, jotka osaavat ehdottaa erilaisia ilmaisuja, sanoja ja asioita, jos toinen ei osaa tai muista tiettyä sanallista ilmaisua. Sitten on myös niitä, jotka vaan seisovat silmät ja suu auki, ja odottavat, että mitähän nyt tapahtuu, kun ei tuo ulkomaalainen nyt oikein osaa tuota asiaansa selkeästi esittää.-- Kumpaankohan näistä kärjistetyistä ja vahvasti yleistetyistä kategorioista tämä päivä meni -juuri siihen, mihin en olisi sen halunnut menevän. Tuo "täydellinen toistemme ymmärtäminen" johti siihen, että ensin kaupungintalolla ensimmäinen tapaamani ihminen ohjasi minut toisen ihmisen luo. Kun hän ei ymmärtänyt eikä asia oikeastaan hänelle edes kuulunut, niin hän ohjasi kolmannen ihmisen luo (edelleen kaupungintalolla). Kolmas ihminen ohjasi minut ensin Suomen paikalliseen konsulaattiin, mutta minulle on aiemmin sanottu, ettei yritysten perustaminen Turkkiin kuulu heidän toimialaansa, he kun hoitavat suomalaisten pulmia ja Suomen esille tuontia yms. Joten hän ohjasi minut sitten ALTSOon.

Menin ALTSOon, josta minut ohjattiin menemään ensin verotoimistoon, sen jälkeen kaupungintalolle, Emniyettiin ja vasta tuon jälkeen uudelleen ALTSOon. Hienoa, kiertoajelua ympäri kaupungin, virastosta toiseen. ALTSOssakin kysyin, että eikö asioita voi hoitaa sähköisesti (tiedän että voi, koska valtiolla on sitä varten nettisivustokin), mutta sanottiin, että on parempi, jos menen itse paikalle ja sanottiin paljon muutakin, jota en tosi nopeasta virkanaisen puheesta saanut selville. Kiitos avusta, hei hei. Joten jos kaiken tuon jälkeen shoppailen yhden pitkän mekon, niin onko ihme? Se, mitä verotoimistosta pitää hakea, minulla on jo, mutta tietenkään virkailija ei sitä halunnut kuulla. Se, mitä kaupungintalolta pitää kysyä ja keneltä, on edelleen sumun peitossa, sillä tänään siellä tapaamani ihmiset eivät tienneet miten heidän virastonsa liittyy tähän asiakokonaisuuteeni. Ja valtiolta haettavat luvat ja valtiolle tehtävät paperityöt voi hoitaa netissä hyvin pitkälle. Joten mitä nyt sitten teen asian suhteen - en mitään, ennen kuin luen valtion nettisivustolla olevat ohjeet uudelleen. Ne ovat kuitenkin aina varmat ja luotettavat tiedonlähteet, joissa on ajantasainen tieto ja tarvittavat dokumentit. Joten siis Invest in Turkey, sieltä löytyy kaikki vastaukset.

Rumin viisaita ajatuksia kuvataulujen kautta
Ja lisäksi äkkiä naimisiin, niin on älyttömän paljon helpompaa hoitaa tietyt asiat :E . No, ei sentään, mutta taas kerran olen
kärttyinen miehelleni siitä, ettei hän hoida asioita, joita hänen turkkilaisena miehenä olisi paljon helpompi hoitaa. Häntä ei kiinnosta, eikä hänellä riitä kokemus. Hän luottaa liikaa tuttuihin ja kaveripiiriin, ja kiertää mieluummin ne virastot viiteen kertaan, ennemmin kuin istuu tietokoneelle ja katsoo ja lukee puolessa tunnissa valtion antamat ohjeistukset. Häntä kiinnostaa vasta sitten, kun kerron, että menen sen ja sen miestuttavan luokse selvittämään tätä asiaa. Vasta sitten kun mustasukkaisuus nousee, niin hän auttaa siinä missä voi ja haluaa. Hän olisi paljon tyytyväisempi, jos olisin vaan kotona, enkä tekisi mitään kodin ulkopuolista. Olen nähnyt työssäni ja kaveripiirissäni liikaa näitä suomalaisia kotiäitejä, jotka ovat masentuneet "tarpeettomuuteensa" tai oireilevat suomi24:lla ja muilla suljetuilla saiteillaan. Itse teen mieluummin jotakin mieleistä, vaikka vaan vähän, kunhan olen tekemisestäni innostunut, päivissäni aktiivinen, enimmäkseen positiivinen, ja näen työni tuloksia sekä muissa ihmisissä että itsessäni. Yritystoiminta on tärkeä tässä yhtälössä.

Turkista pääsee nyt edullisesti eurooppaan Turkish Airlinesin lennoilla. Harkitsin pariinkin Välimeren rantakohteeseen
Rumin viisaita ajatuksia kuvataulujen kautta
tutustumista, mutta en osannut päättää mihin lentäisin, joten liput jäivät taas ostamatta. Se, että mies on aina töissä, on turhauttavaa, todella turhauttavaa. Yhteinen elämä puuttuu lähes täysin. Monet työskentelevät vapaapäivittä ja tekevät ylipitkiä työpäiviä vain sesonkiaikaan,  mutta tämä sankari tekee niin ympäri vuoden. Näköpiirissä ei ole mitään toivoakaan siitä, että joskus päiväaikaan pääsisimme yhdessä edes ruokakauppaan, rannalle, vuoristoon, teatteriin, konserttiin, ihan mihin tahansa. Kaikki on aina yöllä, ja silloinkin vain niihin paikkoihin, joihin pääsee yöllä, jotka ovat siihen aikaan auki. Ja jos olemme yöllä jossain, niin sitten hän on seuraavat pari vuorokautta vain töissä ja nukkumassa... niin, että miksi perheessä yleensä on mies? Alkaa jo tulla kaikenlaisia levottomia vaihtoajatuksia mieleen. Ja tunnen itseni sen verran hyvin, että tällaisten ajatusten tullessa mieleen tarvitsen joko vahvan tuen mieheltä, tai sitten tämä vähäelämäinenkin parisuhde on menetetty. Juu, olen taas kärttyisesti asioita pohtivalla tuulella. Kaikissa näissä päivän pohdinnoissa on kuitenkin sama lopputulos: jos haluan muutosta, parannusta asioihin, niin se muutos lähtee itsestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.