lauantai 11. kesäkuuta 2016

Käyttäytymisestä, juristista ja notaarista

Oleskelulupaprosessissa opin sen, että tietyt asiakirjat, kuten esimerkiksi vuokrasopimus,
Viiniköynnösten varjossa, ihailemassa kasvua, Alanya
pitää olla notaarin luona tehtyjä. Ensin aievuokrasopimuksen teki kiinteistönvälittäjän juristi, ja tässä tapauksessa sen teko oli minulle maksuton, koska juristi kuului sukuun. Tuolla tapaamisessa konkretisoitui hierarkia. Mukanani juristin toimiston oven taakse tuli kiinteistönvälittäjä. Toimiston oven avasi hierarkiassa alinna oleva juristi. Hän ohjasi meidät hierarkiassa ylempänä olevan juristin luo. Siellä tervehtimisjärjestys on kiinteistönvälittäjä ensin ja minä sitten. Vaikeinta on ollut oppia se, että voin puhua vain, jos minulta kysytään jotain. Toinen vaikeasti opittava asia on ollut asiakirjojen ojentaminen. Juristi pyysi passiani, koska tarvitsi siitä kopion. Minun tuli luovuttaa se ensin mukanani tulleelle kiinteistönvälittäjälle, joka sitten luovutti sen juristille.  Samassa tapaamisessa sovimme, että juristi soittaa minulle, kunhan vuokraemäntä tulee vuorilta keskustaan, jotta voimme molemmat olla paikalla notaarin luona.


Seuraavaksi tulin taas täydellisesti yllätetyksi, ja mokasin. Pari päivää myöhemmin olin menossa Atatürk-kadun yli, kun epätavallisen sitkeä "madame" huuto kiinnitti huomioni. Toinen mies huuteli aktiivisesti perääni, ja toinen katseli vierestä. Tiesin nähneeni heidän kasvonsa aikaisemmin, niin kuin monen muunkin täällä asuvan kasvot, mutta en osannut yhdistää heitä mihinkään. Pysähdyin kuitenkin Atatürk-kadun suojatien puoliväliin, sinne kaistojen väliselle viheraluekohdalle. Pysähdyin ja mietin, että mitäköhän nuo basaarikauppiaat nyt haluavat... Vieressä seissyt mies lähti tulemaan juosten kohti, ja perille päästyään kysyi "muistatko minut" . En onneksi vastannut, ettei ole harmaintakaan aavistusta siitä kuka hän on. Hän sitten selittää, että on kyseinen juristi, ja että tapaaminen notaarin kanssa on huomenna kahdelta, sopiihan se minulle... juu, sopii sopii. Ok, kitos ja näkemiin.

Sitten tuli se huominen. Muistin vielä aamupäivällä asian, mutta 13.55 havahdun siihen, että
Hevosten leikkiä Alanyan Konaklissa
juristi soittaa ja kyselee missä olen. Olen tulossa, viiden minuutin päästä siellä. Käytännössä istuin kotona tietokoneella kotivaatteissa. Edes lenkille lähtiessä en ole juossut Kalen katuja alas, mutta nyt hame päällä ja avokkaat jalassa oli parempi pistää hölkäksi. Taksiakaan en olisi saanut edes meille viidessä minuutissa. Kymmenessä minuutissa puhelinsoitosta olin juristin oven takana. Onneksi oli viuhka mukana, ajattelin, kun odotin nuorimman juristin tuloa oven takana. Perille päästyäni ilokseni totesin, että toimisto oli viilennetty hyvin kylmäksi, jopa arktiseksi, eli ei tullut mitään hikitulvaa juoksusta huolimatta. Siinä sitten odotin kymmenen minuuttia, että notaarilta tuli soitto, että voin mennä sinne. Eräs muu juristi lähti saattamaan minua sinne, ja toimimaan tarvittaessa tulkkinani.

 
Notaarin luo päästyämme mikään ei mennyt niin kuin aiemmin tapaamani kahden muun notaarin luona. Ensiksikin piti käännättää passi. Kun sain turkiksi käännetyn passikopion (60 TL) niin sain myös käskyn käyttää sitä aina jatkossa, tuon suomen/englanninkielisen sijasta. Hiukan ihmettelin, mutta anoin vaan "kyllä, kiitos". Aiemmin sitä ei ole koskaan edes kysytty, siis tuota käännöstä. Tämä vaati sen ehdottomasti. Seuraavaksi ilmoitettiin, että vuokrasopimuksestakin pitää tehdä minulle käännös, ja sen hinnaksi tulee noin 300-500 TL. Minulta ei edes kysytty, että tarvitaanko sitä, vaan ainoastan todetiin, että se pitää tehdä ja piste. Hetken mietin miten asian ilmaisen, mutta vuokraemäntäni vaati siinä vaiheessa huomioni, ja unohdin koko asian.

Hieman myöhemmin toimiston tiukinta ilmettä kantanut rouva kysyi mukanani olleelta juristilta
Alanyan aurinkoenergiaa :))
minusta, ja vastasin siihen automaattisesti itse, unohtaen taas tiukan eiketin. Samalla puhuin viereen tulleen notaarin kanssa turkiksi. Silloin mukanani ollut juristi tajusi, ja sanoi tiukkailmeiselle rouvalle, että onko se sopimuksen käännös nyt niin tarpeellinen, kun tämä yabanci (ulkomaalainen) puhuu kuitenkin turkkia. Rouva sieltä vielä ilmoitti, että mistä sen tietää mikä hänen kielellinen tasonsa on, ymmärtääkö todella. Vastasin taas rouvalle itse, ja sanoin, että olen aiemminkin lukenut turkinkielisiä vuokrasopimuksia, myös omani, ja tunnen kyseistä sanastoa, ymmärrän lukemani. Rouva halusi sitten vielä tietää että osaanko myös kirjoittaa turkiksi. Kun hän lopulta uskoi, että olen turkin kielellä sekä luku- että kirjoitustaitoinen (johonkin rajaan asti), niin hän myöntyi siihen, ettei käännöstä tehdä. Jouduin vielä lisäämään sopimukseen omalla käsialalla ja allekirjoituksella varustettuna, että olen lukenut sopimuksen, ymmärrän sen ja hyväksyn sen. 


Oleskelulupaprosessin vuoksi siis pitää olla notaarin luona tehty vuokrasopimus nyt uuden säännöstön mukaan. Se tulee maksamaan paljon enemmän kuin aikaisempi vuokrasopimuksen vahvistuttaminen notaarilla. Hinta oli kymmenertainen. Huhtikuussa 2016 vahvistutin aiemman sopimuksen notaarilla, ja sain tehdä älyttömästi lisäpaperitöitä että se hyväksyttiin. Nyt sitten katsotaan hyväksytäänkö tämä, kun tämä on tehty niin kuin he viimeksi vaativat. Ainoa haaste on Iskan. Koska kyseessä on juuri valmistunut / valmistumassa oleva talo, niin pitää olla a) rakennuttajan Iskan ja b) huoneiston omistajan Iskan. Ensimmäinen kertoo siitä, että rakennusvalvontaviranomaiset ovat hyväksyneet rakennuksen käyttöönotettavaksi. Se maksaa suht paljon, ja sen ostaa yleensä rakennuttaja, joskin eräässä yhtiössä huijattiin suomalainen asunnonostajamies maksamaan rakennuttajan Iskan. No, tuo jälkimmäinen kertoo siitä, että kyseinen huoneisto on saanut viranomaisilta käyttöönottoluvan, eli asunnon suhteen kaikki asiakirjat ja maksut yms ovat kunnossa. Kun tässä vaiheessa muutan tuohon asuntoon, niin molemmat Iskanit puuttuvat vielä. Ja ilmoitus osoitteen muuttumisesta pitää tehdä Nufüs / Göz Idaresi -toimistoon ihan muutaman päivän sisällä muutosta, en nyt muista tarkkaa päivien määrää. Mutta nähtäväksi jää, tuleeko mutkia matkaan tuon vuoksi. Toivottavasti ei tule.

Uusi näkökulma Kalea kohtaan, hyvästi kukot ja kanat!
Ja protokolla onnistui kaikesta kohelluksesta huolimatta sen verran hyvin, että olen edelleen väleissä sekä juristien, notaaritoimiston, kiinteistönvälittäjien että vuokraemännän perheen kanssa. Ja toisinaan saa anteeksi virheitä ihan vaan siksi, että on ulkomaalainen, yabanci. Ja saattaa olla, että opin taas tuostakin jotakin. Kokonaan toinen juttu on se, että kauanko muistan oppimani ;) . Niin, ja olen oppinut vuorokauden aikana kirjoittamaan turkkilaisella Q-näppäimistöllä, johon on asennettu suomenkielen merkistö (ei-näkyvästi). Turkkilaisia näppäimistöjä on muuten kaksi erilaista F ja Q. Ihmetellään huomenna lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.