perjantai 24. kesäkuuta 2016

Tv-tuottaja etsii naisia dokumenttiin

Alanyalaisia lapsia kiinnostaa ainakin Taikuri Show
Vanhenemisen riemuja, vai mitä lie, mutta huomasin juuri sammutetun tietokoneen näytöltä kasvot, jotka muistuttivat yllättävän paljon omaa äitiäni samanikäisenä kuin minä nyt. Ja kampauskin oli samanlainen kuin minulla nyt. Hassua. Näin se elämä menee. 

Tänään saimme turkkilaiselta kirjapainolta ensimmäisen ulos tulevan kirjan hinnaston eri painosmäärille. Sitä mietimme ja pohdimme, ja katsotaan sitten mitä valitaan ja mistä. Suomi on kuitenkin tippunut tuon kirjan painatuksen tarjouskilpailusta ulos, sillä tuo yhteistyöprojektina toteutettava kirja on täysin omakustanne, ja Suomen painohinnat olivat ihan omaa luokkaansa. Täällä tuon kirjan painokulut ovat noin neljäsosa siitä, mitä sen painattaminen tulisi maksamaan Suomessa, ja painon tarvitsema aika on vain 4-6 viikkoa, eli työ hoituu hyvässä aikataulussa. Sen verran tuosta kirjasta voi jo sanoa, että se on myynnissä Helsingin Matkamessuilla tammikuussa 2017. Turkkilaisen miehen käyttöopaskin on hyvällä tuurilla messuilla myynnissä, ja huonommalla tuurilla se ei ehdi siihen. Sen valmistumisen aikataulu menee todella lähelle, ja pienikin yllätys tai muutostarve voi myöhästyttää sitä juuri sen verran, ettei aika riitä.

Mitäs Alanyassa -tavallista arkea. Tänään helteestä huolimatta oli siivouspäivä heti aamusta aikaisin. Tuuli, joka edelleenkin on joka-aamuinen ja -päiväinenkin ilo, tuo mukanaan uskomattoman määrän punaista hiekkapölyä. Toisaalta en ihmettele pölyn kulkeutumista yhtään, sillä tuulen voima on valtava, eivätkä nuo ilmavirtaukset ole mitään pieniä hönkäisyjä. Ympäristössä on niin paljon peltoja ja puutarhoja sekä joutomaatakin, että on siellä ihan valittavaksi asti tuulelle maaperää, josta nostaa pienimpiä aineksia yläilmoihin. Ja
Taikuri Kemer Eser, Alanya Ramazan Meydani 2016
kun on tähän asti tottunut harmaaseen pölyyn, niin nyt se on vaihteen vuoksi punaista, kiva ;) . Tämän siivousinnon takana on myös se, että lasken taas astmalääkitystä. Kaksi lääkettä on jo kokonaan pois, ja nyt puolitan kortisonisuihkeenkin keuhkolääkärin ohjeen mukaan. Sen jälkeenkin kun vielä pystyisi juoksemaan ja treenaamaan, niin hyvä. Ja siitä lähdetään, että muutos toimii.


Naapuroston lapset mekastavat uima-altailla ihan sydämensä kyllyydestä. Koulujen loma-aika alkoi viime viikolla, ja monilla lapsilla on kouluarjesta poikkeava kolmen kuukauden loma, ainakin periaatteessa. Tuttavaperheen 16-vuotias on töissä kuutena päivänä viikossa. Perheen 13- ja 11-vuotiaat lähetettiin vuorille vanhempiensa kotikylään, sukulaisten luo. Siellä he käyvät loman ajan arkipäivisin pyhäkoulua, jota täällä kutsutaan koraanikouluksi. Sen lisäksi jompi kumpi vanhemmista lapsista käy jotain kalliita, yksityisiä lisäkursseja, jotka vahvistavat tai tukevat joitakin koulussa opetettavia aineita. Lapset tuntuivat olevan innoisaan vaihtelusta ja kesäkuvioista, ja vanhemmilla lomafiiliksen sijaan vaikutti olevan vieroitusoireita, eli siis ikävä lapsiaan. Heh. Ensin toivovat, että olisipa vapaata lapsista, ja sitten kun on, niin "voi kun on ikävä, olisivatpa kotona". Vanhemmuuden riemuiltahan nuo kuulostavat.

Omat uinnit ovat edelleen suunnitteluvaiheessa... ei vaan ole tullut lähdettyä rannalle, eikä allas kiinnosta vähääkään. Tiukahko kirjoitustahti ja muutto ja asioidenhoitojuoksut ovat pitäneet minut sen verran paljon liikkeessä ja menossa eri suuntiin, ettei ole oikein ollut aikaakaan. Edelleenkään varsinaisia vapaapäiviä ei ole ollut, kun en vain ole saanut aikaiseksi sitä, että olisin järjestänyt asiat niin, että voin pitää vapaapäivän. Vapaapäivä on siis se päivä, jolloin ei ole mitään itsen ulkopuolelta tulevaa pakollista tekemistä, ei mitään välttämättömiä menoja eikä kukaan vaadi tai komenna tekemään yhtään mitään. Seuraavana vapaapäivänä asennan riippukeinun parvekkeelle ja testaan sen oikein pitkän kaavan mukaan. Ai niin, mutta se rannalle meno, senkin kun piti olla vapaapäivän riemu. No, jospa siitä saisi illalle tai aamulle jonkinlaisen rutiinin. Aamu-uinti kuulostaa hyvältä. Nyt on univelatkin nukuttu pois, arvelen, sillä olen alkanut taas herätä seitsemän maissa, niin kuin minulle on luontaista.

Meillä on ilmeisesti alkanut paluu normaaleihin lämpötiloihin, eli noin 10 asteen lasku helteen jälkeen, sillä tuulettimen ilmavirta tuntui juuri pahan kylmältä. Vai onko elimistö vaan tottunut kuumaan -ihan sama kumpi, tuulettimen saa aina kiinni. 

Alanyassa on nyt siis filmifestivaalit, ja sen ohjelman jaoin tuossa päivä tai pari aikaisemmin.
Lähes perinnemaisemaa, Rauhalahti, Suomi 2016
Festareilla on kuulemma monia kansainvälisesti tunnettuja näyttelijöitä, tai elokuvia, joissa he esiintyvät. Pääasiassa kuvakavalkadin perusteella näyttivät olevan kauniita naisia, joten kun Richard Gere ei ollut siellä niin miksipä sinne minäkään menisin XD . No voisihan siellä olla naisillekin jotain silmänruokaa, tai todennäköisesti onkin, mutta en vaan tunnistanut nimiä. Elokuva-asioissa ja näyttelijöissä olen oikeasti tietämätön. Katson kyllä elokuvia, ja tunnistan suosikkinäyttelijöitäni, mutta ei näkynyt listoila Richard Gere, Tom Cruise, Timothy Dalton, Pierce Brosnan, Roger Moore eikä Jack Sparrow (Johnny Depp)... hah haa. Elän kai ihan eri aikakautta kuin nuo festarit. Niin, ja filmiasiasta tv-dokumenttiin: suomalainen tv-tuottaja Joonas Makkonen etsii Alanya-aiheiseen dokumenttiinsa haastateltavaksi 50-70 -vuotiaita, Alanyaan ihastuneita naisia. Hänen yhteystietonsa ja nettisivunsa löytyvät täältä. Hän kertoo itse tarkemmin millaisia haastateltavia ja persoonoita etsii. Olepa yhteyksissä jos kiinnostaa.


Suomessa on juhannusaatto, kuulemma :) . Niin että kokot palaa, keskikesän aurinko (ja hyttyset) hellivät mökeilleen matkustaneita suomalaisia. Järvissä kelluu veneiden lisäksi tyhjiä pulloja ja joskus jopa ihmisiäkin. Jokaisen on grillattava vähintään jokin kärähtänyt makkara ainakin kerran kesässä, ja usein sekin kulminoituu juuri juhannukseen. Saunasta nousee savu, ja kuuluu vastojen pauke (ja itikan tapon läiske), hersyvä nauru tai ihan vaan hiljainen, rentoutumisen huokaus. Ne, jotka eivät menneet mökeille, parveilevat tersseilla ja tanssilavoilla (kilpaa hyttysten kanssa). Muutama harva on niitäkin, jotka ovat töissä tai kotona ihan muuten vaan elämästään nauttien. Juhannuksena Suomi juhlii, kukin tavallaan. Oikein hyvää Johannes Kastajan päivää, ai niin, ja keskikesän yöttömän yön juhlaa :) .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.