keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Kissan elämää koko viesti

Alanya ja Kale-kukkula tarpeeksi kaukaa katsottuna
Huomenna kun jaksan vielä juosta pitkin kaupunkia ja entisellä asunnollakin, niin on lopultakin kaikki muuttoon liittyvät protokollat hoidettu. Eilen tuotiin vielä yksi henkilöautolastillinen tavaroita, eli kaikki loput, ja yksi karanteenissa, teholääkityksellä ja desinfektiopesussa ollut kissa. Ostin jopa kuljetuskopan sitä varten, ja nyt on sellainen puolipehmeä malli, että kelpaa myös lentokoneeseen, johon kissa ei paistu ja josta se näkee hyvin moneen suuntaan ulos. Tänään voin jo sanoa sen, että kissasta ei enää tullut mitään ötököitä eikä omalle iholle ilmestynyt mitään puremia tms. Hyvin helpottavaa! Otin kyllä jonkun verran stressiä siitä, että entä jos ne kirput ja niiden eri asteet eivät olekaan pois. Kaiken tuon toteamiseen on kuitenkin yksi erittäin hyvä testi = oma iho sen jälkeen, kun kissa on ollut sylissä. No, on muitakin konsteja.

Abo yllätti  minut eilen positiivisesti. Hänen suhtautumisensa kissaan muuttui oleellisesti, kun hän näki kun tein kissalle desinfektiopesun. Häntä jopa hymyilytti se pienen pieni ja hentoinen kissa, joka karpapeitteen alta näkyi pesuvedestä noston jälkeen. No, märkä kissa ei minusta ole huvittavan näköinen silloin, kun olen itse ihan märkä. Tällä kertaa en onnistunut yhtä hyvin kuin viimeksi, vaan omatkin vaatteet kastuivat aikalailla perusteellisesti. Turkissa tietyt ihmiset pitävät katueläimiä tosi likaisina, niin kuin ne ovatkin, ja siksi Abokin suhtautui tuohon kissaan kuin tautipesäkkeeseen... eikä tilannetta yhtään helpottanut se, kun aiemmin sanoin hänelle, että älä koske kissaan tai saat siltä kirppuja :D. No, nyt meillä on pety ja puunattu sisäkissa, joka nukkuu koiranunta tuossa viereisessä tuolissa samalla, kun minä kirjoitan tietokoneella. Sen kotiutuminen on sujunut yllättävän helposti.

Unohdin eilen erään oleellisen asian nimittäin kissanhiekan ja kissanhiekka-astian. Olin
Taurus-vuoristoa Kestelin ja Mahmutlarin suuntaan
yöllä tavaroiden viidenteen kerrokseen kantamisen jäljiltä niin väsynyt, että ei tullut kissanhiekka edes mieleen ,ennen kuin puolilta öin, nukkumaan mennessä. Minull ei aiemmin ole tarvinnut olla minkäänlaista vessaa kissalle, koska se on ollut täysin sisäsiisti, käynyt aina ulkona vessassa. Nyt ajattein kokeilla vessan lattialle muovipussin päälle laitettua talouspaperia, se kun on ollut asunnolla ainoa hätävaratkaisu tähänkin asti (mutta on pysynyt kuivana. Aamulla herätessä olin hyvilläni siitä, että mihinkään ei ollut pisattu eikä kakattu. Lähdin heti aamupalan jälkeen suunnistamaan busseilla lähimpään isoon kauppaan, josta arvelin löytäväni kaiken tarpeellisen. Kun saavuin kotiin, niin ensimmäinen havainto oli, että kissanhiekka on painavaa... no, painaahan se, kun on portaita pitkin käveltävä. Hissimme ei toimi vieläkään.


Kotioven avattuani tiesin hajusta, että saavuin hieman liian myöhään hiekkoineni. Mutta kissa hämmästytti minut taas kerran. Se oli käyttänyt vessanaan juuri sitä hätävaraa, vessan lattialle muovipussin päälle laittamiani talouspapereita. Siihen oli pissannut, ja olipa harvinaisen helppo siivota se roskiin. Koska en löytänyt kissanhiekka-astiaa, sellaista kaarevareunaista, niin laitoin kissanhiekan tavalliseen vatiin. Hyvä että ehdin kaataa vatiin hiekkaa, kun kissa jo säntäsi siihen ja alkoi kuopia hirmuista vauhtia. Hiekka lensi vatin reunan yli, ja olin jo vähällä ärähtää, mutta jäin mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää. Ehdin kaataa vatiin vain vähän, ja siitäkin osan kissa kaapi vadin ulkopuolelle, mutta siihen se vaan pikkukeon päälle väänsi kakat, ja oli hirmuisen helpottuneen näköinen toimituksen jälkeen. Ihan kuin se olisi jalat ristissä odottanut, että tuo nyt jo se hiekka...

Kukkia on nyt joka puolella ja paljon
Kynsileikkurit ostin kauppareissulla myös, mutta kyseinen toimitus ei ollut tämän karvapalleron mieleen. En käsitä miten eläinlääkäri sai niin helpon näköisesti tuon kynnet leikattua viimeksi. 1-2 kynttä saan leikattua kerrallaan, etutassut ovat tähän mennessä valmiit, takajalat odottavat sopivaa hetkeä. Muuten kai olisin leikannut kaikki kerralla, mutta sain kissan koko hammaskaluston sekä vapaana olevien jalkojen kynnet kimppuuni, joten into leikata laimeni huomattavasti. Sain tänään todistaa myös hyvin innostunutta, ellei jopa hurmioitunutta jälleennäkemistä. Muistin, että otin viime viikolla kissan parhaan kaverin ja mieluisimman lelun eli nallen pesuun. Nyt kun heitin nallen lattialle, niin ajattelin, että joskus se ehkä tuollakin vielä leikkii. Saman tien kun se näki nallen, alkoi aikamoinen mau'unta ja mouru, ja siinä se onnellisen näköisenä painiskeli nallen kanssa seuraavat pari tuntia, lepäsi välillä ja jatkoi taas.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.