keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Kurnutetaanko porukalla

Tire Izmirissä tuli taas mieleen, kun sinnepäin olen menossa.
Kaikki se, mistä suunnittelin kirjoittavani tänään, on juuri nyt kadonnut päästä jonnekin kadonneiden ajatusten laaksoon, kauas Taurusvuorten taa, jonnekin, missä niiden ei tarvitse tulla julki eikä pohdittavaksi. Yritän sitten kalastella varasuunnitelmaa ja tai sitä seuraavaa hätävaraa, eikä niistäkään kuulu pihahdustakaan. Himputti. Harvoin näin käy onneksi. Yleensä vain silloin, kun en ole oma itseni, kun on jotain josta stressaan. No, nyt stressaan kun en osaa päättää mitä teen yhden asian suhteen. Eikä kärsivällisyys siinä samassa asiassa ole mitenkään huippuluokkaa, siis että odottelisin vaan kaikessa rauhassa ja katsoisin mitä tapahtuu tai ei tapahdu, ilman että teen mitään päätöstä. Joten olen nyt kaikessa rauhassa "tässä olotilassa" kunnes keksin mitä teen, tai kunnes ei enää tarvitse keksiä. Näin tämän naisen logiikalla toimitaan, humoristisesti tai ilman.

Hileet, joista eilen kerroin, ovat levinneet ympäri yläkertaa ja kattoterassia. Ei se puku pesunkaan jälkeen ole sen parempi, ja Ihokin on edelleen paikkapaikoin kimalteinen, saippuoinneista, suihkuista yms huolimatta. Käyn kyllä mainitsemassa siitä puvun myyneeseen liikkeeseen, samalla kun käyn keskustassa seuraavan kerran, mutta itsepähän olin niin tyhmä että ostin sen. No, aina ei voi olla parhaimmillaan, eikä varsinkaan tänään ;) .

Ensi viikon häälahjaa olen miettinyt tänää muutamaan otteeseen. Täällä on tapana antaa kultaa, rahaa tms. Näin minulle ainakin kerrottiin, kun kysyin. Pankkini pankkiautomaatista saan ostettua aitoa, todistuksellista kultaa pieninä, enintään gramman painoisina poletteina. Siellä on tietyt koot ja niille keskuspankin viralliseen kullanmyyntihintaan perustuvat hinnat. Kullan hinta on nyt ennätyksellisen korkealla, jos olen oikein ymmärtänyt. Silti sellaisen pienen pienen kultapalasen saa kohtuullisen pienellä sijoituksella, häälahjaksi sopivan kokoisella sijoituksella. Aion siis kokeilla kuinka automaatti sen osalta toimii. Todella hyvä puoli tuossa automaatissa on se, että tuli mitä tahansa kysyttävää, niin sekä vartija että pankin henkilökunta ovat kädenheilautuksen päässä, ihan vieressä.

Tuollakin tuli käytyä samalla reissulla kuin pelloillakin.
Kävin tässä kirjoituksen välissä sekä kuuntelemassa sammakoiden konserttia, että nauttimassa oikein makean ja vahvan kaakaon. Sitten kun keskittymiskyky on hukassa niin se kanssa on hukassa. Oikeasti ajattelin tekeväni vahvan ja makean tumman kaakaon. Laitoin nyt tavallisesti käyttämäni hunajan sijasta sokeria, ja peräti neljä teelusikallista kupilliseen kaakaota. Makean himo mielessäni ja hymy huulillani hörppäsin mukin reunasta kunnon kulauksen kaakaota, ja kun en oikein uskonut aistejani, niin hörppäsin vielä toisenkin kerran, tosin en enää niin isosti. Oli karmein kaakao mitä olen koskaan juonut, ihan älyttömän suolainen. Maku oli sama, kuin olisi meriveteen sen keittänyt. Ihan yhtä paljon poltti suola suun limakalvoja ja kurkkua, pidemmälle en edes viitsinyt tuntemuksiani eritellä, kun jo kaasin sen pois. Hyi! ja iso sellainen. Ei kai siinä muuta, kuin uuden kaakaon keittoon, tällä kertaa turvallisesti hunajaa käyttäen. Mikähän fiksu idea on ollut laittaa suola ja sokeri samanlaisiin purkkeihin, niin että erona on vain suolapurkin sininen kansi ja sokeripurkin punainen kansi...

No, mieskin tuossa välillä soitti, ja oli pahoillaan kun en ole soittanut hänelle pariin päivään. Taas hän kuuli äänestä, että kaikki ei ole ihan ok. Kerroin sitten, että olisi varmaan hyvä keskustella, ja jos sopii, niin vaikka tänään. Hän oli tänään mennyt töihin skootterilla, ja ajaa jurnutti nyt sillä meille. Matkaan menneen puolen tunnin aikana hän oli tulkinnut tuon sanomiseni niin, että nyt on jotain tosi pahasti vialla ja kaikki on katkolla. Tuo mies pystyy käsittämättömän hyvin lukemaan minun tunteitani, myöskin sanomatta jääneitä ajatuksiani, sanomisteni taustalla olevia asioita ja mahdollisia seurauksia. Hän
itse asiassa pystyy ymmärtämään minua paremmin kuin kukaan muu mies tähän ikääni mennessä. Ja mahdollisesti
paremmin kuin kukaan koskaan pystyy ymmärtämäänkään. Poikani oli jossain vaiheessa todella hyvä tilanteiden analysoija, mutta nyt hänen kasvaessaan hänen taitonsa on hieman jumissa.

Tiressä oli paljon tällaista viljely- ja laidunaluetta sekä puutarha-alueita
Siinäpä sitten joen varrella illan hämyssä ja katulampun valon alla kävimme syvällisiä keskusteluja, sammakoiden kurnuttaessa taustalla aina sopivissa kohden, ikään kuin kantaaottavasti. Otin sammakkopoikien kuorolaulua myös videolle, mutta se ei ole edustava otos. Otan joskus paremman äänipätkän niistä. Tuskin ne tuolta mihinkään karkaavat, jolleivat sitten joudu lintujen suihin, mutta eivät ne ainakaan lopu. Kun keskustelu sujui rauhallisesti ja hyvin, niin lopussa hymyilytti senkin vuoksi. Siihen kun lisätään vielä tuo sammakon (kurbağa) tai sammakkoparven laulelu yksi ja moniäänisesti, niin hyvälle tuulellehan siitä tuli, ja nauruun päättyi tuo vakavamielisesti alkanut parituntinen. Onneksi se päättyi nauruun ja hyviin tunnelmiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.