torstai 16. kesäkuuta 2016

Kurnutusta ja mielenrauhaa

Harmi, ettei minulla ole nyt parempaa kameraa ja taitoa käyttää sellaista, sillä nyt saisi
Alanya ja Vämeren värit auringon laskiessa, 16.6.2016
tunnelmallisia iltakuvia. Tai ehkä videokamera olisi antoisampi, sillä kuulen sammakoiden kurnutusta, lintujen ääniä, myös muutamien kaskaiden ääntä, ja joskus harvoin ihmisten tai autojen ääntä. Tällaista on illan äänimaisema täällä. Viileältä tuntuva tuulenvire puhaltaa kattoterassin suuntaisesti, ja terassilla oleva ystävän lahjaksi tuoma lämpömittari näyttää +29 C. Makuuhuoneessa on vielä lämpimämpi, sillä tuo haitarimallinen liuku-hyttysverkko-ovi päästää yllättävän vähän tuulta sisälle. Kaivoin jo tuulettimen esille, mutta ei sitä vielä tarvita. Lämpimästä täkistä oln sentään jo luopunut, mutta kaksi ohutta peittoa on vielä käytössä, yhdellä ei ihan vielä tarkene. Ilma viilenee kuitenkin alle +20 C vielä joinakin öinä. Päivä keskustan kaduilla ja Kalella oli lämmin jopa minulle, todennäköisesti yli +30 C. Viuhkakin on taas otettu käyttöön.


Alanya ja Taurusvuoriston värit samoihin aikoihin
Tälle päivälle muodostunut tehtävälista oli ikävä ja pitkä, ja jo ensimmäisessä kohteessa olin niin ärtynyt, että murahtelin kanssaihmisille. Sähkölaitoksen "mä olen vaan töissä täällä" -typy ei suostunut ymmärtämään loppulaskua tai loppulukemaa tai sitä, että olen muuttanut pois asunnosta ja nyt koko tämä loppuosa halutaan maksaa pois. Ei onnistunut, kun mittaria ei ole vielä luettu. Jos mittarilukeman olisi tuonut turkkilainen mies, niin ilmeisesti kyseinen rouva/neiti olisi hoitanut asian ihan eri tavalla. Kun käännyin palvelutiskiltä pois, niin ensimmäinen näkemäni mies kommentoi mukanani ollutta ostoskärryä, ja olin jo päästämässä suustani ulos jotain epäystävällistä, kunnes tajusin kuka edessäni oleva mies on. No, kaivoin käytöstavat esille ja pystyin keskustelemaan melko pitkään olematta ärtyisä. Hän nimittäin on työkuvioiden ja monien muidenkin yhteyksien kannalta oleellisen tärkeä henkilö, ja ennen kaikkea hän on hyvään ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivä, inhimillinen ja ystävällinen ihminen. Turhaan minä hänelle murisen toisen ihmisen aiheuttamaa mielipahaa. Tuon kyllä hänelle sanoinkin, sillä hän on sen verran hyvä ihmisten lukija, että näki kyllä kärtyisyyteni ja stressaantuneisuuteni.Hän kommentoi vielä lopuksi, ettei ymmärrä naisten villitystä painon laskuun syömällä niin vähän, että niistä tulee vihaisia ja ärtyneitä...muisti, kun olin pari viikkoa sitten sanonut hänen tarjoiluilleen "kiitos, mutta ei kiitos".

Marssin siis syömään, tai no, menin bussilla, koska halusin tiettyyn paikkaan syömään.
Välimeren värit muutamaa minuuttia myöhemmin
Tietyssä paikassa luulin valinneeni itse sen mitä haluan syödä, mutta taas kerran miesystäväni päätti puolestani. Valitsemani ruoka oli kuulemma liian kevyt ja liian terveellinen tähän hetkeen... taisin olla sitten enemmänkin kärttyinen, ihan ulospäin havaittavasti asti... mutta onneksi tällaisia päiviä on tosi harvoin. Tuolta jatkoin pankin kautta Kalelle. Bussin odotus oli sen verran pitkä, että päätin käydä välillä kaupassa, ja kävellä kaupasta Damlataksen pysäkille. Kaupasta lähdin ensisijaisesti hakemaan kissalle viihdykettä, ja pehmoleluhan sieltä lähti mukaan. Ilmeisesti valinta osui kohdalleen, sillä kyseinen lelu sai aikamoiset tervetuliaistoivotukset kun sen kissalle annoin. 


Damlataksen  pysäkille päästyäni pari tuntemaani heppua alkoi huudella Kilim-baarista, että tule JOhanna tänne. No, bussipysäkillinen ihmisiä antoi jakamattoman huomionsa hetkeksi, mutta en mennyt. Kyseisen baarin pomo yritti huhtikuun alussa maksattaa minulla erään toisen asiakkaan toiselle sadalle menneen juomalaskun, ja sen yhteydessä päätin, etten tule vapaaehtoisesti kyseiseen baariin. Parempiakin on vaikka kuinka paljon. Nyt pomo ja hänen työntekijätuttavani huutelivat sieltä kuorossa. Ilmeisesti siinä toivossa, että toisin edes muutaman lantin heidän ravintolaansa. Kun en mennyt, niin tuttava jopa ilmaantui bussipysäkille puhumaan puutaheinää ystävyydestä ja kaveruudesta, näkemisen ihanuudesta ja siitä, kuinka hän on kaivannut minua, enkö voisi tulla käymään ravintolassa iltaisin. En voi, mukavaa työpäivää. Siitä on toisen melko vaikea jatkaa keskustelua ;) .

Vanhalla asunnolla näin naapurin, jolle maksoin tyhjän kaasupullon hinnan eli 15 TL, hän
Savumerkkejä? Taurusvuoret. Alanaya
kun vuosi sitten antoi tyhjän pullon minulle käyttöön, kun ei itse tarvinnut sitä. En voinut tyhjää palauttaa, kun ei se ole vielä tyhjentynyt ei sitten millään, vaikka kotona laitankin ruokaa kaasuhellalla. Toinen naapuri sai toimia kuriirina avaimen ja lopun vuokrarahan sekä sähkö- ja vesikuittien suhteen. Häneen luotan niin paljon, että voin antaa hänelle rahat ja sanoa vuokraemännän pojalle, että rahat ovat nyt naapurin rouvalla. Näin se on toiminut pari kolme kertaa aiemminkin, ja silloin on ollut kyse isommista summista, sillä maksoin yleensä kolme kuukautta kerrallaan. Samalla rouvan kanssa pähkäilimme Nokian kännykkää. Rouvalla oli juuri sellainen kauhistuksen-nokia-kapula, johon en osannut edes tallentaa omaa numeroani, eikä osannut rouva itsekään. Hän sai numeroni jo aiemmin paperilla, mutta ei osannut edes soittaa tuolla puhelimella niin, että numero ei ole tallennettuna sinne. En muuten osannut minäkään. Ihan ihmeellinen vehje, ja vielä turkinkielinen.


Kotona on kenkiä ja papereita lukuunottamatta kaikki muu löytänyt omat paikkansa (paitsi kissa, joka etsii edelleen uutta sahibia, ja kotia). Pesukone joko vaurioitui muutossa, tai olisi hajonnut joka tapauksessa, ja on nyt siis kaput. Saan siis ilon shoppailla uuden pesukoneen, ja pian, sillä kylppärissä on vuoren verran pesua odottavia vaatteita ja liinavaatteita. Jääräpäisesti olen sitä mieltä, että olisin vallan mainiosti pärjännyt ilman tätäkin shoppailukokemusta, ja olisi muutakin tekemistä kuin kierrellä kaupoissa. Tuo aiempi pesukone oli käytetty, maksoi 200 - 250 TL ja kesti käytössä 9 kk, kun ajasta on vähennetty se aika, jonka olin Suomessa. Pesen pyykkiä usein, ja kone saa siis oikeasti tehdä töitä. Joten seuraava kone, jonka ostan, on uusi. Nyt tiedän hintatason, ja tiedän millaista konetta en halua. Ainoa haaste on jaksaa kierrellä liikkeissä etsimässä juuri se haluamani kone, ja saada sille kotiinkuljetus viimeistään lauantaille... Toivossa on hyvä elää. Huomenna aamulla tulee nettifirman mies, ja toivon mukaan sen jälkeen on taas nopea ja rajaton netti ulottuvilla. Asunnon alakerrassa on nettikaapelin pistoke, ja minä tietysti haluan toimistopöydän yläkertaan, jossa sille on enemmän tilaa. Mielenkiinnolla odotan heidän ehdotustaan tilanteen ratkaisemiseksi. Wifin varaan en halua kokonaisuutta jättää. Voi olla, että joutunen ostamaan muutaman metrin kapelia, ja miettimään, että miten sen saa kiinnitettyä ja maastoutettua asunnon rakenteisiin.

Nautin olostani avarassa ilmanalassa, ja yllättäen nautin erityisesti tuosta parvekkeesta, jolta näen vihreän, sinisen, harmaan (usvaista) Taurusvuoristomaisemaa pitkän pätkän. Rentoudun yömaisemassa hetken, ja siirryn sitten unten maille. Hyvää yötä itse kullekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.