keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Melko kätevää

Ruokatunnin päätteeksi rentoudun hetken blogikirjoittelulla, sillä tätä voi tänään kutsua
Alanya 8.6.2016, illan värejä
rentouttavaksi, vaikkei se sitä ihan joka päivä ole. Pääsääntöisesti kuitenkin nautin kirjoittamisesta. Aamusta alkaen olen ollut opiskelemassa hakukoneoptimointia, avainsanojen valintaa, sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä Helsingissä. Kyllä, juuri siellä pidettiin tänään verkkokauppaa rakentaville tietyn firman koulutus, ja juuri siihen koulutukseen osallistuin, joskaan en fyysisesti läsnä olemalla, ellei sitten kuvaa ja ääntä lasketa fyysiseksi ;). Olin läsnä Skypen ja konferenssikameran kautta. Säästyi monta lentotuntia ja teki hyvää hiilijalanjäljelle. Tärkein kouluttaja minun kannaltani oli mielenkiintoinen ja riittävän kovaääninen, siis että kuulin hänet mikrofonin kautta. Toinen kouluttaja olisi myös ollut tärkeä, mutta hänen äänensä hukkui jonnekin bittiavaruuteen tuolle tuhansien kilometrien matkalle Helsingistä Alanyaan, tai sitten se hukkui jo ensimmäiselle neljän metrin matkalle hänen pöytänsä luota mikrofonin luo. Oli miten oli, nyt on vanhaa tietoa vahvistettu, pari vanhentunutta ajattelutapaa päivitetty ja uutta tietoakin tullut. 


Alanya 8.6.2016 ja puutarhan perustajat töis
Tässä kirjoittamisen välissä kävin hakemassa avaimet uuteen asuntoon, ja mittailin samalla huoneiden mittoja sekä piirsin pohjakuvan. Hassua, että kiinteistönvälittäjällä ei ollut pohjapiirustuksia, varsinkin, kun he ovat läheistä sukua rakennuttajalle. Olin kai ensimmäinen, joka sitä edes kysyi. Turkkilaiset perheet eivät ehkä ole tottuneet käyttämään tai lukemaan pohjapiirusta. Monelle on ollut vaikeaa lukea tavallista kaupungin katukarttaakaan, ja osa sanoo jo karttaa esille kaivaessa suoraan, ettei ymmärrä siitä mitään. Mutta niin se on joka paikassa. Sitä ei tarvitse mitä ei ole tottunut käyttämään, ja päivastoin. Perjantai olisi ollut muuten muuttopäivä, mutta on luvattu ukkoskuuroja ja runsasta sadetta, joten vaihdettiin päivää ihan varmuuden vuoksi. Kuorma-auto on avoin, eikä viitsi uittaa kalusteita minkäänlaisen sadekuuron alla. Matka on kuitenkin suht pitkä, joten vettä ehtisi kertyä tavaroihin aivan liikaa. On paljon mukavampi vaihtaa ajankohtaa. Tuli tässä samalla mieleen, että millähän suojaan tuon parisängyn ison patjan pölyyntymiseltä ja likaantumiselta... muoviostoksille siis.

Hirmuisen hellyydenkipeä sisälle äskettäin tullut kissa on paijattu tässä välissä, ja ruokittu kolmeen kertaan kun se sitkeästi vaan vaati lisää ruokaa. Eläinlääkärille tuo pitää raahata ihan lähipäivinä, mutta en vieläkään ole saanut ostettua pehmeää kuljetuskassia, tai siis en ole löytänyt sellaista mieluista. Löysin vain sellaisia, joissa oli tosi vähän verkko-osaa, ja kun se ei näe ulos laukusta, niin alkaa kauhea parku. Toinen oli paksua mutta taipuisaa muovia, kirkasta ja läpinäkyvää sellaista, mutta molemmissa päissä oli vain muutama tassun kokoinen reikä. Veikkaan, että katti paistuu sinne laukkuun täällä kuumuudessa hyvin nopeasti. Jäin miettimään, voisiko sivuille tehdä itse lisää ilmareikiä, mutta myyjä arveli, ettei kassi kestä sitä
Alanya 8.6.2016
toimenpidettä. Kolmas vastaantullut oli sellainen pikkukoirien kuljetukseen tehty avoin koppa, jossa on paikka, jonne hihnan voi kiinnittää... voi ja voi, jos on kissassa jotain mihin sen hihnan kiinnittää. 


Tuolle tiikerille ei ole vielä kukaan saanut laitettua kaulapantaa, eikä valjaitakaan. Viimeksikin se matkusti olkalaukussa, avoimessa sellaisessa, niin että pidin sitä niskavilloista kiinni. Oli jokseenkin turhauttavaa, raskasta ja karmeaa kuunneltavaa se reissu. Joten jossain välissä tarvitsisi löytää laajemman tai modernimman valikoiman omaava eläinkauppakin. Eläinlääkärikin myy niitä, mutta hinta on kaksinkertainen eläinkauppojen hintoihin verrattuna, enkä ole siksi vielä sieltä ostanut. Ajattelin, etten sijoita tuohon kattiin muuta kuin lääkkeet ja ruoat, mutta kai tässä on muutettava ajatuskuvioita kun ei se näytä mihinkään lähtevän. Ei ole edes mitään varmuutta, että se pysyy tuolla uudessa asunnossa. Juniorina se palasi tänne Kalelle paljon kauempaakin, ja saattaa palata nytkin.

Aamulla aikaisin olen ruokakaupassa jahtaamassa tietokonetta :)) . Jep, ruokakaupassa. Keskivertosuorittimella, jolle ammattilainen nauraa mutta jolla mummo pärjää hyvin, varustettu tietokone on myynnissä puoli-ilmaisin. KOneen tekniset ominaisuudet ovat muuten hyvät, mutta suoritin ei ole mitään huippuluokkaa. Siitä voi siis tehdä sellaisen mukana kulkevan ja reissussa rähjääntyvän koneen, ilman että kolhut harmittavat hiukkaakaan. Kaupan vastaava sanoi tänään, että niitä ei tule montakaan, joten tule heti aamusta ovien auetessa, niin saat koneen. Tiedän siis missä olen kukon kolmannen laulukierroksen aikaan. Tuosta ajoituksesta tuli mieleeni nuo rukouskutsut, jotka kuuluvat minareetista viisi(kuusi) kertaa päivässä täällä kaupungin keskustan alueella. Kylissähän ne eivät kuulu kuin perjantaisin. Niihin kun oppii, niin ne rytmittävät päivän ihan automaattisesti. Tänään kun tulin asunnolta ulos ja mietin paljonko kello mahtaa olla, niin alkoi kuulua rukouskutsu. Siitä tiesin, että kello on noin viisi. Rukouskutsuajat muuttuvat suhteessa auringon eri vaiheisiin päivän aikana. Tällä hetkellä Imsak on 03:42, Günes 05:26, Ögle 12:58, Ikindi 16:46, Aksam 20:17 ja Yatsi 21:52. Nyt Ramazanin aikana jotkut tuntuvat kuuluvan kovemmin kuin muuna aikana, tai sitten se vaan tuntuu siltä.

Alanya 8.6.2016, illan värejä tässäkin
Sitten pieni katsaus miesasioihin... on melko kätevää, kun aiempi miesystävä parin vuoden takaa ja nykyinen miesystävä ovat samannimisiä. Ei tule ainakaan "hups, lipsahti vanhan nimi -tilanteita". Kätevyys kuitenkin loppui eilen, kun se kaukaisempi ja nyt taakse jäänyt tuttavuus soitti yllättäen. Katsoin vain, että herra A soittaa´, ja vastasin melko intiimisti. Toisesta päästä kuului naurua ja kommentti "oletko kaivannut minua noin paljon", jolloin tunnistin äänen ja tajusin, että teinpä sitten astetta isomman mokan. Hän kun ymmärtää kaiken mahdollisen positiiviseksi kiinnostuksen signaaliksi, vaikka tarkoitus olisikin ihan päinvastainen. No, ei se sittenkään ole kovin kätevää.

Tajusin kuvien päivämääriä kirjoittaessani, että aivoleikkauksesta on nyt kulunut tasan vuosi. Tämä vuosi on ollut raju, uskomaton ja aikamoinen. Ilman leikkausta elämäni olisi päättynyt jo viime kesään, sillä se aneurysma oli ihan räjähtämispisteessä, ja niin isossa suonessa, että henki olisi lähtenyt nopeasti. Kaiken jälkeen nyt kokonaistilanne näyttää hyvältä ja tulevaisuus hymyilee. Sille on helppo hymyillä takaisin, jos ei muuten, niin kiitollisuudesta, että sain uuden jatkon, uuden mahdollisuuden :)) .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.