sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Miehet tykkää taas

...kun sanoo mitä tässäkin tulen sanomaan...
Tätä päivää voisi ulkoa päin katsoen luulla vaikka lomapäiväksi, koskapa olen ilta kahdeksaan saakka
Päivänvarjo Alanyan tyyliin
liikkunut kotona yöpaita päällä ja tohvelit jalassa, meikittömänä ja hiukset sekaisin. Kyllä tästä tuli kuitenkin etätyöpäivä, sillä tausta- ja oheistöiden tekeminen sekä kirjoittaminen sujuu joskus paremmin heti aamutuimaan aloitettuna, kotona, ja jopa niinkin, että yöpaita jää päälle koko päiväksi. Tietokone ei ymmärrä vierastaa tai nirsoilla, vaikka istun joskus koneen äärellä valkoinen kauluspaita päällä, joskus yöpaita päällä ja kaikkea siltä väliltä. Tänään tuli yllättäen myös videotyöpuhelu, kun esimies halusi pitää pikaisen tiimipalaverin. Hetken aikaa mietin, että mitä teen asuni suhteen, mutta ainoa teko oli kameran uudelleensuuntaaminen. Ja onneksi heidän toimistonsa koneessa ei nyt toiminut kamera, joten sain sammuttaa omanikin. Etätyössä on monet erilaiset puolensa, ja jos sinulla on mahdollisuus joskus sitä kokeilla oman työsi suhteen, niin testaa sopiiko se sinun elämäntyyliisi. Itse nautin tästä mahdollisuudesta.


Tuosta kirjoittamisesta toiseen kirjoittamiseen. Turkkilaisen miehen käyttöopas on nyt siirtynyt seuraavaan vaiheeseen. Sillä on kohta ISBN-numero, eli siinä vaiheessa se siirtyy todelliseksi, se lakkaa olemasta pelkkä pöytälaatikkokirjoitus. Ei sillä, minulla ei ole ainuttakaan paperiliuskaa missään pöydällä tai pöytälaatikossakaan, sillä kirjoitan pelkästään sähköiseen muotoon. Pariin kertaan olen jo säikähtänyt, että kaikki katosi, kun ensin hajosi tietokone ja sen jälkeen arvelin kadottaneeni muistikortin. Nyt nuo aloitetut kirjoitusprojektit ovat tallessa vieläpä pilvipalvelimellakin. Ja uuden tietokoneen hankinta on parhaillaan kiireellinen, ajankohtainen välttämättömyys. Oletin, että toinen lapsistani tuo sen tullessaan Suomesta, mutta se menisi nyt liian kaukaiseen aikaan, joten alkuviikosta minun on vaan uskallettava ostaa läppäri täältä. Yritän muistaa ostaa myös irrallisen tietyntyylisen turkkilaisen näppäimistön, niitäkin kun on ainakin kahta eri mallia, kirjaimet kahdessa eri järjestyksessä. Virtuaalinäppäimistö yms vaihdot koen hankalaksi. Kun silmien alla on konkreettisesti juuri se näppäimistö, joka kulloinkin tarvitsee hahmottaa, niin kirjoittaminen sujuu paljon vähemmin virhein. 

Meillä on nyt näin lämmintä :)) , oikeasti lämmintä
Alustavasti katselin jo hintoja ja tarjontaa, ja tosi paljon edullisia koneita tuli vastaan, mutta niissä kaikissa oli Intel atom suoritin, tai se toinen heikompi suoritin, ja ne saavat jäädä jollekin muulle. Haaveilen keskiverto-neliydinsuorittimesta, ja toivottavasti löydän sellaisen englanninkielisenä ja kohtuullisesti hinnoiteltuna. Halvat koneet olivat tosi halpoja, 200-300 €, ja heti kun oli parempi suoritin, niin hinnat nousivat samoihin lukemiin kuin Suomessakin. En ihmettele, miksi ihmisillä on vielä niin vähän tietokoneita kotona, paikallinen palkkataso kun on ihan muista sfääreistä kuin mitä se Suomessa on, ja siihen suhteutettuna hyvien koneiden hinnat ovat aika hurjia.

Tietotekniikka mahdollistaa monenlaisia asioita. Päivän yllättävin hetki oli se, kun sain kuvan mamman haudalta. Juniori kävi siellä katsomassa tilannetta, ja totesi, että hauta onkin jo laitettu kuntoon. Kiitos hänelle, joka on käynyt istuttamassa sinne kukkia. Samalla tuli mieleen monenlaisia muistoja haudalla olevaan posliinilintuun liittyen. Kun maalasin lintua posliininmaalauspiirissä Toholammin Purontakasessa, tai jossain siellä lähialueella, niin ensimmäinen vauvani oli ihan pikkuinen, ja nukkui maalaamisen opettelun ajan turvaistuimessaan tyytyväisenä. Se lintu on siis ollut äidin haudalla jo yli 20 vuotta ympäri vuoden, säällä kuin säällä. Värit haalistuivat oleellisesti jo parina ensimmäisenä vuonna ja kultaukset ovat karisseet, mutta siellä se edelleen nököttää. Kaiken lisäksi törmäsin siihen "hopealoimuksi" kutsuttuun hautakivimateriaaliin täällä eräässä uudessa, valmistuvassa rakennuksessa. Siellä kehuttiin, että eikö ole erikoista ja hienoa kiveä... "Kyllä, kaunista on. Sitä louhitaan myös siellä, missä olen syntynyt, ja äitini hautakivikin on samaa kiveä". Mies katsoi hetken hämillisenä, ja vaihtoi aihetta.

Eilen kirjoitin kissasta ja asunnosta. Kirjoittamisessa on se hyvä puoli, että niitä kirjoitettuja
Vanha talo vai uusi talo, vanha vai uusi...?
asioita tulee prosessoitua omassakin päässä. Kun olin sen kirjoittanut, ja oikoluin ennen julkaisua, niin hiukanko se lause näytti typerältä. siis että luovun unelmieni asunnosta kissan takia. Pöh! Laitoin saman tien viestin välittäjälle, että jos se omistaja nyt vielä kaiken jälkeen suostuu sen minulle antamaan, niin mielelläni teen sopimuksen ja muutan siihen vaikka heti tulevalla viikolla. Kissa joutuu opettelemaan sisäkissaksi, joka seikkailua kaivatessaan voi kiivetä vaikkapa katolle ;) . No, ehkä sille jotain virikkeitä keksitään, mutta sisäkissa ja turvallisempi (ja tylsempi) elämä kutsuu tuota kollia. Sain ehdotuksia myös siitä, että lopetuspiikki kissalle... mutta ei se olisi oikein. Hyvä kun pystyn hämähäkin tappamaan, merkitys kun on senkin elämällä. Jokaisella täällä on oma merkityksensä, niin minulla kuin sinullakin. Ja kyllä, minussa on sekä todella pehmeä puoli että kova puoli. Sitä löytyy mitä tarvitaan, näinhän se usein naisen elämässä menee. Miehillä on astetta helpompaa, eikö vain? Heistä löytyy vain sitä mitä he haluavat itsestään löytyvän. Naisesta on löydyttävä kaikki se, mitä perhe ja erityisesti lapset tarvitsevat.


 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.