sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Muutto, jee!

Muutto on tehty, ja sen huomaa omistakin lihaksista, tai paremminkin niiden kipeytymisestä.
Alanyan värejä viime viikolta
Muuttoauto tuli tosi myöhään illalla, paljon myöhemmin kuin oli sovittu. Se taas tarkoitti sitä, että Kalella miehet kantoivat tavaroita pimeässä, siellä kun on huonot valaistukset. Ja koskaan en tämän kahden vuoden aikana ole nähnyt niin monta naapuriani yhtä aikaa parvekkeilla ja pihoilla, kun mitä näin nyt. Jokainen oli uteliaana katselemassa, että ketkä kantaa ja mitä kantaa, mitä puhutaan ja  mitä ei. Eniten niitä kai häiritsi se, etteivät ne tunteneet muuttumiehiä. eivätkä tienneet mihin muutan. Muuttomiehetkin hoitivat sen kysymyksen hyvin diplomaattisesti, todeten vain, että emme me vielä tiedä, kohta sen näkee. En nimittäin ole sanonut kenellekään naapurille ennakkoon, että muutan, eikä ketkään muut kuin kiintiestönvälittäjätuttavani ja vuokraemäntäni tiedä mihin menin/ tulin... paitsi ne muuttomiehet tietysti tiesivät.


Lähdössä en kantanut mitään, eli siellä pääsin todella helpolla sen osalta. Vuokraemäntä-mummo tuli siihen tinkaamaan ja vinkumaan ja estelemään lähtöä, ja soitteli koko lapsikatraansa, että nyt pitää tulla estelemään. Heillä tulee olemaan huomattavia vaikeuksia saada tuohon ketään, sillä asunnon ympäristö ja sitä myöten rottaongelma ja muurahaisongelma ovat kasvaneet todella ikäviin mittoihin. Eikä sitä melua vapaaehtoisesti kukaan kuuntele kauaa. Eilen teki taas mieli tehdä kanasta paisti, kun se siellä rääkyi. Siinä samalla tajusin, että kai itseni psyykkasin siihen, etteivät ne kanat ja kukot häiritse, vaikka en todellakaan ajattele niin, jollei oman mielenrauhan kannalta ole parempi ajatella niin.

Uuteen taloon tullessa lähes kaikkien asunnot olivat jo pimeinä, eli ihmiset olivat nukkumassa... kello oli vähän vaille yksi, kun tavarat olivat asunnossa. Omat voimat loppuivat täysin, sillä yritin kantaa samaan tahtiin kuin mitä  miehet kantoivat, että toimitus sujuisi nopeammin ja pääsisimme kaikki yöunille. Kun tuttava tuli rappusissa vastaan pyykinpesukone selässään, niin jäin silmät suurina katomaan, että mistä on kyse. Täällä on tapana, että mies kantaa itsekseen yhden kodinkoneen. Apu ei kelvannut, sitä ei saanut ottaa vastaan. Toivottavasti eivät ole hirmuisen kipeitä tänään, sillä muuttoauton kuljettajakin kantoi itsekseen korkean jääkaappi-pakastimen, selässä. En siinä sitten itsekään kehdannut yhtä pientä kassia tai laatikkoa kantaa kerrallaan, vaan otin kolme. Viidenteen kerrokseen meno oli neljän pysähdyksen taktiikalla, kun ei vaan lihasvoimat meinanneet riittää. Toisaalta en voinut purkaa kuormaakaan kesken kaiken, kun olin lastannut ne  niin typerästi syliini. Kaikki olisi levinnyt pitkin rappukäytävää. Sinnittelin siis keitiön työtasolle asti, kun en halunnut näyttää heikolta, vanhalta naiselta :)) .

Arvelin, että suihkun jälkeen tulee helposti uni, mutta olin väärässä. Oli ihan järkyttävän hiljaista, Kalelle kuuluneen jokaöisen discomelun jälkeen. Kuulin alakerrasta jääkaapin hurinan, kuulin oman hengitykseni ja kuulin ennen kaikkea kovana soivan tinnituksen, joka oli nyt se suurin häiriötekijä. Kalella ja kaupungin keskustasa liikkuessa en ole enää pitkiin aikoihin huomannut tinnitusta, vaikka se isoilla desibeleillä soikin, mutta nyt kun tulin hiljaiseen ympäristöön, niin sain muistutuksen tuosta meluisasta takuuvarmasta seuralaisestani. Yllättäen siis valvoin pitkälle aamuyöhön, enkä olisi vapaaehtoisesti heränny siihen aikaan kun piti herätä. Koko päivä on mennyt puoliunisena hortoillessa. No, kävin kyllä valitsemassa huonekalut, ja löysin kolmeen huoneeseen tarvitsemani,eli siis lähes kaikki etsimäni. 

PArveketuolit löytyi mutta pöytä puuttuu, aurinkotuoli puuttuu, ja tietokonepöytä puuttuu ja mieluisan värinen sohvaryhmä puuttuu. Yhdessä paikassa näin jo sopivat värit ja mutta hinta ei ollut mieluinen. En suostu maksamaan yhdestä sohvasta samaa hintaa kuin mitä maksan kahden makuuhuoneen kalustuksesta ja keittiön ja parvekkeiden kalustuksista yhteensä. Höpö höpö sille sohvakauppiaalle. On muuten itseni kannalta helppoa tuo kaikkein raskaimpien huonekalujen muutto... kalustefirma tuo kaiken kotiin, ja tällä kertaa nosturiautolla. Siellä tulee niin isoja umpipuisia vaatekaappeja, ettei niitä saa kannettua porraskäytävässä vaikka haluaisikin. Sen lisäksi ne painaa ihan hirmuisesti. 

Keittiön tavarat sain purettua tänään, muita en edes harkinnut ennen kuin kaapit ja huonekalut ovat täällä. On vain yksi ISO ongelma. Vuokraemännän mies lahjoitti minulle makuuhuoneeseen järjettömän ison, ruman ja hyödyttän mallisen vaatekaapin käyttöön, siis asuntokohtaiseen käyttöön. Mietin vain, että miten se puretaan, ja mihin sen sijoitan. Musta, iso ruma hirvitys täyttää makuuhuoneen yhden seinän :P yök, ei käy. Kaappi lähtee vaivihkaa johonkin varastoon. Mutta muuten täällä siis kaikki ok, ja paranemaan päin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.