sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Puhukaa naiset kun siihen kerrankin on tilaisuus

Äiti ja tytär bussiaseman laidalla syöttämässä puluja, 25.6.16
Meressä on taas istuskeltu, pyöriskelty, ja seistä tökötetty, sanojen varsinaisessa merkityksessä. Veden lämpötila oli mukava yllätys, ei tuntunut yhtään kylmälle :)) . Aallokko melskasi sen verran isona, että punaiset liput liehuivat torneissa ja enemmistö rannalle saapuneista ihmisistä pysytteli siellä missä minäkin, rantavedessä. Siitä huolimatta tuon puolentoista tunnin aikana pari kertaa katselin väärään suuntaan, ja onnistuin maistamaan suolavettä. Onhan se toki perusteellinen tapa tutustua meriveteen, mutta ilman tuota tuttua kokemusta voisin silti helposti elää. Jäisi toisille enemmän maisteltavaa... Silmätkin ovat punaiset kuin särjellä, johtuneeko siitä suolavedestä vai sen mukanaan tuomasta hiekasta, en tiedä. Ei muuten tarvitse mennä kovin kauas sukupuussa, kun löytyy Särkioja -nimisiä henkilöitä, niin että voi tuohon silmien punastumiseen sukugeenitkin ympätä mukaan, jos on oikein avarasti ajattelevalla tuulella. Ensimmäistä kertaa rantaelämässä minulle kävi vaatteiden kanssa ihan kunnon arviointivirhe. Jätin pyyhkeen, aurinkolasit, sandaalit ja vaatteet yhteen kasaan kuivalle hiekalle, en niin hirveän kauas kosteasta hiekasta. Tuolla kun tuli ajoittain yllättävän isoja aaltoja, sellaisia, jotka nousivat kuohupäineen korkealle ja murtuivat isolla pauhulla. No, pois lähtiessä totesin, että tulovaiheessa kuivana ollut hiekka olikin nyt ihan märkää, vaikka vesiraja olikin kaukana. Joku isoista aalloista oli ulottunut tarpeeksi kauas. Päällimmäisenä ollut pyyhe oli eniten kuiva, muut märkiä ja hiekkaisia. Ei kai siinä sitten muuta, kuin kastelemaan koko pitkä toppi, niin ei näytä märkäläiskäiseltä. Rantahousut alle ja märkä toppi päälle, aurinkolasit päähän ja menoksi. Bikinit päällä en voisi edes kuvitella käveleväni täällä, tämä kun on sekä koti että kohta myös työaluetta. Harvoin näkee kenenkään kävelevän pelkissä bikineissä Mannerheimintiellä Stockmannin oven edessäkään, tai edes Leppävaaran Sellon vierustalla.


Kun ostat tai vuokraat asuntoa Alanyasta, niin muista katsoa myös missä naapuritalojen varavirtageneraattorit sijaitsevat. Itse en muistanut koko asiaa, enkä tiedä paljonko se todellisuudessa olisi valintaan vaikuttanutkaan. Nyt muistin asian, kun kotiin tullessa huomasin, että on kova meteli ja haisee dieselpakokaasut koko talossa. Alemmat kolme kerrosta kärsivät tuosta metelistä ja pakokaasuista paljon enemmän. Meilläkin oli suljettava ikkunat ja ovet, vaikka vilvoittava tuulenhenkäys puhaltaakin vuorilta juuri nyt niin mukavasti. Meillä on sähköt, en tiedä mitä naapuritalossa tapahtuu, mutta tuossa se nyt metelöi ja haisee.

Tuo kuvasa näkyvä tyttö kävi ensin hakemassa ravintolan keittiöstä asiakkailta yli jääneitä leipiä. Sen jälkeen hän marssi keskelle suurta linja-autoaseman aukiota, heitteli hieman leivänmuruja ja sai pulujen jakamattoman huomion osakseen.

Tyttö houkutteli pulut mukaansa tuohon kulmaukseen, jossa hän äitinsä ja ravintolan yhden työntekijän kanssa istuu ja jatkaa pulujen ruokkimista. Itse istuin heidän takanaan ravintolan pöydässä syömässä, ja olin hyvilläni siitä, että ateria oli jo loppu. Joka kerta kun joku puluista nousi ohi kulkevia ihmisiä säikähtäessään siivilleen, niin pulusta pöllähti ravintolan pöytiä kohti pölypilvi, joka näkyi tosi hyvin vasten aurinkoa. Ja jokaisella pöllähdyksellä mietin, että tuleeko vaan pölyä vi myös lintukirppuja tai kirppuja... Teki mieleni vaihtaa pöytää, mutta ratkaisu löytyi taksimiehistä. Yksi viereisen taksikopin miehistä seurasi aikansa meitä läsnä olleita, ja juoksi sitten kädet ilmassa huitoen puluparven keskelle ja säikytti ne tiehensä. Hän toisti saman neljä tai viisi kertaa, eli niin monesti kuin mitä pulut palasivat, ja joka kerta tyttö parkui äidilleen miehen tekosia. Tuokaan osa miehenlogiikkaa ei avaudu minulle, ei sitten millään, mutta eipä sen tarvitsekaan. Tyttö jatkaa syöttämistä sitten, kun (jos) tuo kyseinen taksikuski ei ole paikalla häiritsemässä ruokintaa.

Täällä saa lukea uutisista Suomen juhannusriehunnasta, ihmisten puukotuksista, tappeluista, ampuma-asevälikohtauksista, perheväkivallasta ja humalassa hukkumisista. Viina vie vähäisetkin järjen rippeet joiltakin joka juhannus, joiltakin paljon useamminkin. Toinen uutisissa paljon näkyvä on Britannian ero EU:sta ja  oikeiston ja äärioikeiston innostuneet kannanotot Suomenkin EU:sta eroamiseen tähtäävän prosessin käynnistämisestä. Voi voi... pikkuruinen, eristäytymään pyrkivä ja muihin nähden niin erilainen Suomi sinnittelisi yksin. Sitä on vaikea kuvitella.




Mutta elämä jatkuu ainakin toistaiseksi, niillä joilla elämä on. Parin päivän takainen Joonaksen haastateltavien etsintä -teksti on saanut paljon katsojia ja poikinut vilkasta keskustelua. Tv-tuottajien yksi keskeisistä tehtävistä onkin juuri keskustelun herättäminen, ja jos se jo tässä vaiheessa herättää noin aktiivista keskustelua, niin hänen valitsemansa aihepiiri tulee siis tarpeeseen. Odotan mielenkiinnolla lopputulosta. Ja jos se jotakuta mietityttää, niin en ole mukana haastateltavien joukossa. Hän vain kysyi minulta, että satunko tuntemaan tuollaisia profiiliin sopivia naisia. Ehkä tunnen, ehkä en, ja helpoin tapa etsiä heitä on laittaa ilmoitus näkösälle, niin kuin nyt on tehty eri foorumeilla, myös täällä. Puhukaa nyt suomalaiset naiset suunne puhtaaksi, kun kerrankin on siihen oiva tilaisuus, siis muuallakin kuin salassa ja selän takana.

Alanyassa filmifestivaalit ja siihen liittyvät toiminnot jatkuvat vielä alkavalla viikolla, joten jos olet täällä, niin suuntaapa kulkusi Punaisen tornin suuntaan. Muutenkin keskustassa on tarjolla monenlaisia aktiviteetteja kulttuurielämyksistä urheiluun ja retkistä hemmotteluun. Suomalaisia näkyy ja kuuluu katukuvassa eri puolilla kaupunkia, joten kyllä heitä täällä on, vaikkakaan ei yhtä isoja määriä kuin viime tai toissa vuonna. Ramadanista eli paastonajasta on jäljellä enää reilu viikko, kun 4.7. paasto päättyy, ja on juhlan aika. Kerron tuosta myöhemmissä kirjoituksissa tarkemmin. Nyt leppoisaa kesäkuiseen arkeen palaamista itse kullekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.