lauantai 4. kesäkuuta 2016

Sinun pullo ja minun pullo

Päivän posti toi odotetun kirjeen
Tarkanin Dudu soi taas kaiuttimista, sillä kun on tietty oma merkityksensä :)) . Tänään on ollut oikein hyvä päivä, niin kuin viereisestä kuvasta näkyy. Yksi stressitekijä on pois, ja tuon asian osalta voin jälleen hengittää huolettomammin seuraavat kymmenen kuukautta. Muutkin asiat näyttävät järjestyvän yksi kerrallaan. Aamulla sain tietää, että saisin unelmieni kattohuoneiston mieluiseen hintaan. Mitäkö tein seuraavaksi - ajattelin KISSAA, ja totesin, etten voi asua kattohuoneistossa, koska kissa ei osaa käyttää hissiä, naapuruston mammat eivät takuulla anna sen kulkea rappukäytävässä ilman että kuljetan sitä, ja viidennestä kerroksesta se ei oikein voi ulkokauttakaan kulkea. Sisäkissaa tuosta vaeltajasta ei saa millään. Se on yllättävän paljon samanlainen kuin minä. Sanotaan, että sellainen koira kuin on omistajansakin, ja tässä tapauksessa pätee myös tähän kissaan omistajineen. Voi kääk! Mietin kyllä monta kertaa, että mihin laitan tuon katin, mutta en henno sitä tapattaakaan. Lapset varmaan antavat palautetta tästä päätöksestäni, heh.

Jyrkimmät koskaan näkemäni portaat ovat tuossa naapurustossa. Lisäksi ne ovat pitkät ja kapeat, sekä tehty tiilistä, eli mm. kosteana erittäin liukkaat. Edes Tampereen Pispalasta en muista noin jyrkkiä pitkiä portaita, tai lyhyempiäkään. Lämpötila on päivisin noussut sellaisiin lukemiin, ettei porrastreenit kiinnosta yhtään, ei sitten vähääkään. Jätän sen riemun urheiluhullummille ja tyydyn kapuamaan Kalelle ihan teitä pitkin, tosin edelleen kävellen mieluummin kuin bussilla. Tänään on ensimmäinen kunnolla lämmin päivä, siis sellainen, että jopa minulle tulee hiki, kun kiipeän mäkeä ylös. Ilmeisesti nämä päri kolme päivää on nyt oltu kolmenkympin paremmalla puolella. Rantahiekka on jo päivisin niin kuumaa, että jalkapohjat palavat rakoille, ellei ole jotain kengän tapaisia jalassa kun liikkuu hietikolla. Meriveteen en saa vielä itseäni houkuteltua on se sen verran kylmää. Se vastaa suunnilleen Keski-Suomen tämänhetkistä järvivesien lämpötilaa, ainakin juniorin mökillä mittaamaan lämpötilaan verrattuna.


Tuttavakin ajelee pienellä tulipunaisella ja sporttisella avoautollaan pitkin kaupungin katuja aivan innoissaan. Tuon nelikymppisen miehen kasvoilla loistaa samanlainen ilo, kuin hurmioituneella pikkupojalla uudella, mieluisalla joululahja-autolla ajaessa. Kyydissä hänellä on milloin ketäkin, mutta kuskin hymy ei hyydy (eikä tarvitsekaan hyytyä). Jo pelkästä katselemisesta tulee hyvälle tuulelle itsekin. Hatunnosto sille, että hän osaa ottaa ilon irti elämästä noinkin pienillä ja simppeleillä konsteilla. Kovia ja hymyttömiä yrmynaamoja on jo tarpeeksi, nautihan elämästä, sillä... no, enpä saarnaakaan, nauti vaan elämän pienistä iloista. Jos et näe niitä ympärilläsi, niin opettele näkemään. Niitä on ihan taatusti jokaisen elämässä, eikä siihen tarvita avoautoa tai muuta materiaa, vaan oikeaa asennetta.

Istuin toisessakin kiinteistönvälitystoimistossa tänään, ja etsin kissalle (?) ja minulle sopivaa asuntoa kissaystävälliseltä alueelta. aina kun ehdotin jotain löytämääni mielenkiintoista kohdetta, niin kahdesta suusta kuului "ei". Syyt olivat milloin mitäkin, mustalaisalueesta törkyiseen alueeseen. Suosikkilause tänäänkin oli "se on liian kauakana, ota keskustasta". Ja keskustasta löytyikin jotain.
Iholla muuten kävelee ja pomppii ajoittain sellaisia ihan pieniä, mustia ja kovia ötököitä, joita kissa tuo ulkoa mukanaan. Ne ovat siitä omituisia, että vaikka painat sormella sen päältä tai yrität puristaa sen sormiesi välissä rikki, niin se vaan jatkaa matkaansa... astetta vahvemmat panssarit. Täällä näitä pomppivia ötököitä piisaa.

Tuossa kuvassa on viikuna puu latvuksen yläpuolelta kuvattuna, ja alemmassa lähikuvassa pienempi yksityiskohta puusta. Moni tuttava kyselee edelleen miltä viikunapuu näyttää, ja tässä on nyt pari vihjettä. Viikunat alkavat kypsyä hyvää vauhtia. Osa on jo hyvän kokoisia, ja tummemmissakin viikunoissa on jo väriä. Ei mene kauaa, kun päästään nauttimaan niiden huulia liimaavasta maitoliimamaisesta sisuksesta ja hiukan omituisesta mausta ihan tuoreeltaan ;) . No, hillona ja kuivattuna ne ovat allekirjoittaneen mielestä paljon parempia kuin tuoreena, mutta jokainen tykkää omanlaisestaan makumaailmasta.

Meillä on taas leipomispäivä. Ruisleivät ovat kohoamassa ja odottamassa uuniin pääsyä. Bongasin äsken norjalaishuvilalle isoja vesipulloja tuovan auton, ja vaihdoin itsekin pulloa samalla. Hämmästykseni oli suuri, kun tämä kalliimmaksi tietämäni vesimerkki maksoi vähemmän kuin se Eriksi, jota olin aiemmin käyttänyt, paljon vähemmän. Hintaeroa oli niin paljon, että käytännössä joka kerran, kun naapuri on pysäyttänyt minulle vesiauton, niin hän on tienannut ilmaisen vesipullon. Olen siis joutunut maksamaan oman vesipulloni lisäksi joka kerta myös naapurin vesipullon. Samperin loiset. Loppui hyvät naapuruussuhteet. Tämä on jo kolmas tällainen välistäveto, joka noiden kahden muijan kohdalla tulee esille. Kaasupullo oli ensimmäinen, Suomeen lähtiessäni ottivat vesilaskurahani ja laskun, mutta se lasku jäi sitten maksamatta eikä raha koskaan palautunut minulle. Niin että seuraavan kerran, kun olemme kasvokkain, kysyn asiasta ihan suoraan ja ilman kohteliaita teitittelyjä. Ja saatan kommentoida jotain muutakin, mutta en loukkaavasti, vaan oinasmaisen ironisesti. Tai sitten en kommentoi yhtään mitään ylimääräistä, katsotaan nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.