sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

On taas kiltteys kaukana

Ihana Emel ja SlowOrganik
Kaksi ja puoli tuntia olen yrittänyt sietää tuota allasbaarista kuuluvaa jytinäpaskamusiikkia, turkkilaisten lasten ja naisten
kiljuntaa ja karjuntaa jne. Ja asenteeni on ihan pielessä, tiedän. kai tämä kaikki sen vuoksi eteeni annettiin, siis että oppisin ajattelemaan toisin. Tinnituksen kanssa elämiseen olen jo tietyssä mielessä tottunut, vaan kun joudun nyt käyttämään korvatulppia ja/tai kuulosuojaimia, niin sen aikana tinnitus kuuluu ihan älyttömän kovaa. Samaltahan se kuulosti silloin ihan alussa, heti leikkauksesta heräämisen jälkeen. Nyt vaan tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että joidenkin ahneiden ja välinpitämättömien kiinteistönvälittäjien (Doğan&Doğan) antaman täysin väärien tietojen vuoksi olen tässä tilanteessa. Ahne ihminen on läpipaska, eikä se ahneus ole kansallisuuteen tai mihinkään muuhun sidoksissa, vaan on täysin riippuvainen ihmisen itsensä omista valinnoista. Se, joka päättää olla ahne paskiainen myös on sitä. Kuitenkin suurin osa ei edes tiedosta olevansa ahne paskiainen, vaan on myynyt itsensä ahneudelle huomaamattaan, ja luulee olevansa niin hyvä ja rehellinen, oikeudenmukainen ja ties mitä. Noita hurskastelijoita on maailma pullollaan, ja tulee olemaankin. Muuten ihminen ei saisi kontrastia hyvyydelle, ei osaisi arvostaa samalla tavalla niitä ihmisiä, jotka eivät ole ahneita mammonan ja omaisuuden palvojia. Ja kyllä, tarkoitin juuri tuota. JOkainen rahan ja omaisuuden kerääjä on tietyssä mielessä ahne. Toiset osaavat pitää hiukan rajaa siinä, miten käyttävät muita ihmisiä hyväkseen, mutta paljon on niitä, joilla ei ole rajaa, ja jotka eivät välitä. Hyvin harvat ovat ne, joilla on kyky tehdä bisnestä ja rahaa, ilman, että he tekevät vääryyttä kenellekään.

Lentokentältä ostetut korvatulpat ovat hyvät, siis oikeasti todella hyvät, mutta eivät riitä. Näiden lisäksi tarvinnee löytää kuulosuojaimet. Minulla on viikko aikaa muuttaa, ilman että tarvitsee maksaa seuraavasta

kuukaudesta mitään, ja sen ajan kuluessa toivottavasti löytyy asunto, jostain, missä ei ole ravintoloita, baareja, hotelleja, allasbaareja, teinien asuntoja, pikkulapsiperheitä eikä yökausia ryyppääviä ja remuavia turisteja... kuulostaako lista pahalta -kyllä. Alanyasta noilla kriteereillä uudehkon ja avaran asunnon löytäminen on todella vaikeaa. Ne, jotka tänne tulevat ja haluavat hiljaisuutta, joutuvat kuvaannollisesti pakenemaan vuorille. Vuoren rinnettä ylöspäin käynee minunkin tieni. Ellen sitten matkaa rannikkoa jompaan kumpaan suuntaan. Esimerkiki Gazipasassa ei kuulemma ole edes alkoholia myyviä ravintoloita, joten siellä ei välttämättä ole discoja tai allasbaaridiscojakaan. Espanja -ei. Portugali -ehkä. Ranska -ei, niiden kieltä en opi ikinä. Italia -ei, kauhistus. Kreikka -kielen puolesta ei... No, mistä sitä tietää missä olen ensi vuonna maaliskuussa, kun tänne oleva oleskelulupa päättyy. Talven aikana voisi ihan oikeasti katsastaa pari Välimerenrantavaltiota ja enemmän Turkkiakin. Täälläkin on edelleen turismin lieveilmiöiden saastuttamattomia alueita, ehkä.

Turkki on yksi tärkeimmistä matkailukohteista. Tässä ylempänä on tuoreita faktalukemia tämän alkuvuoden turistimääristä  kansallisuuksittain esitettynä. Pikkuisesta Suomesta on tullut tänne tämän alkuvuoden aikana 33.300 matkalaista. Nyt lehdet täällä iloitsevat, sillä vuorokauden aikana venäläiset ovat varanneet Turkin lomia taas todella hyvään tahtiin. Presidentit ja ulkoministerit sopivat kiistojaan, ja venäläiset voivat taas matkustaa tänne kuten ennenkin. Eräs lehti uutisoi eilen huumorisävytteisesti, että "Varo, ne tulee taas! Rakastamme teitä venäläiset". Lehtikuvassa oli kolme vähäpukeista, kaunista ja viimeisen päälle laitettua, barbien näköistä nuorta naista... sesonki on siis avautumassa, ainakin jos turkkilaisilta miehiltä kysyy.

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001212240.html
Sitten pari sanaa Suomen ja Venäjän suhteista, niitäkin on paranneltu presidenttien välissä keskusteluissa. Viereinen kuva esittää vuoden 2013 varustelutilannetta, ja siitähän asiat ovat ehtineet muuttua vielä vaikka kuinka paljon. Todella moni suomalainen kommentoi minulle edelleen, että Turkkiin on pelottavaa tulla, että säilyykö siellä edes hengissä jos sinne tulee, ja muuta yhtä hömppää tekstiä. Sanojat unohtavat, että Suomi oli kehitysmaa kun minä synnyin vajaat 50v sitten, ja ettei Suomessa tai missään muuallakaan maapallolla eletä enää samanlaista aikaa kuin 50 vuotta sitten. Suomi on kuin itikan pissi Itämeressä jos lähialueilla tapahtuu jokin konflikti, eli Suomi menee sinne minne muut sitä vievät. Suomi on hyvin paljolti muiden avun varassa, muiden armoilla ja hyvin helposti lakkaa olemasta. Vahvaa vastaan usein hyökätään, koska sen vahvuutta halutaan horjuttaa, ja halutaan näyttää, että pystytään horjuttamaan. Turkki on vahva, eikä ole sattumaa, että tänne isketään. Ei myöskään ollut yllätys, että iskijät olivat ihan muualta kuin Turkin sisältä tai Syyriasta tai Irakista. Suomessa muuten nytkin muutaman hengen ääriradikaali ryhmä järjestää mielenosoitusta isoa massaa vastaan, ja huutelevat suureen ääneen edustavansa kansaa ja kansan syviä rivejä. Minkähän valtion kansaa he edustavat?

Meille asennetaan lopultakin hissiä :)) . Iskuporakone jyrisee betoniseinässä, ja pauke ja kilke kuuluu myös. Toiseen samanlaiseen taloon asensivat hissiä kolme viikkoa, joten jännä nähdä ja kuulla, miten tämä projekti etenee. Alkuviikosta minun on mentävä tekemään muuttoilmoitus, vaikka osoite muuttuisikin pari päivää sen jälkeen uudelleen... ellei ihmeitä tapahdu, ja löydän niin hyvät kuulosuojaimet, että jään tähän oleskeluluvan loppuajaksi. Tuo allasbaari hiljenee kuitenkin 12 viikon kuluttua, jos on hengissä siihenkään asti. Nyt vaan on mietinnässä, että miten selviän sen 12 viikkoa. Sinä aikana on paljon tärkeitä kirjoituksellisia juttuja, joihin pitää pystyä keskitymään vähintään 8 tuntia per päivä. Jos en pysty keskittymään, niin projektit eivät pysy aikataulussa eikä tulosta tule. Pelkkä keskittyminenkään ei riitä, sillä luova kirjoittaminen vaatii sopivan rennon mielentilan, että mielikuvitus pääsee vapaasti lentämään. Lisäksi kirjoitustuotoksella on vielä tietty tasovaatimus, eli mikä tahansa raapustus ei käy, vaikka blogissa kirjoitusten taso vaihteleekin erittäin paljon. Tämä onkin enemmän omaa terapeuttista kirjoittamista, paineiden purkua ja asioiden käsittelyapua, johon kriitikoilla ei ole sananvaltaa.

Juuri nyt on yllättäen ihana ja tervetullut tauko allasbaarin musiikissa. Kuuluu vain lasten kirkuna kun ne tappelevat äitinsä huomiosta. Joten siirryn muihin kirjoitustehtäviin :))



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.