torstai 21. heinäkuuta 2016

Voihan elämä

Nyt ei kirjoituta yhtään, ei sitten yhtään. Viime yön saldo hyttysverkottomassa asunnossa ikkunoita auki pitäen on yli 20 hyttysen pistoa, siis sellaista, jotka turpoavat. Niitä tavallisia ei edes laskettu. Apteekista haettiin antihistamiinin, kortisonin ja käsidesin kaveriksi puudutegeeliä (niin kuin vesirokkoisilla pikkulapsilla käytetään). Se helpottaa jonkun verran nimenomaan sitä kutinaa ja särkyä, mikä noista ärtyneistä, tulehtuneista ja huomisiltaan asti laajenevista läiskistä tulee. On kyllä kärttyisen karmea olo, ja kipeä. Ainakin pari yötä pitää vielä selvitä ilman hyttysverkkoja, sillä ne tulevat Istanbulista asti, joten pistosmäärä ehtii kasvaa enemmän kuin sietokyky. Ehkä kuitenkin mieluummin ottaisin sen pähkinäallergian... tai en sittenkään. Tämä on vain hankala, ei hengenvaarallinen.

Verhokauppias koetteli sitkeyttäni, hän nimittäin halusi meidät sinne aamulla kello kymmeneksi, mutta hänellä ei ollutkaan mitään valmiiksi mietittyjä ehdotuksia niin kuin muilla tuntemillani verhokauppiailla, vaan hän esitteli talon kalleimpia verhokankaita. Ne Ottomaani-tyyliset jacquard-kankaat, joita hän kantoi eteeni, olivat lähes samaa hintaluokkaa (140-170 TL / m) kuin heidän aito, silkkinen verhokankaansa (180 TL / m). Ja värivalinnat olivat todella tummia, vaikka verhoilla sisustettavaa seinäpinta-alaa on paljon. No, kun hän meni vastaamaan puhelimeen, niin hänen venäläistaustainen vaimonsa alkoi esitellä kankaita, jotka taas yhdistin kaikki äidinäitiin... jouduin sanomaan, etten vielä ole noin vanha, että koen nuo kankaat vanhojen mummojen verhokankaita. Hänellekin tuli asiakas, ja hän lähti, joten lopulta verhoja valitsi kanssani kiinteistönvälittäjäystäväni, jolla oli paljolti samanlainen maku kuin minulla, vaikkakin hän on mies. Ja ihmeen kauan hän kesti verholiikkeessä pitkästymättä tai valittamatta, kolme tuntia.

Sieltä jatkoimme Türk Telekomiin nettilaskuongelmien vuoksi. Mielestäni minulle tuli laskuja usein ja enemmän kuin pitäisi. Asiakaspalvelu selvitti asiaa, ja joku Svetlana S oli jostain syystä antanut asiakastietoihin puhelinnumeron, joka oli minun. Lisäksi hän asui samassa talossa, kuin missä olin asunut kolme tai neljä vuotta sitten. Svetlanan laskuja olin maksanut vahingossa yhden jo aiemminkin, ja nyt kun tuli taas huomautus ja maksukehotus, niin onneksi summa oli tällä kertaa 178 TL eli omasta laskustani reilusti poikkeava. Siksi pyysin mukaani turkinkielisen selvitysmiehen. Asiakaspalvelun mies puhuu sellaista pikaturkkia, etten ymmärrä mitään sen puheista. Svetukka saa nyt kyllä maksaa omat laskunsa ihan itse.

Edelleen saan huolestuneita kyselyitä olenko hengissä ja miten vaarallista täällä on. Tiedän tilanteesta jonkun verran, sillä seuraan aktiivisesti uutisia sekä tv:stä, lehdistä että paikallisilta ihmisiltä, ja meidän arjessa täällä ei näy, ei kuulu eikä tunnu mitään muutosta. Arki sujuu niin kuin ennenkin. Turkki on tietyssä mielessä vahva ja yhtenäinen, ja tuo mitä on tapahtunut, on omasta mielestäni vahvistanut yhtenäisyyttä ja yhteiseen päämäärään pyrkimistä. Edelleenkään minulla tai meillä ei ole täällä mitään hätää. Jatkamme elämää ja nautimme päivien sisällöstä, elämästä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.