lauantai 26. marraskuuta 2016

Antalyassa

Antalyan satamaa näköalahissistä kuvattuna 26.11.2016
Tuttava sattui eilen sanomaan, että lähdetään sinne Konyaan nyt tänään, lauantaina. No, koska bussimatka KOnyaan kestää 5,5 tuntia, niin katsoimme parhaaksi lähteä sinne silloin, kun voi mennä jo yöbussilla, ja on aamulla perillä (tosi virkeänä, toinen silmä itään ja toinen länteen katsovana). Sen jälkeen on koko päivä aikaa kierrellä 2,2 milj. asukkaan kaupunkia ja shoppailla, tai mitä sitten tekeekään. Illalla voi hypätä bussiin ka matkustaa yön aikana kotiin Alanyaan... Juu. Ja juuri em syistä kohteeksemme tänään valikoitui Antalya.

Antalyan Kaleiciä näköalahissistä kuvattuna 26.11.2016
Molemmilla oli ainoat kosketukset Antalyaan muutamamt lentokenttäkäynnit sekä satunnainen autolla ajo kaupungin läpi. Niinpä aamulla kello 8 hyppäsimme Akdenizin bussiin Alanyan isolla bussiasemalla. Kumpikaan ei malttanut nukkua bussissa, vaikka yöunet jäivät lyhyiksi, vaan puheen pälpätys jatkui koko matkan. Antalyan Otogarille eli pitkän matkan bussien bussiasemalle päästyämme oli kome tehtävää: a) löytää wc, b) selvittää viimeisen Alanyaan palaavan bussin aikataulu (=23.00) sekä c) selvittää pääsy Antalyan keskustaan ja sieltä takaisin Otogarille.

Ensimmäinen ja toinen ratkesivat helposti, kolmas vasta perillä. Oli käsittämätöntä, kuinka ne monet ihmiset, joilta kysyille, sanoivat, että keskusta alkaa jo tästä vierestä, ja riittää, että menette raitiovaunulla yhden pysäkkivälin. No, onneksi Otogarin läheltä lähtevä tramway eli raitioovaunu, kulki pääosan matkaa maanpinnalla, jolloin näimme missä kannattaa jäädä pois ja missä ei. Otogarilta lähtiessä oli kaksi suuntavaihtoehtoa: Fatih ja Havalimani (Lentoasema). Keskustaan pyrkiessä ota se lentoaseman suunta.

Ennen raitiovaunuun (joka vaikuttaa myös metrolta) pääsyä piti ostaa Antalya Kart, matkakortti, joka maksoi 10 TL, kun sitä ei ollut ennalta. 5 TL oli tuon ladattavan kortin hinta ja 5 TL käyttörahaa oli ladattu sisään, noin suunnilleen, sillä info sanoi, ,että kortin sisältä riittää noin viiteen matkaan. Ja kun meitä oli kaksi, ja tuli käytännössä kolme eri matkaa molemmille, niin jouduimme lataamaan sinne liiran lisää, ja korttiin jäi 0.60 TL.

Antalyan Tramwayn Emniyet pysäkin luota 26.11.2016
Mutta se keskustan löytäminen. KUn matkasimme sen yhden pysäkkivälin, joka meille neuvottiin, niin totesimme, että ei näytä keskustalta, emme ole paikassa, johon pyrimme. Jatkoimme matkaa Emniyet pysäkille asti poistumatta Tramwaysta. Emniyetillä kävelimme parin kilometrin kierroksen, todetaksemme, että ei ole sitä mitä haluamme, eli keskustan humua ja shoppailupaikkoja. Siellä sitten eräs ystävällinen tilpehöörimyyjä kadulta neuvoi meille, että jos haluatte mennä todelliseen keskustaan, niin menkää Tramwayllä pysäkille nimeltä (unohdin nimen, eikä sitä lukenut pysäkkilistassa). Siispä hyppäsimme uudelleen Emniyetillä Tramwayhin, ja matkasimme Muratpasaan asti. Siinä kohden molempien vaisto sanoi, että kannattaa poistua. Muratpasa oli sitä, mitä haimme. Sieltä löytyi pääkatu vaate-, kenkä- yms liikkeineen. Ja kadun päässä oli Antalyan kellotorni, historiallinen Cesar-tyylinen patsas (en millään muista mikä Il Alla... siinä oli) ja historiallinen vanha kaupunki ja linnoitusalue Kaleici, satama sekä näköalahissi... ja kolme paria mukaan lähteneitä kenkiä.

Juustokakun moderni nimi on täällä Tsiis keik. Antalya 26.11.2016
Muratpasan alueella oli helppo ja miellyttävä liikkua, Nähtävää, sovitettavaa ja ihasteltavaa riitti. Samoin ruokapaikkoja ja juomapaikkoja oli paljon ja erilaisia. Baareja oli erityisesti sataman aluella. JOs jäät pois Tramwaysta Muratpasan pysäkillä, niin jatka siitä vain kävellen eteenpäin, sinne minne tramwaykin jatkaa. Ja sen jälkeen muutama kortteli kävelykatua, ja tulet historiallisen linnoituksen alueelle. Siellä kun eksyy basaarialueelle, myyjien keskelle, ja hillitsee hermonsa kaiken maailman tavaroiden kauppaajien keskellä, niin pääseekin jo laivasatamaan (joka on pienempi kuin Alanyassa). Satamassa on silti nähtävää ja koettavaa, ja hyvä tunnelma. Yhden täpötäyden laivan satamaan paluuta seurasimme silmät ymmyrkäisenä, ja totesimme, että ihan kiva, että olemme maalla. Laiva oli todella täysi. Satamasta takaisin shoppailukadulle noustuamme istuimme tsiis keik-kahvilaan juustokakuille. Oli ihana kuunnella sitä kielten ja kansainvälisyyden sekamelskaa. Antalyassa oli sykettä ja elämää, sellaista suurkaupungin makua, joka Alanyasta vielä tähän aikaan vuodesta puuttuu. Aikanaan Alanyakin kasvaa, mutta vielä nyt tämä on pikkusisko Antalyan sykkeeseen verrattuna.

Antalyan Muratpasan tramway-pysäkin vierestä iltavalaistusta
Ilta alkoi jo hämärtää, kun kävelimme viimeisestä kenkäkaupasta ulos (pulleiden ostoskassien kera). Myyjä hymyili onnellisesti lähtiessämme, ja toivotti tervetulleeksi uudelleenkin... ja hymyilytti meitäkin, eli ihan oli onnistunut shoppailu, puolin ja toisin. Siitä sitten takaisin tramwayhin. Onneksi Muratpasan kohdalla on myös kortin latauspiste / uuden kortin ostopiste. Siitä umpitäydellä tramwaylla matkustaminen Otogarille, Oikeasti se oli niin täysi, että jouduimme sulloutumaan vaunussa jo olleita ihmisiä vasten, että vaunun ovi meni kiinni. Ja muutkin vaunut olivat y htä täynnä. Emme ylettämeet pitämään kiinni mistään muusta kuin toisistamme, mutta se ei haitannut, sillä emme myöskään mahtuneet kaatumaan mihinkään päin.

Otogarilla pikaisesti lippujen osto, wc ja bussiin. JOtenkin puolihorteessa matka meni nopeasti (2,5 tuntia). Havahduin siihen, kun mietin ääneen, että miten Alanyan Kalen valot ovat jo noin ison näköiset. "Vi är redan i Alanya! Hur är det möjligt?" sanoi matkakumppanini. Siinäpä sitten kaksi useamman kenkäparin kantajaa onnellisena päivän kokemuksista ja väsyyksestä haukotelle käveli kohti kaupunkibussin pysäkkiä. Ihana oli olla reissussa, ja tosi ihana on olla kotona taas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.