sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Aurinkoa ja kukkia marraskuuhun


Alanyan Kale-kukkula, marraskuussa noin ranta nr 12:n kohdalta
Täällä ei synkistellä :)) .Tänään on sivu täytetty auringonvalolla ja kukkasilla, ja on sinne yksi mehiläinenkin päässyt. Saman tyylinen linja tullee jatkumaan jonkin aikaa, osin siksi, että täällä on valoa ja kukkia, ja molemmista pidän. Ehkä välillä on karskimpiakin kuvia,  joskus jopa mustavalkoisia. Katsotaan nyt mitä tulee. Kuvat ovat edelleen turistiräpsyjen tasolla, kuten joku on joskus kommentoinut, mutta se ei minua haittaa. Aiemmasta kamerasta hajosi kenno samoihin aikoihin kuin blogi jäi tauolle, ja tässä uudessa on vielä niin paljon opettelua, että en aseta itselleni mitään onnistumisen paineita kuvien suhteen. Jotakin tulee. Se on ainoa asia, jonka kuvien osalta voin luvata.

Alanya on edelleen kasvanut ja vilkastunut, sekä valmistautuu suunnitelmallisesti kasvamaan lisää. Täällä on valtion ja kaupungin taholta paljon uusia projekteja valmistumassa, ja niistä on ilo kertoa myös täällä, aikanaan. Enkä minäkään ole vielä jämähtänyt mihinkään keinutuoliin, joten saattaa olla, että elämässä sattuu ja tapahtuu edelleen yhtä sun toista. Ainakin kalenteri näyttää sellaiselta että jotain on lupa odottaakin tapahtuvaksi.

Alanya ja kukat, molemmat nauttivat marraskuun auringosta
Tuo ensimmäinen kuva on nähty täällä aiemminkin, ja silti se on tuossa taas. Kun en itse liiku enää Kalen suunnalla kovinkaan usein, niin ei tule siltä suunnalta kaupunkia kuvattuakaan. Itse asiassa kaipaan Kalelle, jossa meillä oli varsin tiivis kyläyhteisö ja kaikki oli lähellä. Meteliä ja elukoita en kaipaa, enkä entistä asuntoa. Sen sijaan nautin nykyisen asunnon hiljaisuudesta, ilmavuudesta, vaaleudesta ja valoisuudesta. Ja juuri valoisuutta ja ilmavuutta tuo ensimmäinen kuvakin edustaa, ja siksi se tuohon pääsi. Kalesta kaipaan liikkumisen helppoutta... sanoinko minä tosiaankin noin 1,5 km jyrkkään ylämäkeen kävelystä? B)  Joka tapauksessa täällä kauempana on auto tarpeen. Bussivuorot ovat päiväaikaan ok, mutta onhan se aina projekti, kun odottaa kaupungilta kotiin pääsyä, ja sitten vielä matkustaa sen muutaman kilometrin.

Alanya ja marraskuun kukkija
Kävin tässä välillä myös Suomessa, ja olihan se harmaa hämäryys aika rankkaa, varsinkin, kun siihen tulee runsaan valon keskeltä. Aiemmin Suomessa asuessa hämäryyteen ja pimeyteen jotenkin vaivihkaa vaan tottui, niin kuin olosuhteisiin yleensäkin totutaan. Lapissa asuvia ihimsiä arvostan erityisesti, sillä vaatii ihan omanlaisensa sitkeyden rakastaa niinkin kovia luonnon suomia olosuhteita. Siellä on kauneutta mutta on siellä myös koettelevia olosuhteita. No, jotkut sanovat että nämä olosuhteet täällä ovat kovia... itse en koe sitä niin. Minun elimistöni on tehty lämmintä ympäristöä varten; siihen on jo tekovaiheessa asennettu tänne kesän lämpöön sopiva termostaatti. Ilmapiiri on ok, ja kaupunki on rauhallinen ja turvallinen, edelleen. Täällä ei ole tarvinnut pelätä. Yksinäisyyttä ei tarvitse vapaaehtoisesti kokea näin seurallisessa ja osallistuvassa kulttuurissa vaikka hiljainen sesonki on ollutkin, tosin minun luonteeni kaipaa hiljaisuutta ja tilaa enemmän, kuin mihin täällä on totuttu. Sanovat toisinaan erakoksikin, jos eivät näe joka päivä ;) . Ja koska olen ulkomaalainen, niin saan sopivasti erivapauksia suhteessa paikallisiin käyttäytymisnormeihin.

Tiare-kukka ja uskomattoman upea tuoksu. Marraskuu, Alanya
 Pari kuukautta sitten kävimme paikallisen ja ruotsalaisen ystäväni kanssa vuorilla, erään siellä asuvan perheen vieraana. Se reissu oli mielenkiintoinen, ja moni käyttäytymiseen liittyvä asia tuli taas keskusteluun, ja ehkä jotain jopa opinkin. Päällimmäiseksi jäivät armolliset lauseet: "Koska sinä olet ulkomaalainen, niin monia asioita katsotaan läpi sormien. Sinulta ei vaadita näiden tapojen tuntemista." Vuoristolaisten elämää turistien virta ei ole muuttanut, niin kuin keskustassa asuvien elämää, ja siksikin monet perinteiset, hyvät tavat ovat siellä edelleen korkealle arvostettuja. Tapakulttuurissa erityisesti kohteliaat käyttäytymistavat ovat tärkeitä, ja siinä on paljon sellaisia hienouksia ja vivahteita, joita suomalaisessa kulttuurissa en ole kokennut, ja joiden oppimiseen menee aikaa. Niin ihmisten kuin maisemienkin puolesta reissu oli elämyksellinen, ja siitä kerron lisää vaikkapa seuraavassa kirjoituksessa ihan kuvien kera.

Sen verran säästä, että päivisin ulkona on vielä +20 - +28 C, vähän paikasta riippuen. Tuuli on kuitenkin viileää, ajoittain jopa kylmää, ja huoneet tuntuvat kolealta ilman lämmitystä. Lämmitys toki korjaa tilannetta, ja villapaidat ja villasukat sekä toppatakki on jo kaivettu esille kaappien kätköistä. Öisin lämpötila laskee noin +10 - +15 C:een, ja useimpina öinä täällä vuoren rinteessä tuulee. Käytännössä lähes joka yö on tuulista, toisinaan kivasti myrskytuulista. Täällä on ollut upeita myrskyjä ukkosineen ja salamoineen. Se, että vettä tulee hetkessä saavillinen lähes vaakasuoraan, ei mahdu tuon "upeaa" -otsikon alle, mutta kuivaksi paahtunut luonto kaipaa sadetta ja sateet ovat täällä paljon lyhytikäisempiä kuin Suomessa (jossa siis saattaa sataa viikon, tai kaksi, tai...). Meillä sade kestää usein tunnista muutamaan tuntiin, ja joka päivä näkyy edes vähän aurinkoa. Sääennustuksessa pilviä on alkanut näkyä useammin kuin ennen, ja on mielenkiintoista nähdä nyt koko talvi. Itse asiassa aiemmin en ole koskaan ollut täällä koko aikaa marraskuun puolivälistä helmikuun puoliväliin, vaan viikon silloin ja toisen tällöin. Pääsääntöisesti olen ollut tänä ajankohtana Suomessa. Nyt on toisin. Kävin jo Suomessa, ja seuraavan kerran käyn passin uusimisen vuoksi vasta maaliskuussa. Joten nyt siis tulee täysi annos talvisäätä a la Alanya.  Silti kumisaappaat on vielä ostamatta, kun en ole löytänyt "naisellisen nättejä, siroja ja korollisia". Aiemmista kokemuksista muistelen, että ne tulevat olemaan tarpeen.

Nyt istahdan katsomaan X-Factor UK:n suoraa tuloslähetystä, ihan vaan Saaran vuoksi :)) . Rentoudutaan hetkeksi ja unelmoidaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.