perjantai 18. marraskuuta 2016

Jatkamisen aika lähenee

Edellisistä kirjoittamisista on kauan, ja välissä on ollut täysi hiljaisuus tämän blogin osalta. Jotain muuta on saatu
valmiiksi tässä välissä, ja toisia projekteja valmistellaan. Elämässä ei ole ollut tapahtumatonta eikä hiljaista, eikä kai tule koskaan olemaankaan. Haaveissa ja toiveissa sellainen jakso on edelleen olemassa, mutta alan kallistua sille kannalle, että tuskin se on millään muotoa realistinen toive. Päästäkseen tai joutuakseen tapahtumattomuuden tilaan tarvitsisi lakata elämästä tässä ja nyt, eikä se taas ole millään muotoa tavoittelemisen arvoista. 

Tässä välissä on tapahtunut paljon ja monenlaista, ja edelleenkin riittää, että on läsnä. Tänä aikana olen nähnyt myös erilaisia ihmiskohtaloita, joista osa on todella surullisia ja osa selviytymistarinoita. Aäripäiden välissä on myös joukko ihan tavallisia ihmisiä, jotka elävät arkista elämäänsä parhaansa mukaan. Päällimmäinen opetus on ollut se, että ei tarvitse olla täydellinen, eikä mitään muutakaan uuden suomalaisen mittapuun mukaan. Täällä Turkissa elämiseen riittää "tavallisuus". Riittää, että on ihan tavallinen nainen tai tavallinen mies. Voi olla ihan rauhassa oma itsensä. Ihanan helppoa ja mahdollisuuksien täyteistä. Saara Aalto on puhunut samasta asiasta viime viikkoina. Jos et voi olla Suomessa oma itsesi, niin lähde katsomaan isompaa maailmaa ja sen mahdollisuuksia. Joka tapauksessa on hyvä nähdä maailmaa ja tulla löytäneeksi itsensäkin sillä samalla matkalla.

Tässä pieni pätkä toukokuun tekstiä: 


  • Jokainen vastaan tullut ihminen on aina vain ihminen, ja toivottavasti säilyttää inhimillisyytensä kuolemaansa saakka. Inhimillisyyteen kuuluu hyvät ja huonot hetket, onnistumiset ja epäonnistumiset, noiden molempien sietäminen sekä itseltä että kanssaihmisiltä, ja ihmisenä kasvaminen ja ihmisenä kasvamisen mahdollistaminen myös kanssaihmisille. Jokainen vastaantullut ihminen on myös mahdollisuus, jos ei muulle, niin ainakin omalle ihmisenä kasvamiselle (tosin aina myös paljon enemmällekin). 

  • Miten sinä mahdollisuutesi käytät? Miten sinä kohtaat elämässäsi ne ihmiset, joiden tiet risteävät kanssasi edes hetkeksi? Oletko kenties panssarivaunu, joka jyrää siitä mistä haluaa kaiken muun elollisen yli, piittaamatta vähääkään siitä, mitä jälkeä saa aikaan? Vai livutko vain hiljaisessa tuulessa purjehtivan laivat tavoin äänettömästi ja kohtaamatta ohi, ilman, että edes huomasit, että kohtasit ihmeen, kohtasit ihmisen?

Ihania pieniä ihmeitä itse kunkin päivään, missä tahansa oletkin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.