keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Lunta on taas

Violetit pilvet Alanyan yllä :))
Aamulla herään ukkosen jyrinään, enkä malta jäädä lämpimien peittojen alle, vaan nousen kylmään huoneeseen. Makuuhuoneenkin parvekkeelle on satanut vettä oikein kunnolla, olohuoneen parvekkeelle vielä enemmän. Huomaan, että olen oppinut laittamaan pyykkipojat pyykkeihin, mikä on ollut enemmän kuin tarpeen. Koko pyykkiteline oli kaatunut tuulen voimasta, ja valkoiset paidat, sukat yms olivat onneksi telineessä vieä kiinni, ja omalla parvekkeella. Olisi ollut jokseenkin noloa käydä metsästämässä pikkuhousuja jostain pihamaalta tai naapureiden parvekkeilta (olisivat ehkä jääneet hakematta).

Päivällä pilvien lomasta pilkahteli aurinkokin, ja loi kauniita valokuvioita sekä pilvien sekaan että meren ylle. Illalla saapuivat uudet sadealueet ja ukkonen. Illan pimentyessä ajelimme vuoreninteelle sellaiseen paikkaan, josta näkyi enemmän salamoinnin puolen taivasta. Oli upeaa katsella illan pimeydessä salamoiden leikkiä pitkin taivaankantta. Pääosin ne olivat pilvisalamia. Nyt lähestyy taas uudet, muhkeat jyrinät, ja yritän tässä nopeasti naputella tekstiä kasaan, sillä aion poistaa modeeminkin sekä sähköverkosta että netistä kovimman ukkosen ajaksi. 

Ilma viilentyi Alanyan vuoristossa sen verran rajusti ,että tänään arktisten ilmavirtausten mukana tulleet sateet tulivat lumena alas ja jäivät lumena maanpintaa, siis sinne ylimmille vuorille, paikkaan, johon sitä laskettelukeskustakin ollaan tuttavan mukaan tekemässä.

Päivän naurun aihe löytyi Alanyasta pikkukadulta.
TAnssituntien valtavan melun jälkeen tinnitus vinkuu häiritsevän kovaa molemmissa korvissa. Tosiaan, nyt opella on minikaiuttimet, mutta naiset puhua pärpättävät opettajan puheen päälle ja musiikin puheen päälle. Olemme suht pienessä, kaakeloidussa tilassa, ja kaikuineen melu on valtava. Yli puolet ajasta opettajan puhetta on mahdotonta kuulla, mutta en aio ottaa siitä stressiä. Kotona huonelämpötila oli päivällä +18 C, nyt on +17 C ja yöllä ehkä laskee vielä alemmas. Konkreettinen ensimmäinen kylmyyden tuoma rajoitus on ollut pullan ja leivän leipomisen vaikeus. Hiivataikinan kohotus vaatii näin kylmässä huonelämpötilassa hirmuisen pitkän ajan, ja nytkin tuolla on leipätaikina puolivalmiina.. jää siis huomisaamulle, tuli mitä tuli. Yllätyksenä sain tänään litran omista oliiveista paikallisessa puristamossa puristettua extra virgin oliiviöljyä. Olipa hieno aromi.  Ulkonäöllisestä tuo pullollinen on samanlaista kuin kaupasta saatavat vastaavan nimiset, mutta maku on hieno. Ei sitä voi oikein sanoin kuvata.


Syksyn värejä täälläkin, kuivuuden vuoksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.