maanantai 21. marraskuuta 2016

Tanssittaa

Alanya tänään pilvisenä ja jo iltaan hämärtymässä
Tanssin vuoksi olen ihan huippufiiliksissä, pitkästä aikaa. Jei jei jei. Olisittepa nähneet opettajan (nuori mies) ilmeet, kun tänään ekaa kertaa menin paikan päälle, hieman etuajassa, ja kysyin että missä ne tanssitunnit pidetään. Naama valahti, kesken ollut ruoka-annos jäi syömättä ja herra lähti puhelimen kanssa tupakille. Olisi ollut kiva tietää mitä hän minut nähdessään ajatteli. Kuului vaan kyselevän, että onko tuo vanha nainen jo ilmoittautunut, ja osaakohan se edes turkkia, miten sen saa oppimaan... ha haa. Nyt kyllä kehuskelen hieman, mutta ryhmä oli harjoitellut jo neljä opetuskertaa tiettyä turkkilaista, kuusiosaista koreografiaa, ja 20 minuutissa opin sen päästen samalle tasolle, kuin ryhmän heikoimmat kahdeksassa oppitunnissa. SEn jälkeen alkoikin sitten tulla uutta koreografiaa sellaista vauhtia, että osa siirtyi jo seisoskelemaan seinustalle. Muistettavaa kertyi niin paljon, että seuraavissa treeneissä en taatusti muista ulkoa ihan kaikkea, mutta osaan turvautua kaverin liikkeiden katsomiseen ja kopioimiseen.

Oletin, että minulla on jatkossa tanssitunnit kerran viikossa, ja olin siitäkin jo ennakkoon hyvin onnellinen, sillä kaipaan tanssia tosi pajon. Tuntien päätyttyä opettaja yllättäen sanoi, että tervetuloa tunneille JOKA PÄIVÄ. Pääsin samalla myös konkariryhmään! Wuhuu! Polvissa on mustelmia ja reidet tärisevät väsymyksestä. Käsivarret ja yläselän lihakset "nauttivat" myös olostaan... Ensiapuna kroppa sai Suklaata ;) . Nyt on lihakset väsyneet ja sen tuntuiset, että huomenna on taatusti kipeitä paikkoja, mutta ei se mitään, huomenna on uudet treenit. Sillä se kipu lähtee millä se on tullutkin. Ja huippua tässä on se, että todellakin treenaamme viitenä päivänä viikossa, ja hiukan eri kokoonpanoilla joka kerta. Opettajalla on erikseen hitaat ja nopeat / vaativammat koreografiat... tänään oli ne hitaat. Innolla odotan huomista, vauhtia ja fyysisyyttä. Eikä tarvitse edes itse miettiä koreografioita eikä valmistella tuntia, menee vaan ja nauttii :)) . Helppoa ja niin ihanaa!

Aiemman päivän aurinkoenergiaa ja kapokkipuun kukkia
HAssu, pieni yksityiskohta oli se, että ope tuli tunnille ilman soitinta ja ilman musiikkia. Tosi iso osa ajasta mentiin hänen turkinkielisen ohjeistuksensa ja laskunsa mukaan. Ja kun tanssissa on ihan oma sanastonsa, niin arvaatte varmaan paljonko siitä turkinkielisestä tanssisanaststa oli minulle entuudestaan tuttua -hyvin vähän. Kun en ymmärtänyt sanoja, niin "katselin vaan kuvat". Mallista on muutenkin helpompi tehdä, kuin pitkiä puheita noudattamalla. Kun ei ollut musiikkia, niin opettaja lauloi aina sitä biisiä, jota tarvittiin. Ja eihän siinä mitään, hyvin lauloi ja hyvin rytmitti. Sen mukana oli helppo tanssia.

Juu, lupasin eilen, että kerron tänään vuoristoseikkailusta. No en kerro, kun nämä fiilikset olivat nyt ne päällimmäiset. Vuoristosta voi puhua sitten toisena päivänä. Se reissu on tehty jo, eivätkä ne muistot karkaa mihinkään. Kerrotaan kun ehditään. Nyt on suihkun aika, askel-askel-jousto-potku-juoksee-juoksee-kädet- sulkee...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.