perjantai 2. joulukuuta 2016

Jouluvalot on ripustettu

Alanyan sääennuste 2.12.-16 kello 10.25 havadurumu15gunluk.net
Aamulla herätessä paleli, ja siitä sain inspiraation katsoa taas sääennustusta, molemmat omat lämpömittarit kun hajosivat kesähelteillä. Sääennustus oli yllättävää katsottavaa. Alanyaan on lisäksi annettu seuraavalle neljälle yölle varoitus siitä, että lämpötila saattaa laskea miinuksen puolelle, ja aiheuttaa ongelmia mm kasvihuoneissa ja tien liukkauden suhteen.


Keskustelimme eilen erään Ukrainasta pari vuotta sitten tänne muuttaneen naisen sekä hänen kaverinsa kanssa turkin kielen opiskeusta. Hänkin on käyttänyt kaikkia mahdollisia kanavia internetistä reaalielämään, ja maksaa tällä hetkellä lähes pari sataa euroa kuussa siitä, että saa yksityisopetusta juuri niillä samoilla kielioppialueilla, joita itsekin tarvitsisin kehittyäkseni kieliopillisesti nykytilanteesta eteenpäin. Hänen tärkeimmät neuvonsa olivat: 1. hakeudu turkkilaiseen seuraan ja puhu heidän kanssaan turkkia. Samalla välttele oman kulttuurisi seuraa, sillä heidän kanssaan et opi mitään tästä kielestä tai kulttuurista. 2. Lue paljon ja nimenomaan turkinkielisiä kirjoja, lehtiä, sekä kuuntele uutisia. 3. opiskele kieltä niin paljon kuin jaksat, kaikissa tilanteissa ja kaikkia mahdollisia kanavia pitkin.

Painonpudotusta motivoivat kengät
Naureskelen kun katsoin äsken jääkaappiini. Tuli käytyä taas hakemassa hedelmät ja vihannekset torilta. Yleensä kysyn pienviljelijämummoilta kilohinnan, pyydän pussin ja kerään sinne sitten haluamani määrän. Päivän viimeiset ostokset tein kuitenkin torialueen reunalta, myyjien selkäpuolelta, ja en siis voinut itse kerätä niitä pussiin. Siinä totesin, että tuoreen pinaatin kilohinta on ok, ja automaattisesti sanoin, että 1 kg, kiitos. En sitten yhtään ajatellut mitä sanoin. Tarkoitus oli ostaa 1 nippu tuoretta pinaattia, mutta tajusin vasta silloin, kun mies ojensi minulle isoa pussillista, että puolihuolimattomasti olin siis oikeasti pyytänyt kilon, ja sain mitä pyysin. Nyt on jääkaapissa iso pussillinen tuoreita pinaatinlehtiä. Eivät mene ihan yhdellä eivätkä kahdellakaan syönnillä, joten aamun projekteihin kuulunee mm. pinaatin pilkkominen ja pakastus. On ainakin gözleme-aineksia, ja voi olla, että pinaattilettuja ja pinaattisämpylöitäkin tulee tehtyä. Kilo pinaattia on oikeasti hirveän paljon pinaattia, ainakin  yhden naisen syötäväksi. Ei puutu kuin Kippari-Kalle...

Kalleille ja Villeillekin on saanut tänään taas hymyillä, mutta niinhän se on, että yksi pieni hymy voi pelastaa toisen ihmisen päivän. Nämä herrat vaan eivät nähneet naamaani eivätkä hymyäni, sillä he kommentoivat asioita nettiteitse. Ensimmäinen tuttava kertoi isänsä voinnista, kun sairaanhoitaja minussa taas muistutti itsestään, ja huomautin häntä siitä, että "on karmeaa, jos tupakoit sydänsairaan isäsi läheisyydessä". Herra tuttava vastasi siihen, että "minulla on ihan oma huone, ettei se isää mitenkään häiritse". Siis hän tupakoi sisällä, ehdin ajatella, ennen kuin annoin tulla kunnon valistussaarnaa noista syöpäkääryleistä ja niiden haitoista ympärillä oleville ihmisille.

Sen saarnan jälkeen herra oli ihan vaiti, pitkään, ennen kuin kommentoi jotakin ihan muuta, ja ilmoitti sitten, ettei hän
tupakoi, että minä olin vaan ymmärtänyt hänen sanomansa väärin. Tosi moni käyttää hätävalheenomaisesti tuota "sinä olet ymmärtänyt minut väärin". Eikä se ole kansallisuudesta kiinni. Eräskin mies käyttäytyi varsin "mielenkiintoisella" tavalla, paatoksella päpättäen mm. siitä, että miksi en ole lähettänyt hänelle aikaisemmin sitä ja sitä asiakirjaa... menin sähköpostiini, ja siellähän ne "en ole koskaan ennen nähnyt enkä niitä saanut"-asiakirjat näkyivät lähetetyn postin liitteenä.  Mutta takaisin tämän päiväisiin hymyn aiheisiin. Kun tuo edellinen keskustelukumppani ärsyyntyi siitä, ettei tupakointi olekaan mielestäni miehekästä ja terveellistä, niin hän vaan yksinkertaisesti jäi murjottamaan. Saa murjottaakin hetken aikaa, sillä jos aikoo minun kanssani istua samassa autossa jonkun matkaa, niin joko polttaa ulkona, tai emme istu samassa autossa. Lopputuloksena oli se, että minua hymyilytti hänen murjotuksensa, se todennäköisesti kuului äänessä, ja vastalauseena hän lähti tupakalle.

Epätoivoinen otos jouluvaloisesta appelsiinipuusta, automaatilla
BUssissa saan istua joka kaupunkireissulla pitkään, enemmän kuin tarpeeksi. On tullut tavaksi hymyillä kiltisti huivipäisille mummoille, silloin jos he katsovat ja mittaavat minua päästä varpaisiin. Tänään yksi heistä yllätti. Hän aloitti saman arvioivan rituaalinsa, kunnes katsoi kasvoihini, ja tunnisti hymyn. Olen ollut bussissa matkatessani useammankin kerran tuon saman mummon arvioitavana. Tänään hän jätti tuo rituaalina puolitiehen, kun silmissä pilkahti pieni tunnistamisen kipinä. Hymynkareen tapainen viivähti hänen kasvoillaan samalla, kun hän käänsi päänsä pois. On mielenkiintoista nähdä, josko jo seuraavalla keralla arviointi jäisi pois, ja tulisi vaan se hymy. PArin muun naisen kanssa olemme tuossa prosessissa jo hiukan pitemmällä, sillä heitä olen nähnyt bussissa ja joskus pysäkilläkin paljon useammin. Toinen heistä jo puhuu minulle aina kun näkee bussissa tai kadulla, ja toinen hymyilee, vaan ei ole vielä tohtinut sanoa mitään. Kokeilepa kiltin hymyn vaikutusta joskus, varsinkin, jos syystä tai toisesta tapaat samoja ihmisiä toistuvasti. Hymyä päivään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Kunnolliset, suoraselkäiset ja tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan, aidoilta ihmisiltä.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.